Onko yliopistosta saaduilla arvosanoilla merkitystä työelämän kannalta?
Vai onko pääasia että on paperit kasassa, arvosanoista viis? Maisterin tutkinnosta kyse. Pääsen kyllä läpi, mutta en mitenkään kovin hyvin arvosanoin ja pistää miettimään että pitäisikö vaan unohtaa koko juttu ja mennä AMK..
Kommentit (33)
Okei eli tohtoriopinnot varmaan kannattaa ainakin unohtaa kun pääsee kursseja rimaa hipoen läpi.
Kukaan työnantaja ei ole koskaan kysynyt arvosanoistani. Voi vaikuttaa, että opiskelin generalistialaa.
Yksityisellä puolella vain hyvin harvoissa työpaikoissa. Mulla ei ole kertaakaan kysytty arvosanoja, vaikka headhuntereiden kautta olen käynyt useissa päällikkö/johtajatason haastatteluissa. Maisteripaperit on yksi check- merkintä cv:ssä.
Enemmän kannattaa miettiä miksi kurssit menee lävitse rimaa hipoen. Heikko motivaatio omaa alaa kohtaan on merkittävästi suurempi ongelma kuin arvosanat.
Ei ole merkitystä. Tosin jos saat kaikesta ykkösen, tulee tietysti mieleen, että opiskeletko oikeaa alaa itsellesi ja jaksatko opiskella, jos et saa opiskelussa mitään onnistumisia. Siis ihan motivaation kannalta meinaan.
Tietysti muuten voi olla inhimillistä, että niitä ykkösiäkin saa.
Miten pitkällä olet, kun tiedät saavasi tutkinnon kokoon, mutta silti pidät opintojen lopettamista varteenotettavana temppuna?
Minulta ei ole koskaan kyselty arvosanoja. Työpaikkahaastatteluissakin on katsottu papereista vain sitä, onko todistus oikea vai ei. Olen ilmoittanut graduni arvosanan yhden kerran; hain tohtoriopintoihin ja sainkin luvan aloittaa, vaikka arvosana oli häthätää kokoon haalittu C.
Heikot arvosanat luultavasti johtuu kohdallani siitä, että en lue ohjeita niin ajatuksella että tekisin sen kaavan mukaan mitä on käsketty tekemään. On tullut kommenttia että todella hyvä essee, mutta en noudattanut ohjeita ja siksi napsittu pois jättimäärä pisteitä. Luulen aina että nyt olen lukenut ja sisäistänyt ohjeet, mutta kuitenkin sit menen ja sooloilen ja teen jotain ihan muuta kun on kysytty.
Ei ketään kiinnosta, multa ei työnantaja halunnut nähdä edes todistusta, vaan luotti sanaani siitä, että olen maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Heikot arvosanat luultavasti johtuu kohdallani siitä, että en lue ohjeita niin ajatuksella että tekisin sen kaavan mukaan mitä on käsketty tekemään. On tullut kommenttia että todella hyvä essee, mutta en noudattanut ohjeita ja siksi napsittu pois jättimäärä pisteitä. Luulen aina että nyt olen lukenut ja sisäistänyt ohjeet, mutta kuitenkin sit menen ja sooloilen ja teen jotain ihan muuta kun on kysytty.
Mites luulet, että tämä toimii työelämässä? Yksi opiskelun tärkeimpiä osia on oppia noudattamaan ohjeita - ja tietämään, milloin niistä kannattaa poiketa ja ryhtyä luovaksi.
Kesätyöpaikkoja ja ensimmäistä oikeaa työpaikkaa haettaessa on arvosanoilla merkitystä.
Ei oikeastaan. Minulla ei yksikään työnantaja ole kysellyt arvosanojen perään, eikä minun esimieskään kysele niiden perään uusien rekryjen osalta. Työhistorialla on suurempi merkitys ja millainen fiilis haastattelevalle jää. Ensimmäisen oikea duunin jälkeen ei opiskelumenneisyyttä tarvitse ajatella. Firmat kyllä huomaavat, jos tuli väärä tyyppi palkattua. Tämä ainakin teknisen alan yrityksissä.
