Mistä kaikesta olette joutuneet luopumaan lapsenne myötä?

No en yhtään mistään. Miksi pitäisi?

En mistään lopullisesti. Lapsettomuudesta ehkä?

Lapsettomuudesta. En kyllä muusta. Yritän kovasti miettiä, että mistä pitäis luopua? Olis kyllä suotavaa toetysgi, jos luopuisi päihteistä tai ainakin vähentäisi niitä. Mutta harvalla se lienee ydinsisältö elämässä.

Tietynlaisesta matkailusta. En niin välitä turistikohteista ja reissaisin mielelläni köyhemmissä maissa ja kulkisin paikallisissa slummeissa, ajaisin mopolla ruuhkaisilla kaduilla. Toki näitä voi tehdä myös lapsen kanssa, mutten koe sitä turvalliseksi lapselleni, enkä halua riskeerata hänen turvallisuuttaan.

Yöunista, päiväunista, hitaista aamuista, rauhallisista illoista, juhlista, baari-illoista, fitness-haaveista ja Netflixin katsomisesta muulloin kuin yöaikaan. Ehkä vielä joskus.

Koko entiselle elämälle saa heittää hyvästit, kun hankkii lapsen.

Väliaikaisesti monenlaisesta vapaudesta elämässä. En voi enää maata tuntikausia sohvalla oman aikatauluni mukaisesti, lähteä ex tempore töiden jälkeen vaikkapa kaupungille, nukkua vapaapäivinä niin pitkään kuin haluan, matkustaa helposti ja huolettomasti, tehdä asioita etukäteen suunnittelematta ja miehen kanssa sopimatta. Joskus tulee monta herätystä yössä, eli en pysty nukkumaan tarpeeksi ja oman aikatauluni mukaisesti. Voi sanoa, että kaikki asiat on vaikeampia ja työläämpiä lapsen kanssa.

Lapsi on kuitenkin aivan ihana ja kaiken vaivan arvoinen, en vaihtaisi nykyistä elämää lapsettomuuteen.

2 lasta. Jo aikuisia.

En luopunut mistään mutta sain valtavasti. Elämän tarkoituksen. Nyt 70 vuotiaana säälin kovasti niitä yksinäisiä ystäviä jotka jäivät ilman lapsia. He jäivät myös ilman miestä.

Miehet vaihtoivat nuorempaan naiseen joka sai lapsia

Ei ole tarvinnut luopua mistään, olen kyllä saanut paljon.

Moni asia kyllä muuttui lasten syntymän myötä, mutta en koe että olisin joutunut luopumaan mistään. Lapset ovat ylivoimaisesti parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Huolettomasta elämästä. Aina saa olla lapsista huolissaan. Miten pärjää koulussa? Onko kavereita? Ettei sattuisi onnettomuuksia, mitä jos itse sairastun vakavasti? Olenko onnistunut antamaan heille hyvä alun elämään?

Huolista huolimatta, olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen noista kolmesta pellavapäästä.

Yöunista, omasta rauhasta, intensiivisistä harrastuksista. Myös yksinäisyydestä, tylsyydestä ja ahdistuksesta.

no lapsi menee edelle kaikessa.

omat rahat on yhteiset rahat,

oma talo on yhteinen talo jne

ja 20v päästä kun oma nuoruus

on mennyt, puhumattakaan

kropasta, kuuluu ulko-ovelta

adios.