Lue keskustelun säännöt.
En onnittele äitiäni äitienpäivänä, koska hän ei kohdellut minua arvoisellani tavalla
09.05.2021 |
Äitini suuttui, kun en onnitellut häntä 14-vuotiaana äitienpäivänä. En onnitellut häntä sen takia, että hän oli niin ilkeä minulle aina, ajattelin, ettei hän kaipaa inhoamansa ihmisen onnitteluja.
Äitinipä suuttuikin, kun ei iltapäivään mennessä ollut saanut onnitteluja. Sanoin varmaan, että no onnea. Se ei riittänyt, äitini pakotti että mun täytyy poimia hänelle valkovuokkoja.
En tajua tänä päivänäkään, kuinka hän kehtasikin olla sitten tyytyväinen, kun sai niitä kukkia.
Kommentit (234)
Joo joo, kaikki tämä on täältä luettu tuhansia kertoja jo. Lopeta sen saman rikkinäisen äänilevysi veivaaminen, urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihullu voisi antaa äitinsä olla rauhassa, edes tämän yhden päivän vuodessa.
Mutta en taida onnitella. Kyllä hän minusta teki niin väärin 14-vuotiasta minua kohtaan. Saisi korjata sen. Jos ei korjaa, niin miksi mä mitään tekisin?
Miksei äitini muka voisi pyytää anteeksi toimintaansa äitinä tuolloin???? Häh????? Eihän siinä mennyt mikään oikein!
Ap
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puer_aeternus
Puer aeternus (lat. Ikuinen lapsi) on psykologinen sairaus, joka ilmenee aikuisen (yleensä miehen) haluttomuutena tai kykenemättömyytenä kehittyä aikuiseksi henkisellä tasolla.lähde? Sairaudesta käytetään myös nimeä Peter Pan -syndrooma, joka juontaa Peter Pan -nimiseen satuolentoon, joka ei halua kasvaa aikuiseksi.
Syndrooman tunnusmerkit
1. Tunteiden lamaantuminen: viha ilmenee raivona, ilo hysteriana ja pettymys itsesäälinä.
2. Vitkastelu: asioita lykätään siihen asti kunnes ne on pakko hoitaa.
3. Sosiaalinen kyvyttömyys: mielijohteet määräävät ja toverit johdattelevat.
4. Maaginen ajattelu: 'Jos en ajattele sitä, se menee pois.' 'Jos ajattelen sen muuttuvan, se muuttuu.'
5. Äitisidonnaisuus: halu vapautua äidin vaikutusvallasta aiheuttaa syyllisyyttä.
6. Isäsidonnaisuus: tunne ettei isän rakkautta ja hyväksyntää voi koskaan saavuttaa.
7. Seksuaalinen sidonnaisuus: torjutuksi tulemisen pelko johtaa tunteiden tukahduttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ja tärkeä aloitus. Meitä ”äitihulluja” on ilmeisesti useampi, jos nyt äitienpäiväinhoa pidetään jonain kriteerinä.
Vierailija kirjoitti:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puer_aeternus
Puer aeternus (lat. Ikuinen lapsi) on psykologinen sairaus, joka ilmenee aikuisen (yleensä miehen) haluttomuutena tai kykenemättömyytenä kehittyä aikuiseksi henkisellä tasolla.lähde? Sairaudesta käytetään myös nimeä Peter Pan -syndrooma, joka juontaa Peter Pan -nimiseen satuolentoon, joka ei halua kasvaa aikuiseksi.
Syndrooman tunnusmerkit
1. Tunteiden lamaantuminen: viha ilmenee raivona, ilo hysteriana ja pettymys itsesäälinä.
2. Vitkastelu: asioita lykätään siihen asti kunnes ne on pakko hoitaa.
3. Sosiaalinen kyvyttömyys: mielijohteet määräävät ja toverit johdattelevat.
4. Maaginen ajattelu: 'Jos en ajattele sitä, se menee pois.' 'Jos ajattelen sen muuttuvan, se muuttuu.'
5. Äitisidonnaisuus: halu vapautua äidin vaikutusvallasta aiheuttaa syyllisyyttä.
6. Isäsidonnaisuus: tunne ettei isän rakkautta ja hyväksyntää voi koskaan saavuttaa.
7. Seksuaalinen sidonnaisuus: torjutuksi tulemisen pelko johtaa tunteiden tukahduttamiseen.
Miten tämä liittyy mitenkään raivooni ja kokemukseeni siitä, että äitini satutti ja loukkasi minua? Läkuvitteletko sä, että vanhempien on ok tehdä siten? Etköhän ihan itse kärsi kyseisestä lapsisyndroomasta, jos et ilmeisestikään uskalla vaatia omilta vanhemmiltasi yhtään mitään näiden sinuun kohdistamien vääryyksien takia? Olet lapsellinen ja epäkypsä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis millainen äiti oikeasti KEHTAA SUUTTUA, JOS LAPSI EI ONNITTELE? Varsinkin, kun se oma kohtelu ja suhtautuminen lapseen on ollut pahaa, ilkeää ja häijyä!?
