Mistä Pääkaupunkiseudulla vosii löytää nopeasti hyvän kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vastaanottokeskusta, siellä on paljon komeita sinkkumiehiä.

Eli siis suomalaiselle miehelle en kelpaa, vaikka olen ihan hoikka ja naisellinen? Jännä juttu, etten kelvannut 18-23-vuotiaanakaan. Suhtautuminen oli aivan yhtä penseää kuin nykyisinkin. Eli siis ei ole iästä kiinni. No täytyy hakea ulkomaalainen mies sitten joskus muutaman vuoden odottelun jälkeen tästä, kun kotimaiset nähtävästi nirsoilevat.

T. Ap

Kauan jaksoit odottaa tällä kertaa ennen ensimmäistä ulkkispoikuliprovoviestiä, jopa toiselle sivulle. Edistystä.

En provoile todellakaan. Miksi en voi puhua rehellisesti? Eihän minulla ole kohta muuta vaihtoehtoa oikeasti. Ehkä kokeilen Tinderiä tai nettideittipalstaa viikon-pari jossain vaiheessa, jos uskallan. Mutta jos se ei kanna hedelmää, niin pakko luovuttaa.

Mulle on ihan sama, mistä joku mies on alunperin kotoisin, jos on muuten kiva ja fiksu ja jopa komeahkokin. Olen ollut hieman ennakkoluuloinen itsekin tähän asti ja mietin jonkin verran sitä, että ehkä minua katsottaisiin karsaasti, jos minulla olisi ulkomaalainen mies, mutta minkäs teen, kun ei ole oikeasti vaihtoehtoja?!?

T. Ap

Vihje: kirjoittele monien kanssa, mutta älä paljasta kovin helpolla mitään, minkä avulla sinut voi löytää. Pahimmassa tapauksessa viestittelet jonkun hullun kanssa. Jos juttua tuntuu riittävän enemmän kuin parin viestin verran, eikä mikään hälytyskello soi, sovi tapaamisesta julkiselle paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Kaikkihan on nykyään ahdistelua. Joko on #metoo unohtunut katseraiskauksineen? 

itse olette pelanneet itsenne ulos naisina 

Olisi kannattanut viettää ihmisten kanssa aikaa jo nuorena. Noin 20 vuoden tienoilla sosiaaliset taidot ovat jo aika eri luokkaa niillä, joita kiinnostivat ihmiset ja ne, joita eivät kiinnostaneet. Kannattaa vaikka terapiaan mennä opettelemaan näitä, mutta on surullista, että vanhemmat eivät opeta näitä. Nämä olisivat kuitenkin tärkeimpiä juttuja, joita vanhemmat voivat antaa lapsilleen ja erityisesti pojille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.

Onko siis muka oikeasti noin edes? Mitä muita kirjoittamattomia sääntöjä on ja mistä niitä voisi lukea? Onko noista listaa esim. netissä jossain ja mihin ne perustuvat? Siis mikä logiikka on taustalla?

T. Kiinnostunut

Ensi treffit alttarilla -ohjelmassa on hyvä onnistumisprosentti. Yleensä 1/3 pariskunnista pysyy yhdessä ja heidän yhteiselonsa kukoistaa.

Sinne vain! Häitten jälkeen on ihan itsestä kiinni, miten sujuu. Nähty on, että positiivinen asenne vie onnen ruususatamaan kun taas kriittinen kiukku-mentaliteetti toimii heikosti yhteisen tulevaisuuden rakennusaineena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Nuoret (koulutetut) miehet ovat ymmärtäneet arvonsa ja ennen kaikkea sen, että elääkseen hyvää ja tasapainoista elämää, sen edellytys ei ole enää nainen saman katon alla.

Erittäin tervetullut asennemuutos, ei muuta voi sanoa.

Niin jos haluaa jäädä perheettömäksi niin mikäs siinä. Ulkomailta löytyy kyllä perinteisiä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on viimeistään aika unohtaa se, ettei miehille pidä tehdä aloitteita.

En ymmärrä lainkaan sitä, että miksi Suomessa aloitteiden teko on pääosin naisten vastuulla? Mihin se perustuu?

