Lue keskustelun säännöt.
Kummiksi ryhtyminen kaduttaa
26.04.2021 |
Mietin pitkään, viitsinkö kirjoittaa tästä mitään, sillä tuntuu että näin ei oikein saisi tuntea tai ajatella. No jokatapauksessa kerron silti, vaikka otsikossa jo asia tulikin.
Suostuin viisi vuotta sitten kummiksi sukulaisen ja hänen puolisonsa tytölle. Pari ei entuudestaan ollut mikään hirveän läheinen minulle, siis sellainen jonka kanssa olin esim. kuukausittain tekemisissä mutta olin ehkä nuori ja tyhmä kun suostuin, enkä viitsinyt kieltäytyä kun se olisi varmasti vaikuttanut väleihin jatkossa. Kummityttö on maailman ihanin ja suloisin, mutta en yksinkertaisesti jaksa enää pitää yhteyttä hänen vanhempiinsa ja lapsi on vielä sen verran pieni etten voi suoraan häneen olla yhteydessä.
Haluaisin olla lapselle tottakai läheinen, turvallinen ja luotettava aikuinen jonka puoleen kääntyä, viedä Lintsille ja jätskille, ottaa kylään ja hoitoon (katsoisin mielelläni lasta että vanhemmat saavat omaa aikaa) viettää aikaa heidän koko perheen kanssa, vaikka kahvitella tai illallistaa yhdessä jne. Ja vaikka nyt itse sanoisin, niin mielestäni olen ollut hyvä kummi hänelle, sellainen jonka haluaisin omallenikin lapselle. Minulla ja miehellä on parivuotias lapsi, joten voitaisiin viettää aikaa kaikki yhdessä. Asutaan samalla paikkakunnalla, joten matkakaan ei ole ongelma.
Ongelma on se, että vanhemmat eivät koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä. Eivät koskaan. Eivät pyydä kylään tai poikkea meillä, eivät ehdota minkäänlaista näkemistä. Lapsen synttäreillekään ei ole tullut kahteen vuoteen kutsua, koska pitivät synttärit vain isovanhemmille (ja ollaan kuitenkin samaa sukua). Yhteydenpito ja aloitteiden tekeminen on siis ainoastaan minun varassa.
En usko, että tämä johtuu varsinaisesti minusta ja miehestäni, sillä he ovat hieman ”erakkoluontoisia” ja käyttäytyvät kaikille samalla tavalla. Heillä ei ole juurikaan kavereita, ja ovat aina oman perheen kesken, eivät näe oikeastaan ikinä ketään muita kuin isovanhempia. Nähdään ehkä 3-4 kertaa vuodessa, koska en viitsi kysyä useammin.
Silloin kun nähdään, siis jos pyydän vaikka kahville tai mennään puistoon niin tulevat kyllä mielellään samantien ja vaikuttavat viihtyvän ja juttu luistaa. Erityisesti mieheni ja tämä mies tulevat hyvin juttuun silloin kun näkevät, heillä on lukuisia yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja mieheni on harvoja jolle tämä mies puhuu enemmänkin, on siis muuten aika hiljainen.
Tullaan siis kaikki hyvin juttuun silloin kun nähdään ja aina innoissaan he kertovat kuinka oli kiva nähdä, mutta koskaan ei minkäänlaista vastakutsua tule. Joskus olen sattumalta kuullut joltain muulta sukulaiselta, kun he ovat kehuneet kuinka kiva meitä oli nähdä, joten eivät näytä inhoavankaan meitä.
Luonnollisesti on vaan aika raskasta olla aina se joka pyytää tai ehdottaa jotain.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Erilaisia ihmistyyppejä. Voivat olla vaan arkoja ja varovaisia ehdottamaan kyläilyjä, ihan tämän koronankin takia.
Jos olette saaneet muutakin kautta positiivista palautetta niin en näkisi ongelmaa.
