Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta lapsensa hylänneiden isien myöhemmistä takaisinpaluuyrityksistä, ovatko onnistuneet vai mitä tapahtui?
02.05.2021 |
Sellaisia tarinoita siis haen että isä hylännyt lapsensa jo raskausaikana tai lapsen ollessa pieni ja sitten vuosien päästä haluaakin palata yhteyksiin. Onko onnistunut hyvin?
Kommentit (9)
JSS jo ennenkuin ehtii tulla takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JSS jo ennenkuin ehtii tulla takaisin!
Isä ottaa siis lapseen yhteyttä esim. somessa tms.
Kaverin isä hylkäsi lapsensa, kun nämä olivat pieniä. Seuraavan kerran otti yhteyttä kun oli kuullut tulleensa ukiksi. Mies soitti, kaveri vastasi, että on jo liian myöhäistä eikä kiinnosta ja laittoi luurin kiinni.
Veljeni ei ole hylännyt, mutta hoitaa lapsia velvollisuudentunnosta. Ei ole tunneyhteyttä, koska sellaista ei koskaan ehtinyt muodotua, mutta on viikonloppuisä. Nyt lapset ovat jo isompia ja tajuavat vallan hyvin, ettei isä ole heidän kanssaan sydämellä mukana. Lapset itse sanoo, ettei isä oikeasti heistä välitä.
En ymmärrä, miksi lapselle on parempi olla isän kanssa, joka hoitaa velvollisuudesta, kuin että isää ei ole lainkaan?
Vanha koulukaverini pamahti 27-vuotiaana raskaaksi jollekin nistille, joka oli ainepäissään tatuoinut koko naamansa täyteen jotain sotkua. Lapsen syntymän jälkeen kaveri selitti pettyneenä kuinka isä vaan kipittelee ympäri kyliä hoitamassa huumebisneksiään eikä ole kiinnostunut lapsesta lainkaan. Tuli ero.
Viiden vuoden jälkeen alkoi Facebookissa hehkutus uudelleenlöydetystä perheonnesta kun mies olikin halunnut tulla takaisin. Videoiden ja kuvien oheen kirjoitettiin vuolaita kehuja siitä, miten hyvä isä on kyseessä. Muutaman viikon päästä päivitti että totuus oli jälleen tarua ihmeellisempää. Olivat taas eronneet.
Itse en ikinä ottaisi takaisin miestä joka on hylännyt minut kun kasvatan hänen vauvaansa. Ei mitään toivoa näyttää naamansa enää mun ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen korjaa: tuli raskaaksi 17-vuotiaana, ei 27.
Ei onnistunut hyvin ei. Lapsensa pienenä hylännyt isä otti salaa yhteyttä teiniin minun selkäni takana. Siitä tuli omituinen sekava vyyhti, jonka aikana lapsi pahoinpideltiin, huostaanotettiin ja piti siirtää toiselle paikkakunnalle turvaan. Lapsen opiskelut ja harrastukset katkesivat. Pelkäsin myös päihteitä, kun teini oli aivan sekaisin noina vuosina.
Mutta vaikea oli estääkään, kun teinillä oli jo kuitenkin oma kännykkä, jota en siis mitenkään valvonut. Mutta lapsen kannalta olisi kyllä ollut hyvä estää jotenkin. Lapsen elämä meni hetkeksi pois raiteiltaan kaikenlaisesta ulkopuolisesta "avusta" huolimatta. Poliisin apuunkin jouduttiin turvautumaan. Ja oikeuslaitoksen.
Kusipäät ei muutu koskaan. Teini luuli niin, onneksi minä tiesin entuudestaan paremmin. Isän ainoa tavoite oli rikkoa minun ja lapseni välit, se selvisi siinä tapahtumien aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin isä hylkäsi lapsensa, kun nämä olivat pieniä. Seuraavan kerran otti yhteyttä kun oli kuullut tulleensa ukiksi. Mies soitti, kaveri vastasi, että on jo liian myöhäistä eikä kiinnosta ja laittoi luurin kiinni.
Ihan oikein. Sitä paskaa ei tarvitse sietää enää lapsilleen, mitä itselle on tehty.
Ei tietenkän ole onnistunut hyvin. Mitä kuvittelet? Tuommoiseen hylkäämiseen kykenevä ihminenhän on persoonallisuushäiriöinen, vanha kansa sanoisi että oikea kusipää. Pysyvästi. Persoonallisuus kun ei ole niin kuin sää. Älä usko puheita. Katso tekoja.