Mistä Pääkaupunkiseudulla vosii löytää nopeasti hyvän kumppanin?

Vanha akka mitä sä enää miehellä tekisit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.

Onko siis muka oikeasti noin edes? Mitä muita kirjoittamattomia sääntöjä on ja mistä niitä voisi lukea? Onko noista listaa esim. netissä jossain ja mihin ne perustuvat? Siis mikä logiikka on taustalla?

T. Kiinnostunut

Jokaisessa yhteisössä on vahvoja mutta epävirallisia normeja siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jotkut säännöt pätevät kaikkialla maailmassa eivätkä juuri muutu ajassa. Jotkut ovat hyvinkin kulttuurisidonnaisia.

Voisiko niitä lukea perusteluineen silti jostain? Tai sitten jonkun pitäisi selittää ne minulle. Mutta mulla on todella vähän läheisiä, joten ei ole oikein ketään sellaista läheistä, jonka kanssa voisin jutella niinkin herkistä aiheista.

T. Kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Vanha akka mitä sä enää miehellä tekisit? 

Olen jotenkin missannut tämän jutun, että tietyn ikäiset eivät saisi enää olla parisuhteissa tai nauttia läheisyydestä. Mihin se perustuu? Kyllä mulle kelpaisi vanhempikin mies ja ei niitä parikymppisiä naisia kaikille riitä.

Ja mihin perustuu tämä suomalainen ikärasismi parisuhteissa? Jo Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Ranskassa jne. aikuisetkin saavat nauttia parisuhteista. Miksi siis ei Suomessa?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Vierailija kirjoitti:

Vanha akka mitä sä enää miehellä tekisit? 

Minkä ikäinen olet itse? Jos olet 35+, niin mitä sä naisella tekisit, jos nyt samalla logiikalla mennään?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Naisena: menee ovesta ulos ja asettuu ns. näytille. 

Miehenä: vaikeampi juttu. Pitää koittaa osua niiden näytille asettuneiden naisten näköpiiriin, mutta sitä yrittää 1000 muutakin miestä. 

Mitä tarkoittaa "näytille asettuminen"? Eli menee puistoon tai rannalle ottamaan aurinkoa yksin pikkubikineissä -> kumppanin saaminen on taattua, jos naisen ulkonäkö on kohdallaan?

Jos se on todella noin yksinkertaista, niin treenaan kroppani aivan tikkiin ja menen sitten "esille" jonnekin ja odottelen sitten aloitteita. Tuohan kuulostaisi jopa mahdolliselta. Problem solved.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.

T. Ap

Hohhoijaa. Huutista palstaprovolle. Alkaako taas jankkaus kun on kalja korkattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.

T. Ap

Heipat ap

Eiks oo metkaa mihin kaikkeen johti alkuperäinen viesti???

No, kaukana siitä ollaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena: menee ovesta ulos ja asettuu ns. näytille. 

Miehenä: vaikeampi juttu. Pitää koittaa osua niiden näytille asettuneiden naisten näköpiiriin, mutta sitä yrittää 1000 muutakin miestä. 

Mitä tarkoittaa "näytille asettuminen"? Eli menee puistoon tai rannalle ottamaan aurinkoa yksin pikkubikineissä -> kumppanin saaminen on taattua, jos naisen ulkonäkö on kohdallaan?

Jos se on todella noin yksinkertaista, niin treenaan kroppani aivan tikkiin ja menen sitten "esille" jonnekin ja odottelen sitten aloitteita. Tuohan kuulostaisi jopa mahdolliselta. Problem solved.

T. Ap

Miehen kirjoittama viesti. Ihan klassinen ulina siitä, että pitää olla treenattu saadakseen naisia. Tässä provossa ollaan yritetty olla ovela ja käännetty päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.

Onko siis muka oikeasti noin edes? Mitä muita kirjoittamattomia sääntöjä on ja mistä niitä voisi lukea? Onko noista listaa esim. netissä jossain ja mihin ne perustuvat? Siis mikä logiikka on taustalla?

T. Kiinnostunut

Jokaisessa yhteisössä on vahvoja mutta epävirallisia normeja siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jotkut säännöt pätevät kaikkialla maailmassa eivätkä juuri muutu ajassa. Jotkut ovat hyvinkin kulttuurisidonnaisia.

Voisiko niitä lukea perusteluineen silti jostain? Tai sitten jonkun pitäisi selittää ne minulle. Mutta mulla on todella vähän läheisiä, joten ei ole oikein ketään sellaista läheistä, jonka kanssa voisin jutella niinkin herkistä aiheista.

T. Kiinnostunut

Sosiologit ovat kirjoitelleet tuosta aiheesta vaikka kuinka.

Jos olisi olemassa maa, jossa kenelläkään ei ole mitään estoja tehdä mitään sellaista, mikä ei ole suoranaisesti laitonta, niin siellä tarvittaisiin todella paksu lakikirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Kaikkihan on nykyään ahdistelua. Joko on #metoo unohtunut katseraiskauksineen? 

itse olette pelanneet itsenne ulos naisina 

Eivätköhän ne ole yhdet naiset joiden mielestä katse voi olla raiskaus, ja toiset, jotka odottavat miesten lähestymisiä. Kumpikin joukko on olemassa. Eikä aina päälle näy, kumpaan joukkoon joku kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena: menee ovesta ulos ja asettuu ns. näytille. 

