Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä Pääkaupunkiseudulla vosii löytää nopeasti hyvän kumppanin?
14.05.2021 |
Olen miettinyt ja kysellyt asiaa jo useamman viimeisimmän vuoden ja lisäksi ikävuosina 18-23, eikä mitään ole tapahtunut. Eli siis en halua nettideittipalstoille, Tinderiin tai baareihin, mutta haluaisin löytää elämänkumppanin. Olen nainen 35+, en ole ylipainoinen tai mikään friikki. Ideoita, kiitos!
Voitte antaa myös käytännön ideoita, kun siis en itse jälkikäteen ymmärrä sitä, miksi flaksini oli parempi joskus muutaman vuoden ajan yhdessä vaiheessa. Tuolloin minua koetettiin iskeä toistuvasti, vaikka olin varattukin.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vastaanottokeskusta, siellä on paljon komeita sinkkumiehiä.
Eli siis suomalaiselle miehelle en kelpaa, vaikka olen ihan hoikka ja naisellinen? Jännä juttu, etten kelvannut 18-23-vuotiaanakaan. Suhtautuminen oli aivan yhtä penseää kuin nykyisinkin. Eli siis ei ole iästä kiinni. No täytyy hakea ulkomaalainen mies sitten joskus muutaman vuoden odottelun jälkeen tästä, kun kotimaiset nähtävästi nirsoilevat.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?
En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.
T. Ap
En missään tapauksessa ryhtyisi pokaamaan kadulla yksinäistä naista. Voisin joko aiheuttaa jonkin pelkopaniikkireaktion, tai päätyä itse putkaan. Ei kiitos!
Terv. mies, joka ei nyt etsi ketään, sillä joku on jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
päiväyksesi on jo mennyt.
olisiko kannattanut pariutua silloin kun olit vielä tikissä?
Mistä voin tietää tuollaista etukäteen? Kukaan ei kertpnut noista päiväyksistä etukäteen, vaan luin niistä joskus supmi24:lta ekan kerran. Ja olen samoissa mitoissa kuin nuorempanakin ja raikkaat kasvot ja olemus. Kävisi minulle vanhempikin mies, mutta eivät hekään lähesty.
T. Ap
Huutista itsepetoksellesi
Mistä tiedät, miltä näytän oikeasti?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?
En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.
T. Ap
En missään tapauksessa ryhtyisi pokaamaan kadulla yksinäistä naista. Voisin joko aiheuttaa jonkin pelkopaniikkireaktion, tai päätyä itse putkaan. Ei kiitos!
Terv. mies, joka ei nyt etsi ketään, sillä joku on jo.
Missä sitten olet aiemmin pokannut heitä?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?
En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.
T. Ap
En missään tapauksessa ryhtyisi pokaamaan kadulla yksinäistä naista. Voisin joko aiheuttaa jonkin pelkopaniikkireaktion, tai päätyä itse putkaan. Ei kiitos!
Terv. mies, joka ei nyt etsi ketään, sillä joku on jo.
Missä sitten olet aiemmin pokannut heitä?
T. Ap
Netin seuranhakupalstalla. Tiedän, että jokainen, jota lähestyn, on seuraa etsimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vastaanottokeskusta, siellä on paljon komeita sinkkumiehiä.
Eli siis suomalaiselle miehelle en kelpaa, vaikka olen ihan hoikka ja naisellinen? Jännä juttu, etten kelvannut 18-23-vuotiaanakaan. Suhtautuminen oli aivan yhtä penseää kuin nykyisinkin. Eli siis ei ole iästä kiinni. No täytyy hakea ulkomaalainen mies sitten joskus muutaman vuoden odottelun jälkeen tästä, kun kotimaiset nähtävästi nirsoilevat.
T. Ap
Kauan jaksoit odottaa tällä kertaa ennen ensimmäistä ulkkispoikuliprovoviestiä, jopa toiselle sivulle. Edistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
päiväyksesi on jo mennyt.
olisiko kannattanut pariutua silloin kun olit vielä tikissä?
Mistä voin tietää tuollaista etukäteen? Kukaan ei kertpnut noista päiväyksistä etukäteen, vaan luin niistä joskus supmi24:lta ekan kerran. Ja olen samoissa mitoissa kuin nuorempanakin ja raikkaat kasvot ja olemus. Kävisi minulle vanhempikin mies, mutta eivät hekään lähesty.
T. Ap
Huutista itsepetoksellesi
Mistä tiedät, miltä näytän oikeasti?
T. Ap
Joku alapeukutti. Tekisi mieli laittaa tänne kuva, mutta en nyt laita, kun tätä ketjua voisi teoriassa lukea joku tuttunikin, jolle en halua paljastaa tätä epätoivoni tasoa. Mutta sain _todella_ suitsuttavaa kommenttia yhdessä jättimäisessä fb-ryhmässä, kun laitoin treenikuvani sinne vuosi takaperin.
Ja kommenteista tuli iso osa miehiltä ja luulivat minua paljon nuoremmaksi kuin mitä olen. Sain sen myötä about 10 kaveripyyntöä ja privaviestejä, tosin en vastannut yhteenkään tai hyväksynyt ketään heistä kaverikseni. Muuten en ole koskaan laittanut treeni- tai vartalokuviani mihinkään koskaan.