Miksi joku mies edes haluaisi sellaisen naisen, joka tyrkyttää itseään tekemällä aloitteen? Sillä tyylillä vain pirttihirmut ja justiinat päätyvät parisuhteisiin ja kiltit naiset jäävät ilman kumppania.

Mies ottaa liian ison maineriskin, jos aktiiviselle linjalle lähtee.

Miksi? Eikö se riski ole isompi naiselle? Nainenhan tekee itsestään vähän tyrkyn, jos ottaa kontaktia miehiin.

Noin oli viimeksi ehkä 1960-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Kaikkihan on nykyään ahdistelua. Joko on #metoo unohtunut katseraiskauksineen? 

itse olette pelanneet itsenne ulos naisina 

Olisi kannattanut viettää ihmisten kanssa aikaa jo nuorena. Noin 20 vuoden tienoilla sosiaaliset taidot ovat jo aika eri luokkaa niillä, joita kiinnostivat ihmiset ja ne, joita eivät kiinnostaneet. Kannattaa vaikka terapiaan mennä opettelemaan näitä, mutta on surullista, että vanhemmat eivät opeta näitä. Nämä olisivat kuitenkin tärkeimpiä juttuja, joita vanhemmat voivat antaa lapsilleen ja erityisesti pojille.

Naisethan tälläkin palstalla itkee miesten perään.

Lue se aloitus uudelleen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.

Onko siis muka oikeasti noin edes? Mitä muita kirjoittamattomia sääntöjä on ja mistä niitä voisi lukea? Onko noista listaa esim. netissä jossain ja mihin ne perustuvat? Siis mikä logiikka on taustalla?

T. Kiinnostunut

Ai missä voi lukea kirjoittamattpmia sääntöjä? Määritelmällisesti ei mistään. Tai rivien välistä, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?

En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.

T. Ap

En missään tapauksessa ryhtyisi pokaamaan kadulla yksinäistä naista. Voisin joko aiheuttaa jonkin pelkopaniikkireaktion, tai päätyä itse putkaan. Ei kiitos!

Terv. mies, joka ei nyt etsi ketään, sillä joku on jo.

Missä sitten olet aiemmin pokannut heitä?

T. Ap

Netin seuranhakupalstalla. Tiedän, että jokainen, jota lähestyn, on seuraa etsimässä.

Sorry, että olen vanhanaikainen, mutta mielestäni on vähän naisen arvoa alentavaa mennä nettideittipalstoille tai baareihinkin. Lisäksi itseäni ei kiinnosta aidosti kummatkaan paikat.

Pakko kai sitten nöyrtyä sellaiseen, kun en muutakaan voi. Kaipa baarissa voi juoda kivennäisvettä tai Coca Colaa, jos ei alkoholin juominen kiinnosta? Kehtaako baareihin mennä yksin naisena vai pitäisikö haalia joku puolituttu seurakseni? En ole nimittäin niissä juurikaan käynyt, niin en tiedä sitä baarietikettiä.

T. Ap

- Keksitään esimerkkitapaus 35-vuotiaasta naisesta. Siis aloituksessa +35-vuotiaasta, koska yli 35-vuotiaat eivät ole naisia eikä mitään tarkkaa ikää tarvitse semmoisille keksiä.

- Kuvitellaan "tyypillisiä naisten ongelmia" jotka itse asiassa ovat aloittajan ongelmia. Aloittaja on vain niin solmussa oman päänsä kanssa, ettei käsitä tätä.

- Vastaillaan itse "asiantuntevana" nasevia vastauksia, jolla luodaan muka-aktiivinen ketju. Samalla päästää haukkumaan kaikki yli 35-vuotiaat sinkkunaiset, jotta oma paha olo pääsee purkautumaan edes jossakin.

- Kehotetaan pariutumaan ulkomaalaisen kanssa, koska ap itse haluaa tehdä näin. Tästä syystä kaikki hänen keksimänsä "hahmot" haluavat samaa.

- Joku paljastaa aloituksen jälleen saman aloittajan provokaatioksi. Alkaa vimmainen puolustelu ap:n osalta, jossa tämä tekeytyy tekosiveäksi naiseksi, jolla ei ole elämää. Tämä johtuu siitä, että aloittaja on tekosiveä mies, jolla ei ole elämää.

