Lue keskustelun säännöt.
Eikö kaveri enää pidä minusta?
14.05.2021 |
Eli olen ehdotellut pitkäaikaiselle kaverille kaikenlaista tekemistä. Asutaan eri paikkakunnilla joten se vaatii aina hieman sopimista. Välillä hän kyllä tulee, mutta saattaa olla vähän innottoman oloinen kun tavataan. Samaa on alkanut nyt näkyä myös viesteissä. Ehdotan kaikenlaista tekemistä kuten risteily, Suomenlinnassa käyminen, yms. Jotain kivaa aktiviteettia, täällä pk-seudulla olisi paljon tekemistä. Ihan vaikka kävelylle kauniille alueelle. Mutta hän ei tunnu innostuvan ehdotuksista. On myös muutaman kerran jo perunut sovittuja tapaamisia.
Tässäkö tämä kymmenien vuosien ystävyys oli? Mitä kannattaisi tehdä, kysyä kiikastaako joku vai antaa hänen vain ottaa seuraavan kerran yhteyttä. Miten tekisit?
Kommentit (11)
Täsmentäisin vielä että en minä koko ajan jonnekin kysele, molemmilla on työkiireitä ja muutakin elämää. Mutta silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin suoraan, onko joku vialla, kun innostus kaikkeen on lopahtanut. Voihan syy olla täysin sinusta riippumatonkin, mutta saisi tilaisuuden kertoa. Jos ei suostu kertomaan mitään, ei sille juuri mitään voi.
Yritin jo epäsuoraan kysyä, kysyin siis ihan vaan että miten menee. Hän olisi siihen voinut sitten rehellisesti kertoa. Mutta sekin vastaus oli aika innoton. Eikä häntä kiinnostanut miten minullakaan menee. Itsestä alkaa suoraan sanoen tuntua että kannattaako tässä enää kysellä suoraan mikä mättää, mutta asia vaivaa.
Elämässä saattaa olla murheita mitkä vievät voimavaroja. Yritä saada häntä avautumaan elämästään. Näytä, että olet aidosti kiinnostunut mikäli hänellä jotain kerrottavaa on.
Eikä siis ole koronasta kyse. En ole koronan pahimman leviämisen aikana kysynyt näkemään, yrittänyt viestein pitää yhteyttä.
Minulla on taipumusta masennukseen. Niinä ajanjaksoina käyttäydyn juuri noin niinkuin kaverisi tekee.
Itse asiassa ilahdun kun kaveri ottaa yhteyttä ja haluaisin jaksaa ja olla innostunut, mutta en vain jaksa.
Sitten kun masennus (voi kestää vuoden parikin kerrallaan) menee ohi minun on vaikeaa ottaa itse yhteyttä, koska minusta tuntuu, että koska kaveristakaan ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin, niin ehkä hän ei sitten halua olla minun kaverini enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennus kirjoitti:
Minulla on taipumusta masennukseen. Niinä ajanjaksoina käyttäydyn juuri noin niinkuin kaverisi tekee.
Itse asiassa ilahdun kun kaveri ottaa yhteyttä ja haluaisin jaksaa ja olla innostunut, mutta en vain jaksa.
Sitten kun masennus (voi kestää vuoden parikin kerrallaan) menee ohi minun on vaikeaa ottaa itse yhteyttä, koska minusta tuntuu, että koska kaveristakaan ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin, niin ehkä hän ei sitten halua olla minun kaverini enää.
No kun minustakin tuntuu että voisi olla masentunut. Mutta en tiedä miten siitä voisi kysyä! Varsinkin kun tapaaminen voi olla vaikea sopia, ja viestein hän ei jaksa kommunikoida oikein ollenkaan. Ja sitten toisaalta käytös on alkanut vaikuttaa ihan siltä ettei hän viihdy seurassani enää. On vähän piikittelevään sävyyn puhunut minulle muutamaan otteeseen, jotenkin närkästyneen oloinenkin. Mutta minä olen hänestä vähän huolissaan.
Kysy saatko tulla hänen luo kylään (toki menet hotelliin, jos tapanne ei ole kotonanne majottaa) ja ehdota siellä tekemistä.
Ymmärsin aloituksesta, että kaverin pitäisi aina tulla sinua tapaamaan ja hän on saattanut kyllästyä tähän muttei jostain syystä kehtaa sanoa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä38990 kirjoitti:
Kysy saatko tulla hänen luo kylään (toki menet hotelliin, jos tapanne ei ole kotonanne majottaa) ja ehdota siellä tekemistä.
Ymmärsin aloituksesta, että kaverin pitäisi aina tulla sinua tapaamaan ja hän on saattanut kyllästyä tähän muttei jostain syystä kehtaa sanoa sitä.
Oikeastaan tilanne on niin että minä käyn useammin hänen paikkakunnallaan käymässä. Silloin näemme jossain ja saatamme käydä yhdessä vaikka lounaalla. Viimeksi kun hän pyysi minua ihan kotonaan käymään, hän unohti koko asian kun en heti pystynyt työasioiden vuoksi sanomaan voinko tulla. Uudemman kerran ei ole kysynyt enkä tietenkään viitsi tuppautua. Tein kyllä siis mielestäni selväksi että tulisin mielellään jos pääsen.
On vaan alkanut tuntua siltä että mitä jos olen käsittänyt koko kaveruutemme ihan väärin. Että olen luullut että ollaan hyviä ystäviä, ja hän vain tulee velvollisuudesta jos minä pyydän. Ei se näin ennen ollut mutta nyt on alkanut tuntua siltä, jo pidemmän aikaa tuntunut. En tiedä mikä seuraava liikkeeni kannattaisi olla. Hän on minulle tärkeä, mutta jos minä en ole hänelle ja häntä vain ärsyttääkin oikeasti seurani niin tietenkään en halua olla enää tekemisissä. Tuntuu vähän yksipuoliselta ja toisaalta kuitenkin mietin että mitä jos tässä onkin masennusta taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on sillai aika kipeää, että usein ihmiset eivät anna mitään selkeitä tiedotteita siitä että heidän tunteensa sinua kohtaan muuttuvat. Olen pahoillani ap. Anna kaverin olla ja käytä aikasi sellaisiin asioihin jotka toimii.
Kysyisin suoraan, onko joku vialla, kun innostus kaikkeen on lopahtanut. Voihan syy olla täysin sinusta riippumatonkin, mutta saisi tilaisuuden kertoa. Jos ei suostu kertomaan mitään, ei sille juuri mitään voi.