T. Ap
Miehen tekemä aloitus taas. Keksikää edes parempia, kun äidin tissiltä pääsette taas koneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkumarkkinoilla kaikkein halutuinta on nuoret naiset. Kaikkein vähiten halutuinta taas on nuoret miehet. Kun ikää tulee molemmille, alkaa vaakakuppi tasaantumaan. Ne harvalukuiset hyvät miehet joita ap etsii, on erittäin kilpailtuja ap:n ikäluokassa ja täten pystyvät valitsemaan keskimäärin itseään nuoremman kumppanin. Toisaalta nähtävästi myös naiset preferoivat muutaman vuoden vanhempaa kumppania.
Jos ap:lla on kiire, niin kannattaa olla avoin ikähaarukan suhteen, tai katsoa myös keskitason vaihtoehtoja (oletan että olet itse selkeästi keskitasoa korkeammalla). Ja tosiaan aloitteita kannattaa tehdä itsekin, jos oikeasti haluaa parisuhteen löytää. Kyllä ihmisille voi mennä juttelemaan kadulla, harrastuksissa ja ravintoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.
Kaikkihan on nykyään ahdistelua. Joko on #metoo unohtunut katseraiskauksineen?
itse olette pelanneet itsenne ulos naisina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vastaanottokeskusta, siellä on paljon komeita sinkkumiehiä.
Eli siis suomalaiselle miehelle en kelpaa, vaikka olen ihan hoikka ja naisellinen? Jännä juttu, etten kelvannut 18-23-vuotiaanakaan. Suhtautuminen oli aivan yhtä penseää kuin nykyisinkin. Eli siis ei ole iästä kiinni. No täytyy hakea ulkomaalainen mies sitten joskus muutaman vuoden odottelun jälkeen tästä, kun kotimaiset nähtävästi nirsoilevat.
T. Ap
Kauan jaksoit odottaa tällä kertaa ennen ensimmäistä ulkkispoikuliprovoviestiä, jopa toiselle sivulle. Edistystä.
En provoile todellakaan. Miksi en voi puhua rehellisesti? Eihän minulla ole kohta muuta vaihtoehtoa oikeasti. Ehkä kokeilen Tinderiä tai nettideittipalstaa viikon-pari jossain vaiheessa, jos uskallan. Mutta jos se ei kanna hedelmää, niin pakko luovuttaa.
Mulle on ihan sama, mistä joku mies on alunperin kotoisin, jos on muuten kiva ja fiksu ja jopa komeahkokin. Olen ollut hieman ennakkoluuloinen itsekin tähän asti ja mietin jonkin verran sitä, että ehkä minua katsottaisiin karsaasti, jos minulla olisi ulkomaalainen mies, mutta minkäs teen, kun ei ole oikeasti vaihtoehtoja?!?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?
En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.
T. Ap
Miehillä on tarve näyttää muille, että vientiä riittää. Moni mies on perso statukselle ja ihailulle. Siihen perustuu monen miehen elämä. He inhoavat itsenäisiä naisia, koska samalla ei saa tätä haaremia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on se sama provo kuin Poikani sai nähdä pi**un Piilaaksossa. Älkää vaivautuko vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.
Mulle on ihan sama, miten suorasukaisesti mies puhuu, jos on hyvillä ajatuksilla liikkeellä. Ei nyt seksiä kannata ehdotella, mutta voi sanoa jotain positiivista tai ihan vain täräyttää, että "lähtisitkö treffeille?". Ei mua tarvitse kiertotein mitenkään lämmitellä tai vietellä, vaan voi kertoa asiansa ihan niin suoraan kuin ajatteleekin, poislukien seksuaalisuus.
T. Ap
Pk-seudulla kai on niin miesten markkinat pariutumisasioissa, että hankala on sieltä miestä löytää. Kokemuksesta tiedän ja mies löytyi heti kun aloin katsella pk-seudun ulkopuolelta (etelä-suomi kuitenkin).
Olin Hki:ssä 4v sinkkuna. Sinä aikana yhtikäs missään baareissa tai ulkoelämässä ei tapahtunut ainuttakaan kohtaamista. Ainoat kontaktit miehiin sai treffipalstalla mutta tarjonta oli moniongelmaisia tai sitoutumikyvyttömiä miehiä.
35-vuotiaana latasin tinderin, katselin miehiä pk-seudun ulkopuolelta ja sieltä löytyi heti itseäni nuorempi ihana mies, jonka mielestä minä olin täydellinen timantti. Yhdet treffit ja nyt jo 5v yhdessä, yhteinen perhe.
Helsingissä olisi aivan varmasti saanut olla sinkkuna lopun ikäänsä. Mulla ei oo muuta neuvoa ap, kuin että laajennat etsinnät pk-seudun ulkopuolelle! Tämä minunkin mies olisi ollut valmis muuttamaan Hki vuokseni, mutta halusinkin itse muuttaa hänen kotipaikkakunnalleen. Ei kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.
Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on se sama provo kuin Poikani sai nähdä pi**un Piilaaksossa. Älkää vaivautuko vastaamaan.
Eikä ole. En ole itse lukenut edes koko juttua. En ole niin vanha, että mulla voisi olla aikuista lasta, joka olisi ulkomailla töissä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.
Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.
T. Ap
Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.
Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.
Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.
Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.
Täh? Miksi ei ole sopivaa? Itse tykkäisin sellaisesta suuresti, vaikka olen nainen. Ihmettelen aina sitä, miksi ihmiset eivät puhu avoimemmin. Monet asiat helpottuisivat. En ole edes autisti (ei ole tosin ikinä edes tutkittu asiaa).
T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Huutista itsepetoksellesi