Terveisin N38.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Mulle on ihan sama, miten suorasukaisesti mies puhuu, jos on hyvillä ajatuksilla liikkeellä. Ei nyt seksiä kannata ehdotella, mutta voi sanoa jotain positiivista tai ihan vain täräyttää, että "lähtisitkö treffeille?". Ei mua tarvitse kiertotein mitenkään lämmitellä tai vietellä, vaan voi kertoa asiansa ihan niin suoraan kuin ajatteleekin, poislukien seksuaalisuus.

T. Ap

Jos tapaisit jossain arkisessa yhteydessä jonkun mukavan miehen, mistä hän tietäisi, että sinulle sopii puhua suorasukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.

Onko siis muka oikeasti noin edes? Mitä muita kirjoittamattomia sääntöjä on ja mistä niitä voisi lukea? Onko noista listaa esim. netissä jossain ja mihin ne perustuvat? Siis mikä logiikka on taustalla?

T. Kiinnostunut

Ai missä voi lukea kirjoittamattpmia sääntöjä? Määritelmällisesti ei mistään. Tai rivien välistä, ehkä.

Onpa jännää kyllä. :O Siis noudattavatko melkein kaikki niitä? Mihin ne oikein perustuvat ja mistä ihminen oppii ne? Miten voi mukauttaa niitä kulttuurista toiseen? Eli siis jos oppii toisen käyttäytymismallin vaikkapa lomamatkalla, niin eikö olekin ärsyttävää mukautua Suomen tapoihin? Itse olen tämän havainnut monesti ainakin.

On rennompaa olla muualla, kun ihmiset ovat avoimempia ja rennommin. Suomessa olisi pakko angstata sitä, mitä muut ehkä miettivät kaikessa tekemisessäni ja sehän on loputon suo, kun ei koskaan voi tietää, mitä muut miettivät. Näin sanon, vaikka oon täysin kantasuomalainen itse.

T. Kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Tätä samaa oli jo vuosia sitten jostain mystisestä syystä. Nimittäin miehet tekivät kyllä aloitteita, jos olin jonkun porukan mukana jossain terassilla tai baarissa, mutta eivät kadulla silloin, kun olin yksin. Miksi?

En mä yleensä halua miesseuraa, jos olen valmiiksi kavereitteni seurassa, mutta yksin ollessani voisi olla kivaa jutella jonkun kanssa. Jos oon kavereitteni kanssa, olen lojaali kavereilleni ja pidän heille seuraa ja joku muuten kiinnostavakin mies on vain "tunkeilija". Yksin ollessani tilanne on aivan toinen ja mieluusti olisi aikaa jutella. Siksi koko kuvio on hyvin paradoksaalinen.

T. Ap

En missään tapauksessa ryhtyisi pokaamaan kadulla yksinäistä naista. Voisin joko aiheuttaa jonkin pelkopaniikkireaktion, tai päätyä itse putkaan. Ei kiitos!

Terv. mies, joka ei nyt etsi ketään, sillä joku on jo.

Missä sitten olet aiemmin pokannut heitä?

T. Ap

Netin seuranhakupalstalla. Tiedän, että jokainen, jota lähestyn, on seuraa etsimässä.

Sorry, että olen vanhanaikainen, mutta mielestäni on vähän naisen arvoa alentavaa mennä nettideittipalstoille tai baareihinkin. Lisäksi itseäni ei kiinnosta aidosti kummatkaan paikat.

Pakko kai sitten nöyrtyä sellaiseen, kun en muutakaan voi. Kaipa baarissa voi juoda kivennäisvettä tai Coca Colaa, jos ei alkoholin juominen kiinnosta? Kehtaako baareihin mennä yksin naisena vai pitäisikö haalia joku puolituttu seurakseni? En ole nimittäin niissä juurikaan käynyt, niin en tiedä sitä baarietikettiä.

T. Ap

Pelkään pahoin, ettei kolmatta vaihtoehtoa oikein ole, siis sellaista, jossa ei tarvita hirmuista tuuria avuksi.

Naisena: menee ovesta ulos ja asettuu ns. näytille. 