Näin se varmasti on. Olen kuitenkin tuntenut tämän sukulaiseni pitkään ja on aina ollut samanlainen, hieman epäsosiaalinen/kaverisuhteiden muodostaminen ollut vaikeaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi opetella tiivistämään, ap. Asiasi olisi voinut kiteyttää muutamaan lauseeseen.
Mutta asiaan: tuollainen ihmissuhde on tietysti raskas, jossa joutuu ottamaan vastuun yhteydenpidosta kokonaan itselleen.
Hyvin introvertit ihmiset eivät useinkaan osaa tai jaksa olla aktiivisia, mutta syypää ei ole kummilapsi.
Jos ja kun haluat luoda häneen hyvät suhteet, sinun pitää vielä muutama vuosi vetää sitä kivirekeä. Sitten lapsi on jo niin iso, että voitte olla yhteyksissä suoraan keskenänne. Älä siis luovuta!
Mä sanon, että feidaa ne nyt kun lapsi on vielä niin pieni, että tuskin tulee muistamaan sua. Jätät vaan ottamatta yhteyttä ja kortit lähettämättä. Siitä se hiipuu ja pääset eroon koko pakkopullasta.
Välillä pallo heille! Kyllä aikuinen ihminen ymmärtää että joskus on hänenkin vuoronsa ottaa yhteyttä. Ja jos niin eivät tee, tulee pidempi väli kummitapamisiin.
Todella monet kummisuhteet ovat vain pieni muistaminen synttärinä tai jouluna. Turha vaatia keneltäkään( kummilta tai lapsen perheeltä) mitään ihmeellisyyksiä jos yhteydenpito ei ole luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi opetella tiivistämään, ap. Asiasi olisi voinut kiteyttää muutamaan lauseeseen.
Mutta asiaan: tuollainen ihmissuhde on tietysti raskas, jossa joutuu ottamaan vastuun yhteydenpidosta kokonaan itselleen.
Hyvin introvertit ihmiset eivät useinkaan osaa tai jaksa olla aktiivisia, mutta syypää ei ole kummilapsi.
Jos ja kun haluat luoda häneen hyvät suhteet, sinun pitää vielä muutama vuosi vetää sitä kivirekeä. Sitten lapsi on jo niin iso, että voitte olla yhteyksissä suoraan keskenänne. Älä siis luovuta!
Viestistä tuli aika pitkä, kun halusin kertoa mahdollimman laajasti tilanteen jotta kokonaiskuva tulisi näkyviin. Jos olisin kirjoittanut vain, että minä olen ainoa joka ottaa yhteyttä, niin viesti olisi ehkä kuulostanut siltä että roikun vängällä mukana, vaikka oikeasti tilanteeseen vaikuttaa ehkä enemmän heidän introvertti luonne.
Omatunto ei salli katkaista välejä tai luovuttaa kummilapsen suhteen kun olen tehtävään lupautunut, joten ei auta kuin yrittää silloin tällöin kysellä kuulumisia. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en itse lähtenyt kummiksi eräille, kun se näyttää olevan vain pelkkää lahjojen kärkkymistä niille kakaroille.
En nyt ymmärrä mikä oikeasti on ongelmasi. Jos perhe viihtyy omalla porukalla hyvin ja varsinkin nyt kotona-aikaan, niin hyvä juttu, sen asian ei todellakaan pitäisi olla sinulle ongelma. Sinä olet ilmeisesti hyvin lörpöttelevä ja ylivilkas nainen, jonka pitäisi olla koko ajan menossa, mutta kaikki eivät ole sellaisia.