Miehenä: vaikeampi juttu. Pitää koittaa osua niiden näytille asettuneiden naisten näköpiiriin, mutta sitä yrittää 1000 muutakin miestä. 

Mitä tarkoittaa "näytille asettuminen"? Eli menee puistoon tai rannalle ottamaan aurinkoa yksin pikkubikineissä -> kumppanin saaminen on taattua, jos naisen ulkonäkö on kohdallaan?

Jos se on todella noin yksinkertaista, niin treenaan kroppani aivan tikkiin ja menen sitten "esille" jonnekin ja odottelen sitten aloitteita. Tuohan kuulostaisi jopa mahdolliselta. Problem solved.

T. Ap

Miehen kirjoittama viesti. Ihan klassinen ulina siitä, että pitää olla treenattu saadakseen naisia. Tässä provossa ollaan yritetty olla ovela ja käännetty päinvastoin.

Nainen olen. Vai olenkohan tietämättäni jotenkin epänaisellinen, ku mua luullaan mieheksi, kun kirjoitan? Ja siis se epänaisellisuus on syynä huonoon naimaonneeni? Miesten kanssa tuöee yleensä sellainen kaverillinen olo, vaikka fyysisesti olen ihan naisellinen. Mutta tarkoitan ajattelua.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Kaikkihan on nykyään ahdistelua. Joko on #metoo unohtunut katseraiskauksineen? 

itse olette pelanneet itsenne ulos naisina 

Eivätköhän ne ole yhdet naiset joiden mielestä katse voi olla raiskaus, ja toiset, jotka odottavat miesten lähestymisiä. Kumpikin joukko on olemassa. Eikä aina päälle näy, kumpaan joukkoon joku kuuluu.

Nojoo, varmaankin on näin. Itse en edes huomaa mitään katseita, jos joku nyt ihan normaalisti vilkaisee. Kun olin nuori, jotkut kuulemma kaverini ja äitinikin mielestä katsoivat mua "silleen" ja kiinnostuneesti, mutta jännä juttu, että en ikinä itse huomannut ketään. En siis tajua sitäkään, miksi joku lyhyt normaali katse tarkoittaisi mitään ilman että se mies suoraan tulee juttusille. En mä ole koskaan tajunnut tai huomannut sellaisia asioita, vaikka muuten olen ollut esim. koulussa oikein hyvä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.

T. Ap

Hohhoijaa. Huutista palstaprovolle. Alkaako taas jankkaus kun on kalja korkattu?

Olen absolutisti ja nainen. Huvikseni vapaapäivänäni kirjoittelen ja juomana on kahvi ja tee.

T. Ap

Akai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.

T. Ap

Heipat ap

Eiks oo metkaa mihin kaikkeen johti alkuperäinen viesti???

No, kaukana siitä ollaan...

Totta kyllä. Aivan kuin jotkut ottaisivat itseensä noista kommenteista. :/

T. Ap

En tiedä onko kaikelainen sosiaalinen kohtaaminen vähentynyt kun ihmiset ovat siirtyneet nettiin vai miksi miehet ja naiset valittaa naisettomuuttaan ja miehettömyyttään. Eiväthän he kaikki voi olla luusereita. Silti nykyaikanakin voi tavata ihmisiä luonnollisesti sosiaalisissa ympyröissä. On aivan varmoja tapoja tavata ihmisiä joiden kanssa voi solmia ihmissuhteia. Naisille ehkä jopa vielä helpompaa. Tietysti se vaatii hieman suunnittelua ja sitoutumista. Mutta jos nyt on jo vuosikausia ihmetellyt asiaa niin ehkä olis jo aika tehdä jotain asian eteen.

Koronavauva minullekin!!! 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Kaikkihan on nykyään ahdistelua. Joko on #metoo unohtunut katseraiskauksineen? 

itse olette pelanneet itsenne ulos naisina 

Eivätköhän ne ole yhdet naiset joiden mielestä katse voi olla raiskaus, ja toiset, jotka odottavat miesten lähestymisiä. Kumpikin joukko on olemassa. Eikä aina päälle näy, kumpaan joukkoon joku kuuluu.

Nojoo, varmaankin on näin. Itse en edes huomaa mitään katseita, jos joku nyt ihan normaalisti vilkaisee. Kun olin nuori, jotkut kuulemma kaverini ja äitinikin mielestä katsoivat mua "silleen" ja kiinnostuneesti, mutta jännä juttu, että en ikinä itse huomannut ketään. En siis tajua sitäkään, miksi joku lyhyt normaali katse tarkoittaisi mitään ilman että se mies suoraan tulee juttusille. En mä ole koskaan tajunnut tai huomannut sellaisia asioita, vaikka muuten olen ollut esim. koulussa oikein hyvä.

T. Ap

Varmaankin historianopinnoissa? 😂

Vierailija kirjoitti:

Akai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Parempi sekin, kun olla viikonloppuisä ja maksella elareita. Tuon todennäköisyys on 50%. Moni skippaa koko jutun.

Mitä vikaa on viikonloppuisyydessäkään? Jos olisin mies, niin mieluummin olisin sellainen ja makselisin joitain minimaalisia elareita kuin olisin lapseton.

T. Ap

Heipat ap

Eiks oo metkaa mihin kaikkeen johti alkuperäinen viesti???

No, kaukana siitä ollaan...

Totta kyllä. Aivan kuin jotkut ottaisivat itseensä noista kommenteista. :/

T. Ap

Onpa taas noloa vastailla itselleen.