Miten sukulaiset voivat korvata ystävät?

Kyllä sukulainen voi olla myös rakas ystävä.

Sukulaisten kanssa on tottunut lapsesta pitäen elämään, he hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin on, eikä tarvitse mitään selitellä. Siihen ystävyyteen on kasvanut, se on ollut aina, ei siihen mitään syvenemistä tarvitse. Vaikka vuosiin ei tapaisi jotain sukulaista, niin sitten kun tavataan juttu jatkuu kuin ei mitään katkosta olisi ollutkaan. En ole tarvinnut hakeutua ystävyyssuhteisiin koska olen aina ollut rakastettu ja hyväksytty jäsen suvussa, ei silloin kaipaa ulkopuolisia, paitsi tietenkin puoliso.

On mulla toki suvun ulkopuolisiakin ystäviä, mutta kaksi serkkuani on rakkaita ystäviäni. Nykyisin ovat ehkä jopa lähesempiä kuin ne ei sukua olevat - varmaan ihan luontevasti siitä johtuen, että koulun kautta saatuja ystäviä vain näkee aikuisena harvemmin, jokaisella elämässä omat kiireet yms. Jostain syystä näitä sukulaisystäviä vain tullut nähtyä enemmän, aikataulut ollu helpommin sovittavissa tms.

Toisen serkun kanssa ollaan synnytty kuukauden ikäerolla ja pikkukoululaisista asti oltu hyviä ystäviä, toki sitäkin ennen vietetty paljon aikaa. 

Toinen on hieman minua vanhempi, ja ystävyys tuli vasta aikuisiällä. Tavattiinhan sitä ennenkin useemman kerran vuodessa sukuloinnin merkeissä, sitä sitten vaan jossain vaiheessa tajus että meillä on monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja oli tosi luontevaa viettää muutenkin aikaa yhdessä ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä.

Siitähän se ystävyys aina lähtee - viettää toisen kanssa aikaa ja sattuu olemaan samoja kiinnostuksen kohteita elämässä. Usein sellaiselle ihmiselle on helppo jakaa muutenkin elämänsä asioita.