Sinä et voi muuttaa muita ihmisiä, mutta sinä voit nyt muuttaa itseäsi. Sinun pitää tyytyä siihen mitä he haluavat, eikä räkyttää kuinka muiden pitäisi elää sinun taputtamalla tahdilla. Sinä voit mennä ja tulla oman perheesi kanssa mielin määrin, mutta kummilapsi on vain kummpilapsi ja sinun ei tarvitse olla hänelle mitään enempää. Rauhoitu siis ja ota lapsen perhe vastaan sellaisena kuin he haluavat olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi näin päin kuin niin, että kummilapsen vanhemmat painostaisivat osallistumaan lapsen arkeen ja juhliin enemmän kuin kummi itse ehtii ja jaksaa. Teillä on keskenään hyvät välit, joten ei isoa ongelmaa tässä. Saat olla kummilapsesi kanssa sen verran kuin sinulle itsellesi sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi opetella tiivistämään, ap. Asiasi olisi voinut kiteyttää muutamaan lauseeseen.
Mutta asiaan: tuollainen ihmissuhde on tietysti raskas, jossa joutuu ottamaan vastuun yhteydenpidosta kokonaan itselleen.
Hyvin introvertit ihmiset eivät useinkaan osaa tai jaksa olla aktiivisia, mutta syypää ei ole kummilapsi.
Jos ja kun haluat luoda häneen hyvät suhteet, sinun pitää vielä muutama vuosi vetää sitä kivirekeä. Sitten lapsi on jo niin iso, että voitte olla yhteyksissä suoraan keskenänne. Älä siis luovuta!
Viestistä tuli aika pitkä, kun halusin kertoa mahdollimman laajasti tilanteen jotta kokonaiskuva tulisi näkyviin. Jos olisin kirjoittanut vain, että minä olen ainoa joka ottaa yhteyttä, niin viesti olisi ehkä kuulostanut siltä että roikun vängällä mukana, vaikka oikeasti tilanteeseen vaikuttaa ehkä enemmän heidän introvertti luonne.
Omatunto ei salli katkaista välejä tai luovuttaa kummilapsen suhteen kun olen tehtävään lupautunut, joten ei auta kuin yrittää silloin tällöin kysellä kuulumisia. -ap
Kuulumisten kysely silloin tällöin riittää oikein hyvin. He eivät kaipaa ollenkaan sinun hössötystä elämäänsä. Eivät nyt ja tuskin myöhemminkään. Sinun ei tarvitse tehdä enempää, vaan rauhoittua ja antaa toisten elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 6 kummilasta. Kahden kummilapseni kummiksi ryhtyminen kaduttaa. Kummius kaatui avioeroon, toisen kummilapsen osalta jo aiemmin oikeastaan siihen, että minusta tehtiin lahja-automaatti. Kutsuttiin kylään enää vaan synttäreinä ja jouluina ja esitettiin toiveita 500 euron legorobotista ja 1000 euron kännykästä alle 10v lapselle. Joita en tietenkään toteuttanut-
Ehkä eivät vain haluaisi nähdä niin usein mutta eivät kehtaa kieltäytyä kutsuistasi? Eivät välttämättä ehdi edes kaivata. Tämä ei tarkoita etteivätkö pitäisi teistä, jotkut eivät vaan ole niin sosiaalisia kuten tässä tapauksessa siltä vaikuttaa.
Älä nyt rasita itseäsi tällä. Näette silloin kun jaksat tehdä aloitteen. Parin vuoden päästä kummilapsella on jo varmaan oma kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en itse lähtenyt kummiksi eräille, kun se näyttää olevan vain pelkkää lahjojen kärkkymistä niille kakaroille.
Tuo on taas joidenkin vakivirsi, josta he eivät pääse eroon millään. Jokainen on kummi omalla tavallaan, mutta myös toista kuunnellen ja ymmärtäen. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaisia ihmistyyppejä. Voivat olla vaan arkoja ja varovaisia ehdottamaan kyläilyjä, ihan tämän koronankin takia.
Jos olette saaneet muutakin kautta positiivista palautetta niin en näkisi ongelmaa.
