En kestä olla siivooja
En halveksi mitenkään muita siivousta työkseen tekeviä, mutta jotenkin vain tuntuu niin surkealta ja hävettävältä silloin, kun joutuu itse tätä työtä tekemään. Tiedän, että täällä palstallakin sanotaan aina kuinka arvostetaan siivoajia. No, minäkin kyllä arvostan niitä muita, mutta itseäni siivoojana en arvosta.
Tämä työ yksinkertaisesti saa olon tuntumaan täysin luuserilta vaikka olen toki luuseri jo muutenkin, enhän muuten olisi tällä alalla jos minusta olisi parempaan.
Mutta rehellisesti sanottuna minulla oli aikoinaan parempi itsetunto ollessani kokonaan työttömänä. Ei tarvinnut käydä päivittäin kokemassa hirveää alemmuuden tunnetta. Noihin aikoihin työkkäri antoikin olla aika rauhassa, sai olla vaan kotona.
Ehkä tämä ei tuntuisi niin pahalta, jos kävisin töissä jossain suuremmassa kaupungissa, mutta asun aika pienellä paikkakunnalla niin se ahdistaa, kun tuntuu että suunnilleen kaikki paikkakunnan ihmiset tietävät minun olevan vain siivooja.
Tekisi mieli lopettaa koko homma, siltä on tuntunut jo alusta alkaen mutta ei yksinkertaisesti pysty tai joutuu ojasta allikkoon (eli työkkärin orjuutettavaksi). Minulla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa.
Käyn töissä kiduttamassa itseäni ja päivä päivältä vajoan syvemmälle itsesääliin..
Kommentit (13)
Ymmärrän. Mutta mielestäni huono itsetuntosi ei johdu siivoojan työstä. En osaa sanoa mitä sun pitäisi tehdä. Mutta jotain pitäisi. On raskasta elää itsehalveksunnan kanssa ilman toivoa. Toivon sulle voimia muutokseen.
Joo en minäkään.
Ansiosidonnaisella saisin 1000€/ kk
Kaksivuorotyössä sisältäen viikonloppuja nettona noin 1700€/ kk
Ei mitään järkeä tehdä työtä, joka on fyysisesti ja henkisesti todella raskasta. Työ on lisäksi mitoitettu niin tiukalle, että voi vee…. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään.
Minä ymmärrän tuon siivoojana pikkukunnassa -näkökulman. Tekisi varmaan minullakin tiukkaa, jos olisin asunut koko ikäni nousukashenkisessä syntymäkunnassani ja työskentelisin ("leimautuisin") siellä siivoojana. Kaupungissa saa hengittää vapaasti ja tehdä töitä rauhassa mielekkäänä pitämänsä siivoustyön parissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikset opiskele oikeaa ammattia?
Siivous on oikea ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Mene kouluun
Minä menin, en saanut työtä, palasin siivoojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene kouluun
Minä menin, en saanut työtä, palasin siivoojaksi.
Minäkin menin, hankin perustan ammattitaidolle siivoustyössä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Mutta mielestäni huono itsetuntosi ei johdu siivoojan työstä. En osaa sanoa mitä sun pitäisi tehdä. Mutta jotain pitäisi. On raskasta elää itsehalveksunnan kanssa ilman toivoa. Toivon sulle voimia muutokseen.
Samaa mieltä. Jos arvostaa itseään, voi aivan hyvin siivota työkseen ja opiskella työn ohessa uuden ammatin. Niin minä tein. Ei hävettänyt yhtään. Ap:ta vaivaa vain laiskuus.
Olen pahoillani Ap:n puolesta.
Exäni on siivoja. Toivottavasti hänellä on samat fiilikset.
Kuulostaa tosiaan, että sulla on jonkin verran itsetunto-ongelmia, koska uskot että ainoastaan työttömyys ja siivous ovat ne ainoat mahdollisuudet sulle tässä elämässä. Maailma on vaihtoehtoja pullollaan, sinun on vaan tartuttava niihin. Ala miettimään mikä on oikeasti se sun unelmatyö ja mikä on seuraava askel sen saavuttamiseen.
Joo, ei se ole herkkänahkaisille tai huonoitsetuntoisille. En sitten tiedä, että mikä olisi.