Peruskoulumenestys, amis/YO-todistus menevät myös roskikseen samantien, jos korkeakoulututkinto löytyy. Myös se että olitko intissä spade vai SPol RUK käynyt, ei ole mitään merkitystä, vaikka siellä niin väittävät. Ainoastaan osaat viihdyttää kahvihuoneessa paskoilla inttijutuilla. Esimiestehtäviä varten on psykologiset testit.
Insinööri (AMK) olen ja keskiarvo taisi olla jotain ~3 luokkaa. Hyvin olen menestynyt työelämässä, eikä ole ollut ongelmia saada duunia. En tietenkään tiedä muista aloista ja että jos olet valmistumassa oikiksesta keskiarvolla 1, niin katsooko lakimiesfirmat niitä arvosanoja ja jos katsovat, niin viitsivätkö palkata jos ei koulussakaan oikein menesty.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Tosin jos saat kaikesta ykkösen, tulee tietysti mieleen, että opiskeletko oikeaa alaa itsellesi ja jaksatko opiskella, jos et saa opiskelussa mitään onnistumisia. Siis ihan motivaation kannalta meinaan.
Tietysti muuten voi olla inhimillistä, että niitä ykkösiäkin saa.
Ei ap mutta omat kurssit menee nyt rimaa hipoen masennuksen takia. Pelottaa kyllä miten paikkaan 5 vuoden tiedot ja opit joskus työelämässä kun en ole enää masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Heikot arvosanat luultavasti johtuu kohdallani siitä, että en lue ohjeita niin ajatuksella että tekisin sen kaavan mukaan mitä on käsketty tekemään. On tullut kommenttia että todella hyvä essee, mutta en noudattanut ohjeita ja siksi napsittu pois jättimäärä pisteitä. Luulen aina että nyt olen lukenut ja sisäistänyt ohjeet, mutta kuitenkin sit menen ja sooloilen ja teen jotain ihan muuta kun on kysytty.
Vaikka aloituksessa haiskahti provo, niin tämä kommentti (oletettavasti ap:n), kuulostaa aidolta. Käyt tietenkin maisterin loppuun. Yliopistoa arvostetaan töihin hakiessa enemmän kuin AMK:ta, vaikka mitä täällä jengi yrittää kommentoida. Tietenkin alojen välillä on eroja, mutta oletan, että opiskelet jollain isolla alalla kuten STEM, talous/markkinointi/myynti, terveys.
Arvosanoja ei lähes keneltäkään kysytä työelämässä, eikä edes tutkintotodistuksia nähtäväksi. Tohtoriopinnot lienevät sinulta pois laskuista, jos on huonot arvosanat, vaikkakin huippuhyvä päättötyö voi siihen vaikuttaa.
Kun olet saanut ensimmäisen työpaikan, ketään ei enää kiinnosta, mitä olet opiskellut (kunhan olet maisteri). Kaikkia kiinnostaa vain minkälaisissa projekteissa olet ollut mukana työelämässä ja missä yrityksissä. Toimialakohtaisia eroja voi tässäkin tietysti jonkun verran esiintyä.
On toisaalta huolestuttavaa, että et kykene vastaamaan annettuun tehtävän antoon. Tämä saattaa koitua työelämässä ongelmaksi. Kannattaa keskittää resursseja tuon asian korjaamiseen ja olla stressaamatta arvosanoista.
Sen jälkeen kun on päässyt töihin ei mitään väliä.
Pääasia on että pääsee kurssit läpi, ja että lopputyö on hyvä. Muuten ei ole mitään väliä.