Näin se varmasti on. Olen kuitenkin tuntenut tämän sukulaiseni pitkään ja on aina ollut samanlainen, hieman epäsosiaalinen/kaverisuhteiden muodostaminen ollut vaikeaa. -ap
Ja nyt sitten tulee yllätyksenä, että edelleenkin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kummi tai ei, niin on tylsää olla se, jonka otaksutaan olevan aina se joka järjestää ja on aktiivinen. - Kummiuteen lliittyy toki osalle myös vallan erityisiä odotuksia ja vaatimuksia. Vaikka itse olen kummi ja olen hyvin iloinen ja hyvilläni siitä, että minulla on jokunen kummilapsi, niin olen enemmän kuin tyytyväinen myös siihen, että olen ymmärtänyt kieltäytyä kummiudesta silloin kun minusta on vain yksinkertaisesti tuntunut sille, että kummiksi minua pyytäneillä on aivan eri käsitys kummin roolista kuin mitä minulla itselläni. - Minusta ei ole lahja-automaatiksi, joka ostaa aina sen lahjan, jonka kummilapsen vanhemmat satuvat minulle kertomaan ja pyrkien määräämään sen laadun ja muodon. (Eri jutu on se, että jokaisen kummilapseni omia toiveita ja unelmia kuuntelen mielelläni ja yritän ottaa huomioonkin)
En myöskään ole käytettävissä, jos minun tulisi opettaa raamatun sanomaa. Saati jos minun tulisi tuomita kristittynä homot ja muut seksuaalivähemmistöt helvetiin (tms).
Kummisetä
Joo. Ei munkaan. Ole siihen lapseen yhteydessä. Vie johonkin. Rakenna suhde lapseen.
Toi on hyvä noin.
Normaalisti kummia kärtetään hommiin ja
lahjoja vaaditaan. Ole iloinen.
Nuo ovat hienotunteisia ihmisiä.
Kummin homma on olla ristiäisissä. Muu on ekstraa
Mä en ikinä käynyt kaksistaan kummieni kanssa missään. Sain synttäriksi ja jouluksi kortin, jos sitäkään. Kylässä kävivät harvoin.
Onpas ap tehnyt kummiudestaan vaikean asian.
Ihme stressin te kyllä saatte aikaiseksi noinkin tyhjänpäiväisestä asiasta, kuin kummius? Ei tuo vaadi kuin pari käyntiä vuodessa (joulun alla ja synttärit?), ja ehkä oman budjetin mukaan ostetut lahjat. Jos vanhempia ja lasta kiinnostaa, niin sitten voi lapsen kanssa viettää enemmänkin aikaa. Ilmaiseksi lastenhoitajaksi tai lapsen (lue: äidin?) lahjatoiveiden kustantajaksi ei kannata alkaa.
Pelkäsinkin, että tästä tulee kuva että jotenkin pommitan tätä perhettä jatkuvasti ja suurinpiirtein väkisin raahaan heidät kylään. Mutta, olen kuluneen vuoden aikana ehdottanut näkemistä kaksi kertaa. Kerran nähtiin perhejuhlissa. Ja jos en sitä kahtaa kertaa olisi laittanut viestiä, niin heistä ei olisi kuulunut mitään. Vähän sääli, että kummilapsen kasvu menee nyt lähes kokonaan ohi mutta sille ei voi mitään.
Ja nautin suunnattomasti itsekin yksinolosta tai ihan vain oman perheen kanssa hengailusta enkä jaksa loputonta vierashärdelliä tai kyläilyrumbaa mutta kyllä silti pidän oman lapseni kummeihin yhteyttä vastavuoroisesti, kun lapsi itse ei voi sitä vielä tehdä. -ap
Erilaisia ihmistyyppejä. Voivat olla vaan arkoja ja varovaisia ehdottamaan kyläilyjä, ihan tämän koronankin takia.
Jos olette saaneet muutakin kautta positiivista palautetta niin en näkisi ongelmaa.