Miehenä: vaikeampi juttu. Pitää koittaa osua niiden näytille asettuneiden naisten näköpiiriin, mutta sitä yrittää 1000 muutakin miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Mulle on ihan sama, miten suorasukaisesti mies puhuu, jos on hyvillä ajatuksilla liikkeellä. Ei nyt seksiä kannata ehdotella, mutta voi sanoa jotain positiivista tai ihan vain täräyttää, että "lähtisitkö treffeille?". Ei mua tarvitse kiertotein mitenkään lämmitellä tai vietellä, vaan voi kertoa asiansa ihan niin suoraan kuin ajatteleekin, poislukien seksuaalisuus.

T. Ap

Jos tapaisit jossain arkisessa yhteydessä jonkun mukavan miehen, mistä hän tietäisi, että sinulle sopii puhua suorasukaisesti?

Ajattelen itse siten, että jos mies on vain kiinnostunut, niin sellainen sanoo siitä kyllä avoimesti ja samoin teinkin jopa. Siksi olin joskus pari vuotta sitten aivan hämmästynyt työpaikan pikkujouluissa, kun yhtäkkiä muutamat työkaverimiehet koettivatkin vähän niinkuin iskeä ja flirttailla.

En edelleenkään tiedä, mitä se tarkoitti (oliko siis pelkkää seksuaalista kiinnostusta ilman tositarkoitusta?), sillä uskoisin, että jos olisivat oikeasti olleet kiinnostuneita minusta, niin asia olisi käynyt ilmi kesken tavallisen työpäivänkin välittömästi. Jotenkin oletan, että ne samat ihmiset puhuvat kyllä muille suorasukaisemmin, jos ovat kiinnostuneita, eivätkä odota mihinkään pikkujouluihin, iltamiin tai biletilanteeseen.

T. Ap

Voi voi

On täysin luvallista puhua vieraalle, olit sitten nainen tai mies. Eihän aina tarvi olla iskuaikeita. Tervehdys, joku sääkommentti tms on ilahduttanut minua usein. Tankilla voi manata bensan hintaa, tällaista tavallista smool tookkia...

Ja se on tosi outoa, kun olet varattu, kiinnostusta sinuun riittää enemmän. Kai se jotenkin näkyy ulospäin?

Tsemppiä sulle ap

Vierailija kirjoitti:

- Keksitään esimerkkitapaus 35-vuotiaasta naisesta. Siis aloituksessa +35-vuotiaasta, koska yli 35-vuotiaat eivät ole naisia eikä mitään tarkkaa ikää tarvitse semmoisille keksiä.

- Kuvitellaan "tyypillisiä naisten ongelmia" jotka itse asiassa ovat aloittajan ongelmia. Aloittaja on vain niin solmussa oman päänsä kanssa, ettei käsitä tätä.

- Vastaillaan itse "asiantuntevana" nasevia vastauksia, jolla luodaan muka-aktiivinen ketju. Samalla päästää haukkumaan kaikki yli 35-vuotiaat sinkkunaiset, jotta oma paha olo pääsee purkautumaan edes jossakin.

- Kehotetaan pariutumaan ulkomaalaisen kanssa, koska ap itse haluaa tehdä näin. Tästä syystä kaikki hänen keksimänsä "hahmot" haluavat samaa.

- Joku paljastaa aloituksen jälleen saman aloittajan provokaatioksi. Alkaa vimmainen puolustelu ap:n osalta, jossa tämä tekeytyy tekosiveäksi naiseksi, jolla ei ole elämää. Tämä johtuu siitä, että aloittaja on tekosiveä mies, jolla ei ole elämää.

Terveisin N38.

Voi voi. Ei pidä paikkaansa. Missä voisin keskustella aiheessa, jos täällä syytetään trolliksi? Kaverini epäilee minulla autismin kirjoa, mutta en usko häntä, eikä sellaista diagnoosia ole. Mutta en mä kyllä mitään "kirjoittamattomia sääntöjä" tajua lainkaan. Mulle riittää se, että on hyväntahtoinen, rehellinen ja nuhteeton sekä kohtelias. En ymmärrä, miksi pitäisi pelailla joillain kirjoittamattomilla säännöillä ja vihjauksilla?

