Pääsekö petämisestä yli? Voiko sen oikeasti

se vaatii töitä molemmilta osapuolilta

se anteeksianto ja unohtaminen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Anteeksiantaminen on päätös, unohtamista et taas voi itse edesauttaa.



Jos ja kun päätät antaa anteeksi, niin sen jälkeen sinulla ei ole lupaa eikä oikeutta ottaa asiaa enää esiin tai heitellä sitä miehesi naamalle. Ensin kannattanee miettiä, onko suhteessanne jotain pelastettavaa ja sitten vasta päätät kantasi tuon anteeksiannon suhteen.

Kanattaa miettiä tarkkaan jatkaako suhdetta vai ei. Yksi tuttavani antoi miehelleen anteeksi pettämisen, mutta nyt tilanne on se että petti itse miestään ja ero tuli. Mies oli ollut siitä lähtien uskollinen ja luullut että kaikki on hyvin ja sitten nainen omien sanojen mukaan kosti. Mikäs siinä jos ei olisi ollut kahta pientä lasta...

se vaatii molemmilta puolin paljon

-pettäjältä rehellisyyttä&avoimuutta&muutoskykyä

-petetyltä aitoa anteeksiantoa&armollisuutta

Avoimia kalentereita molempiin suuntiin

Perhe/pariterapiaa

Www.parempiavioliitto.fi lisätietoja kursseista joissa kannattaa työstää aihetta.

-avoimuutta aiheenkäsittelyyn kahdenkesken ja uusien pelisääntöjen luomiseen

1-2vuotta on rankkaa,mut sitten helpottaa

Nyt voin sanoa että parisuhteemme on moninverroin parempaa,kaikilla osa-alueilla kuin ennen pettämistä.

Ko.prosessi oli löytöretki meillä molemmilla myös minuuteen.

Voin suositella lämpimästi.



Yli55%eronneistahan katuu eroaan&pitää sitä turhana. Älä tee hätiköityjä päätöksiä ota aikalisä

Oliko arjessanne jotain, joka johti siihen tmv. Pettämisen voi antaa anteeksi ja liitto voi olla sen jälkeen onnellinen, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä vaan vaatii mm. parisuhdeterapiaa. Meillä mies petti, yhteiseloa oli tuolloin takana 12v, nuorin lapsi 3kk ikäinen. Mies todella katui tekoaan ja vakuutti, että minä ja lapset ollaan hänelle tärkeimmät ja antais mitä tahansa, että saisi uuden mahdollisuuden. Pitkän harkinnan jälkeen päätin antaa miehelle uuden mahdollisuuden ja päätin myös antaa anteeksi pettämisen. Kävimme parisuhdeterapiassa ja sen lisäksi muutaman päivän lomalla ja vuoden päästä pettämisestä pystyin sanomaan, että olin oikeasti onnellinen ja että rakkautemme oli vain lisääntynyt ja liittomme vahvistunut tuon kokemuksen myötä. Nyt olemme olleet 10v yhdessä pettämisen jälkeen enkä ole hetkeäkään katunut, että annoin anteeksi

Oli jopa eropaperit vetämässä ja asuimme erillämme kuukausia. Emme käyneet parisuhdeterapiassa, vaan setvimme itse asian selväksi. Vaatii kamalasti työtä ja voimia, mutta minäkin voin omalta osaltani sanoa, että kyllä se kannatti.

Me olemme nyt olleet yhdessä tuon pettämisen jälkeen 4 vuotta, enkä kadu, että annoin anteeksi. Samaan aikaan oli ystävällä vastaava kriisi ja he päätyivät eroon. Nyt, vuosien jälkeen tuo ystävä on sanonut, että olisi kannattanut taistella ja yrittää pelastaa liitto.

Mä uskon, että jos on oikeasti tahtoa molemmilla, liiton voi pelastaa ja se jopa paranee entisestään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että helppoa se ei ole.

Ensin hain avioeroa. Mies katui ja sanoi että olemme hänelle kaikki kaikessa. Puhuttiin asioista. Melkein vuoden katsoin mitä tulee. Annoin hänelle mahdollisuuden muuttua.



Suhteemme muuttui paremmaksi. Mieheni syntymäpäivä lahjaksi vedin eropaperit pois. En ole katunut. En muistuttele asiasta miestäni. Enkä edes ajattele koko asiaa enää.



Ystäväni välillä ottavat asian puheeksi ja se raivostuttaa. Jos minä voin elää asian kanssa miks ei he voi. Kyllähän siitä tulee pahamieli, mutta ei minulle tule edes mieleen alkaa raivoomaan siitä miehelleni. Ei jää vaivaamaan.