Ap
Kyllä mä uskon, että äitini haluaisi tänään huomioinnin, mutta jos ei suostu olemaan hyvissä väleissä, niin millä oikeudella saisi huomioinnin? Ihmettelen vain.
Aika lapsellinen saisi oma lapsi olla, jos ei omaisi sen vertaa omanarvontuntoa, että vaatii äitiään ensin rakastamaan, ennen kuin antaa mitään onnitteluja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään ole pakko onnitella äitiään. Jos välit on kylmät ja huonot muutenkin, anna olla. Minulla on isänpäivä sellainen etten halua lämpimästi onnitella, kun emme muutenkaan ole olleet koskaan juuri tekemisissä. Laitan neutraalin toivotusviestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko sinun lapsesi onnitelleet sinua tänään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään ole pakko onnitella äitiään. Jos välit on kylmät ja huonot muutenkin, anna olla. Minulla on isänpäivä sellainen etten halua lämpimästi onnitella, kun emme muutenkaan ole olleet koskaan juuri tekemisissä. Laitan neutraalin toivotusviestin.
Joo, ei tietenkään. Se vaan, että hänestä pitää kitkeä sellainen käytös pois, että jos pidän muulloin yhteyttä, mutte en onnittele äitienpäivänä, niin että hänellä ois jotenkin oikeus suuttua siitä. Ja alkaa haukkua minua, miten en onnittele eli ole kunnollinen ihmisenä ja lapsena. Olenpas. Se, jossa on vikaa, on hän.
Hänellä ei ole mitään oikeuksia suuttua mun toiminnasta tai haukkua sitä. (Silti siis on tehnyt niin)
Vasta sitten olisi, jos korjaisi omat vikansa.
Ap
Hän ei tajua tätä.
Pidän häntä sen takia narsistina. Häntä pitää vain kouluttaa siitä, ettei toimi omien vaatimustensa mukaan (=kenenkään mieltä ei saa pahoittaa)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja tärkeä aloitus. Meitä ”äitihulluja” on ilmeisesti useampi, jos nyt äitienpäiväinhoa pidetään jonain kriteerinä.
Minä inhoan sen amerikkalaisuutta ja kaupallisuutta.
Myöskin sitä tekopyhää imelyyttä, jolla (mies) kuvittelee yhtenä päivänä jollain marketin ruukkuruusulla kuittaavansa 364 päivän qusipäisyydet.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko sinun lapsesi onnitelleet sinua tänään?
Eivät vielä. Vietämme äitienpäivää sitten, kun menen sinne. He eivät ole koskaan varmaan sanoneet, että hyvää äitienpäivää. Mitä hyvää siinä on? Samanlainen päivä, kuin jokainen äitipäivä on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja tärkeä aloitus. Meitä ”äitihulluja” on ilmeisesti useampi, jos nyt äitienpäiväinhoa pidetään jonain kriteerinä.
Minä inhoan sen amerikkalaisuutta ja kaupallisuutta.
Myöskin sitä tekopyhää imelyyttä, jolla (mies) kuvittelee yhtenä päivänä jollain marketin ruukkuruusulla kuittaavansa 364 päivän qusipäisyydet.
Niin, ja sitten sekin on toisaalta ihan supersurullista, että tavallaan se ei ilahduta sinua yhtään. Oletko huonossa suhteessa?
Ap
En malta odottaa sitä päivää, kun Äitihullun lapset alkaa vuodattaa tänne mielipiteitä omasta äidistään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko sinun lapsesi onnitelleet sinua tänään?
Eivät vielä. Vietämme äitienpäivää sitten, kun menen sinne. He eivät ole koskaan varmaan sanoneet, että hyvää äitienpäivää. Mitä hyvää siinä on? Samanlainen päivä, kuin jokainen äitipäivä on.
Ap
Teidän perheessä ilmiselvästi, ei koskaan mikään hetkeäkään hyvin. Lapsiparat.
Jos lapsi sanoo oma-aloitteisesti ja opettamatta, että hyvää äitienpäivää, vaikka vasta 3-kymppisenä, silloin äiti voi kokea olevansa onnistunut ainakin jossain!
Sehän ei kerro mistään yhtään mitään, että lapsille opetetaan, että ”tänään on sellainen päivä, jolloin pitää sanoa hyvää äitienpäivää ja onnitella”. Se kuulostaa sille, kuin ajateltaisiin lapsen olavan täysin imbesilli.
Ap
Jos ei pyydä, niin sanon, että no, tässä on sitten oma syysi, ettet saa mitään nytkään. Voit valita.
Ap