Lue keskustelun säännöt.
Nuoren työkyvyttömän järkiliitto?
12.05.2021 |
Olen 34-vuotias nainen, olen mielenterveysongelmien vuoksi työkyvytön. Olin vuosikymmenen yksin, ja sitten kolmekymppisenä löysin rakkauden.
Olin suunnattoman rakastunut, en oikeastaan välittänyt mistään muusta. Tämä mies sai minut unohtamaan terveyshuoleni, ja alkuun tuntui jopa siltä kuin hän olisi parantanut minut, tai ainakin hillinnyt oireitani.
Pikakelataan muutama vuosi, jotka olivat rakkaudentäyteisiä, mutta myös pullollaan vastoinkäymisiä. Aloin taas oireilla, tein törkeitä katoamistemppuja, masennuin sängyn pohjalle, erosimmekin välillä, mutta palasimme taas yhteen. Mies on jaksanut antaa anteeksi holtittomuuteni, joten olen päätellyt, että hän rakastaa minua syvästi.
Minä en ole tuntenut ainakaan vuoteen oikeastaan mitään (kärjistäen, mutta verrattain).
Jos en olisi tässä, minulla ei olisi resursseja tehdä kunnon ruokaa, eikä tosin intoakaan, koska kahdelle se on mukavampaa. Minulla ei olisi puutarhaa, jota huoltaa, minulla ei olisi kesämökkiä, jossa puuhastella... Mies tarjoaa käytännössä minulle sellaisen elämän, josta moni muutoin (taloudellisen) tilanteeni ja terveydentilani jakava voi vain haaveilla.
Jos lähtisin, asuisin samanlaisessa im-yksiössä kuin mistä lähdin. Minulla ei olisi mitään.
Ja itse asiaan: olen alkanut ruoskia itseäni valinnastani olla, jäädä ja pysyä, koska en enää tunne leiskuvaa rakkautta. Tunnen ehkä kiintymystä, ja ennen kaikkea jonkinlaista kiitollisuutta. Mies on kuin ystäväni, joka ”pelasti” minut ankeudesta ja, no, turvattomuudesta. Nyt olen turvassa.
Ei siis ole epäilystäkään, etteikö mies rakastaisi minua, ja juuri se taitaa olla tämän minun ongelmani ydin: hänestä - ja tästä kaikesta - on tullut minulle itsestäänselvyys. Missä on se palo, joka minusta kumpusi kun kohtasin silloin tulevan avopuolisoni?
Sen kuitenkin tiedän, etten ihastunut siihen mitä hänellä oli tarjota, koska kaikki se oli minulle ajatuksenakin niin vierasta, etten osannut tällaista kaivata. Nyt kuitenkin käsitän, että minulla on niin paljon menetettävää.
Koska olen rakkaudessa kokematon, kysyn teiltä: voiko rakkaus syttyä uudestaan? En halua olla suhteessa kiitollisuudesta, ja olen huolissani, että hiipumus on tullut pysyäkseen ja rakkaus hiipuakseen entisestään.
Kiitos vastauksista ja kiitos, kun sain kertoa tarinani.
Kommentit (2)
Käytkö terapiassa? Kannattaa käsitellä asiaa siellä, jos käyt. Mt-ongelmat vaikuttavat kykyyn olla suhteessa, mutta kaikilla muillakin tulee hetkiä, kun arki muuttuu turvalliseksi ja tavalliseksi ilman suurta vuoristoratamaista tunteiden leiskuntaa. Kaikki ihmiset eivät opi koskaan nauttimaan pienistä arjen asioista, vaikka heillä ei olisikaan mt-ongelmia, mikä voi johtuaa lapsuudenperheen malleista olla suhteessa.
Yleensä jossain kohtaa suhdetta tulee kriisejä, minkä jälkeen leiskuntaa taas on, jos suhde kestää kriisin. Välttämättä se et olekaan sinä, joka ihastuu toiseen jne. Osaatko arvostaa miestäsi ja osoittaa sen hänelle? Miten käsittelitte vaikean ajan suhteessanne, jolla ehkä "testasit" rakastaako miehesi sinua aidosti? Suhteen tekee eläväksi se, että tehdään paljon hyviä asioita yhdessä ja ei jämähdetä samaan kaavaan. Minkä verran teette sellaisia asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö oikein että kaipaat sitä tulista rakkautta ja siksi mietit eroa? Jos et vaan periaatteessa olet tyytyväinen tilanteeseen, mielestäni odotuksesi ovat liian suuret.