Nyt tuosta on mennyt reilu kaksi vuotta. Yhteisiä vuosia 15v. Meillä menee hyvin. Onneksi annoin miehelleni mahdollisuuden.

se toinen puoliso! Näin minulle on kerrottu kun vaimo narahti vieraasta suhteesta! Minä olen sellainen ja tällainen....olet syyllinen että näin kävi.Minun mieletäni kuitenkin pettäjä on enempi tai jopa kokonaan se syyllinen.

hirveästi tilanteesta ja toki ihmisistä, että onnistuuko suhdetta jatkaa vielä. Itseäni mies petti monen vuoden avoliiton jälkeen. Hän koki sen mokan niin lopulliseksi, että myytiin kämppä ja erottiin, mutta kuinkas kävikään. Oltiin erillään muutama kuukausi, siis asuttiin, mutta huomattiin, että ollaan joka päivä yhdessä silti ja soitellaan jatkuvasti. Saatiin asia puhuttua ja nyt on oltu naimisissa pian 8 vuotta ja kaksi lastakin on tehty. Onnellisia ollaan (niin kuin vauvaperheessä nyt ollaan, kiukutellaan väsymyksestä yms ;-)). Kummankaan ei tarvitse pelätä, että toinen pettäisi, se on selvää. Toki, jos tuo vanha pettäminen olisi ollut jotain muuta kuin yksi kerta tai siihen olisi liittynyt salailua tai valehtelua, niin sitten en voisi luottaa. Mutta tunnen mieheni, hän on onnekseni liian rehellinen.

Tsemppiä, voi teilläkin homma vielä onnistua!

Voit vaikuttaa vain omaan käytökseesi ja omiin asenteisiisi.

Jos aikaisemmin luulit että olen nainut uskollisen miehen ja nyt et enää luule niin... niin siinä mielessä suhde ei palaa koskaan ennalleen. Mutta toisaalta nyt tiedät minkälaisen miehen kanssa olet naimisissa. Joko hyväksyt miehesi sellaisena kun se on tai etsit uuden.



Oma äitini oli "lasten takia" yli kaksikymmentä vuotta naimisissa ja kertoi siitä kun olin jo aikuinen. Musta tuntui tosi pahalta äidin puolesta, että kesti sitä onnetonta perhe-elämää mun ja mun siskon takia. Mulla "ihan hyvä" lapsuus mutta en tuntenut kotona rakkautta ja noin kymmenenvuotiaasta olin kaikki päivät koulussa ja harrastuksissa ja kävin kotona vain nukkumassa-haluatko sellasta omille lapsillesi vai voisko niillä olla parempi lapsuus iloisten ihmisten ympäröimänä...?

Se kiertää joka päivä mukana ja mies ärsyttää niin älyttömästi. Ei se ole ymmärtänyt ollenkaan, mitä on oikeasti tehnyt ja saanut aikaiseksi.



Tästä eteenpäin aion ottaa eron, suunnittelen sitä tässä hiljaksiin ja huolella.



Ikinä en voi myöskään ymmärtää niitä naisia, jotka tietoisesti harrastavat seksiä varatun miehen kanssa. Syyllisiä he ovat myöskiin. Ja miehet myös, jotka varattujen naisten kanssa panevat.

Isä petti äitiä, kun olin lapsi. Äiti oli kiltti nössö ja yritti pitää ilmapiirin rentona. Olisin toivonut, että se oisi pitänyt puoliaan. Voi kun olisi sellainen lapsuusmuisto, että ois vaikka hakannu isän. Olen ollut niin vihainen äidin puolesta. Nyt tekisi itse mieli kostaa sekä isälle että sille kakkosnaiselle, johon sillä oli suhde. Nyt varon olemasta itse kynnysmatto, ja alan olla jo toista ääripäätä.

Oliko arjessanne jotain, joka johti siihen tmv. Pettämisen voi antaa anteeksi ja liitto voi olla sen jälkeen onnellinen, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä vaan vaatii mm. parisuhdeterapiaa.



Meillä mies petti, yhteiseloa oli tuolloin takana 12v, nuorin lapsi 3kk ikäinen. Mies todella katui tekoaan ja vakuutti, että minä ja lapset ollaan hänelle tärkeimmät ja antais mitä tahansa, että saisi uuden mahdollisuuden. Pitkän harkinnan jälkeen päätin antaa miehelle uuden mahdollisuuden ja päätin myös antaa anteeksi pettämisen. Kävimme parisuhdeterapiassa ja sen lisäksi muutaman päivän lomalla ja vuoden päästä pettämisestä pystyin sanomaan, että olin oikeasti onnellinen ja että rakkautemme oli vain lisääntynyt ja liittomme vahvistunut tuon kokemuksen myötä. Nyt olemme olleet 10v yhdessä pettämisen jälkeen enkä ole hetkeäkään katunut, että annoin anteeksi

Oma mieheni jäi kiinni suhteestaan työkaveriinsa puolisen vuotta sitten. Olivat olleet jo pitkään ihastuneita toisiinsa ja lähettelivät tekstiviestejä puolin ja toisin. Firman juhlissa pussailtiin jne. Seksiä ei kuulemma harrastettu...



Suhteeni mieheen on parantunut huomattavsti sen jälkeen, kun tämä shokkiuutinen tuli tietooni. Olemme avoimempia ja puhumme aiempaa enemmän. Rakastan miestäni edelleen ja hän minua. Mies on lopettanut suhteensa tähän naiseen. Siitä huolimatta viimeiset kuukaudet ovat olleet minulle todella raskaita henkisesti. Luottamus on lujilla ja tuskin ennalleen koskaan palaa. Mies ei täysin ymmärrä, mitä on minulle tehnyt. Omat mielialani heilahtelee ja harkitsen kääntymistä psykologin puoleen.

Mieheni on muuten kaikin puolin hyvä isä ja hyvä ihminen. En halua luopua hänestä, mutta alitajuisesti pelkään, että sama homma toistuu. Toivon, että jatkossa helpottaa.