Riippuu mihin tehtäviin tähtäät. Hyvät arvosanat voivat edesauttaa työllistymistä varsinkin asiantuntijatehtävissä. Huonot arvosanat usein korreloivat heikon motivaation ja heikon osaamisen kanssa. Miksi rekrytoida henkilöä, jota ei kiinnosta edes oma alansa sen vertaa, että vaivautuisi opiskelemaan asiat kunnolla, jos tarjolla on myös motivoituneita ja osaavia hakijoita? Kyllä meillä ainakin katsotaan kesätyöntekijöiden rekrytoinnissa myös arvosanoja, koska paljon muutakaan tietoa ei ole tarjolla. Kun työkokemusta on jo 2-5 vuotta, painotetaan tietysti enemmän aiempaa kokemusta.
Jos taas haluat esimerkiksi luukuttamaan luuria, niin siinä hommassa arvosanoilla ei ole väliä. Ihmissuhdetaidot ja myyntitulokset ratkaisevat, tehtävässä tarvittavan substanssiosaamisen oppii kuka tahansa.
Jos taas sinulla on vaikeuksia noudattaa annettuja ohjeita ja pysytellä annetuissa raameissa, niin se ei lupaa hyvää työelämää ajatellen. Sooloileva tiimikaveri vaikeuttaa vain muiden töitä. Jos on esimerkiksi sovittu, että asiakasjärjestelmään kirjataan aina tietyt asiat tietyllä tavalla ja sinä et kirjaa, niin arvaa tykkäävätkö muut? Muut joutuvat sitten korjaamaan jälkiäsi ja pahimmillaan soittelemaan asiakkaille uudelleen ja kyselemään ihan perusasioita, jotka pitäisi jo löytyä järjestelmästä.
Oletko koskaan selvittänyt, mistä johtuu, että et saa luettua tehtävänantoa kunnolla? Sosiaalisten tilanteiden pelko? Jokin suorittaiseen liittyvä pelko tai jännitys? Eikö sun selvästi kannata käyttää kaikki rentoutumiskeinot ennen kuin luet tehtävänannon? Luet sen sitten vielä pari kertaa ja avaat sen konseptille ranskalaisin viivoin ja vielä tarkistat, että alat vastata oikeaan asiaan? Lopuksi vielä tsekkaat, että vastasit oikeaan asiaan, etkä lähtenyt rönsystä eteenpäin?
Sain gradusta L:n ja kukaan ei ole ikinä kysynyt 15 vuoden työuran aikana asiasta.
En usko, että arvosana kiinnostaa tohtoriopinnoissakaan varsinkin jos pystyt rahoittamaan itse opinnot. Uskoisin asian olevan eri jos haluat esim. tohtorikouluun ja rahoitusta sieltä.
Tohtoriopintoihin ei todellakaan mene parhaat kyvyt monella alalla.
Vierailija kirjoitti:
Sain gradusta L:n ja kukaan ei ole ikinä kysynyt 15 vuoden työuran aikana asiasta.
En usko, että arvosana kiinnostaa tohtoriopinnoissakaan varsinkin jos pystyt rahoittamaan itse opinnot. Uskoisin asian olevan eri jos haluat esim. tohtorikouluun ja rahoitusta sieltä.
Tohtoriopintoihin ei todellakaan mene parhaat kyvyt monella alalla.
Lisäyksenä vielä, että valtaosan duuni on lisäksi sellaista diipadaipaa, että opinnoilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä.
Koskee ainakin paperinpyörittäjiä kuten ekonomit, yritysjurstit. Tarkoitan Bull shit Jobs-ilmiötä.
Riippuu varmaan alasta, jos on sellainen ala mille on hirveästi tulijoita ja vähän työpaikkoja niin ainoa keino erottua massasta voi olla hyvät arvosanat/suosittelijat/työkokemus/suhteet.
Nillä on merkitystä jos aikoo jatkaa tohtoriopintoihin. Yksityisen puolen töissä ei niin mitään väliä. Ja sen ekan työpaikan jälkeen sillä tutkinnollakaan ei ole enää juurikaan väliä.