Alan välillä itse epäillä, että olenko tosi pahasti missannut jotain, kun minua ymmärretään koko ajan väärin jopa näin anonyymisti. Miksi tällaisesta aiheesta ei voi puhua rehellisesti ja avoimesti? Itse olen rehellinen ja avoin ja sinkkuuteni rehellisesti sanoen kyllästyttää.

T. Ap, nainen ja melkein ikisinkku, Pk-seutu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä odottelu on turhauttavaa. Mä vain odottelen vuodesta toiseen ja mitään ei tapahdu. Mietin sellaista, että pitäisiköhän mun vain alkaa käydä picnicillä ja metsäretkillä ym. yksin, jospa vaikka joku mies tulisi jossain puistossa juttelemaan? Ei mulla ole sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin mennä jonnekin.

Kun siis eivät ne miehet kotoa tai lähikaupasta ainakaan ole minua hakeneet. Parikymppisenä ja teininä kuljeskelin parit kesät yksin ja sain vain joitain tosi epäilyttävän oloisia miehiä perääni; kukaan kunnollisen oloinen ei tullut juttelemaan. Olin siis ihan nätti ja jossain leningissä kuljin kaupungissa, menin puistoihin lukemaan kirjaa jne., mutta ei sekään tuottanut tulosta. Yhden raiskausyrityksen ja pari ahdistelua vain. Mutta ei aviomiestä.

T. Ap

Miehet on niin peloteltu ahdidtelunarratiivilla, etteivät normaalit miehet enää lähesty muuten kuin baareissa ja netin seuranhakupalstoilla. Ne, jotka tekevät aloitteita jossain muualla, ovat jotain outoa marginaaliporukkaa, jota kannattaa vältellä, jos omaa mielenterveyttään ja turvallisuuttaan ajattelee.

Emme elä vapaamielisellä 1980-luvulla.

Toiset osaavat erottaa ahdistelun ja small talkin. Autistit eivät osaa ja silloin on parempi jättää suhteet nettiin sekä kertoa suoraan olevansa autisti.

Autisti ei ymmärrä yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, ettei ole sopivaa mennä puhelemaan vieraille naisille bussipysäkillä, vaikka mikään laki ei tuollaista kiellä.

Onko siis muka oikeasti noin edes? Mitä muita kirjoittamattomia sääntöjä on ja mistä niitä voisi lukea? Onko noista listaa esim. netissä jossain ja mihin ne perustuvat? Siis mikä logiikka on taustalla?

T. Kiinnostunut

Jokaisessa yhteisössä on vahvoja mutta epävirallisia normeja siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jotkut säännöt pätevät kaikkialla maailmassa eivätkä juuri muutu ajassa. Jotkut ovat hyvinkin kulttuurisidonnaisia.

Akai kirjoitti:

Voi voi

On täysin luvallista puhua vieraalle, olit sitten nainen tai mies. Eihän aina tarvi olla iskuaikeita. Tervehdys, joku sääkommentti tms on ilahduttanut minua usein. Tankilla voi manata bensan hintaa, tällaista tavallista smool tookkia...

Ja se on tosi outoa, kun olet varattu, kiinnostusta sinuun riittää enemmän. Kai se jotenkin näkyy ulospäin?

Tsemppiä sulle ap

Joo, ihmettelin sitä silloin ja vähän harmittikin vielä. Kun siis mulla oli jopa sormus sormessa nähyvästi ja silti joku töistä etäisesti tuttu mies tuli kiinnostuneesti junassa juttelemaan - siis itsekin tunnistin, että ei ollut pelkästään työkaverina tullut, vaan muutenkin kiinnosti.

Sain myös somen kautta flirttailevia viestejä ja lähestymisiä ihan eri tavalla silloin, kun olin varattu (ja harmittihan se). Sinkkuna en sitten kiinnostakaan enää edes niitä samoja, jotka ollessani varattu koettivat pokailla. Ehkä sitten joku tyytyväisyys elämään ja rentous hehkuivat minusta ulospäin ja nyt näkynee pieni epätoivo sekä huono itsetunto ja epävarmuus, jotka karkoittavat loputkin.

T. Ap