Jännä juttu sijaisvanhemmuudesta.
On harvinaista, että korkeasti koulutetut ihmiset alkaisivat perhehoitajiksi. Siis juuri he, joilla olisi parhaat resurssit. Mistähän se johtuu?
Kommentit (40)
voi mahdollistaa työnteon.
Meillä esikoinen oli kirkon kerhossa 5-vuotiaaksi ja kuopus 4-vuotiaaksi ja jo se mahdollisti työnteon.
alkaa sijaisperheeksi ja asia kiinnostaakin, mutta meillä on kolme omaakin lasta ja mies reissaa työkseen todella paljon, niin kyllä sitä omaakin jaksamista on pakko ajatella.
ryhdytään myös siksi, ettei ole työpaikkaa tai ei haluta mennä töihin vaan luoda oma työ sinne kodin sisälle omien lasten kasvettua. Näin olen huomannut useimmissa tapauksissa. Ei siinä mitään pahaa ole ja sijaisvanhemmuus on erittäin tärkeää ja arvostettavaa. Turha sitä on silti kieltää, että taustalla on ihan itsekkäitäkin motiiveja.
Toisella vanhemmalla oli vaikeaa saada koulutusta vastaavaa matalapalkkatyötä.
voi mahdollistaa työnteon.
Meillä esikoinen oli kirkon kerhossa 5-vuotiaaksi ja kuopus 4-vuotiaaksi ja jo se mahdollisti työnteon.
...monessakin normiperheessä.
Mutta jos sijoitusterpeessa olevalle lapselle aletaan etsiä kotia sillä perusteella, että lapsi voisi jatkaa samassa hoitopaikassa JA että sijaisvanhempi voisi hoitaa oman työnsä, niin onnea vaan etsintään...
Lapsen etu ja turvatut kasvuedellytykset on aina etusijalla.
mutta koulutusta vastaava työni on sen verran kuluttava, että en lopulta jaksaisi. Lisäksi meillä on lapsilla harrastuksia 4 arki-iltana + 1 pv viikonlopusta, eli arki on varsin kiireistä eikä varmasti olisi hyväksi sijoitetulle lapselle.
ja molemmat tehtiin koulutusta vastaavaa työtä, vaikka lapset eivät olleet päivähoidossa.
Valtaosa tuntemistani adoptioperheistä toimii näin. Ja osalla myös sijoituslapsia. Sama koulutushan niihin käydään.
ja molemmat tehtiin koulutusta vastaavaa työtä, vaikka lapset eivät olleet päivähoidossa.
Valtaosa tuntemistani adoptioperheistä toimii näin. Ja osalla myös sijoituslapsia. Sama koulutushan niihin käydään.
Jompi kumpi tekee töitä epätyypilliseen aikaan?
ja miehellä oma firma.
Aika tavallisia ratkaisuja nykyään.
Lapsi sijoitetaan AINA sen takia, että se on lapselle paras ratkaisu siinä tilanteessa. Lapsen parasta ajatellaan myös sijoitusvaiheessa ja siinä miten missäkin tapauksessa menetellään. Joskus on tarpeen, että toinen vanhemmista jää kotiin, mutta ei aina. Ei tietenkään ole pääasia se, että lapsi saa jatkaa päiväkodissa ja vanhemmat jatkaa töissä. Pyritään elämään mahdollisimman normaalia elämää. Onhan siinä lapselle isoja muutoksia, kun koti vaihtuu. Silloin voi olla hyvä, että ihan kaikki ei vaihdu. Esim se tuttu hoitopaikka voi olla hyvänä tukena. Jokainen sijoitus on omanlaisensa ja vaatii omat ratkaisunsa. Ei kuitenkaan ole mikään sääntö, että perhehoitajan pitäisi automaattisesti jäädä kotiäidiksi tai - isäksi. Paitsi, jos alkaa toimia ammatillisena perhekotina, mutta siitä onkin jo omat sääntönsä.
että lapsen biologinen perhe ei saisi asua lähellä, ei kannata edes harkita perhehoitajuutta. Lapsen suhdetta biologiseen sukuun täytyy tukea aina kun se vaan on mahdollista. Se on sekä lapsen että vanhempien etu.
että lapsen biologinen perhe ei saisi asua lähellä, ei kannata edes harkita perhehoitajuutta. Lapsen suhdetta biologiseen sukuun täytyy tukea aina kun se vaan on mahdollista. Se on sekä lapsen että vanhempien etu.
Kyllä kannattaa harkita. Aina ei ole suotavaa, että biologiset, huostaanottoa vastustaneet vanhemmat asuisivat samalla kylällä, notkuisivat lähibaarin ovella kun käyt lapsen kanssa kaupassa ja ajaa hurauttaisivat ihan milloin vaan kylään - noudattamatta yhteisiä pelisääntöjä.
tietenkin lapsen suhdetta biologiseen sukuun tulee tukea. Mutta kyllä se onnistuu kauempaakin.
että lapsi saa asua lähellä sukuaan. Nykyäänhän tämä onnistuukin paremmin, kun etusija sijaisvanhemmiksi on lapsen lähipiirillä.
että lapsi saa asua lähellä sukuaan. Nykyäänhän tämä onnistuukin paremmin, kun etusija sijaisvanhemmiksi on lapsen lähipiirillä.
kovin hyvin? Jos lapsi sijoitetaan vaikka enonsa perheeseen, niin luultavasti näkee paljon äitinsä sukua. Vaan entäs isän?
niin että hän on asunut ennen sijoitusta biovanhemmillaan ja sitten laitoksessa, on kyllä mielestäni kyseenalaista laittaa lapsi heti täysiksi päiviksi päiväkotiin. Ja käsittääkseni esim. Espoossa edellytetään tällaisissa tapauksissa kotiinjäämistä.
Turvallinen kiintymyssuhde tarkoittaa sitä, että lapsi saa kiinnittyä rauhassa uuteen perheeseen ilman että kiikutetaan heti hoitoon. Ja aniharva sijoitus tapahtuu niin, että lapsi jää kovin lähelle biovanhempia asumaan esim. samaan kaupunginosaan. Etenkään jos biovanhemmat vastustavat sijoitusta. Poikkeuksena ehkä sukulaissijoitukset.
mitään vuoden vapaita rupea myöntämään!
Se tulee olemaan ja ehkä jo onkin se tavallisin sijoitusmuoto kiitos uuden lain. Se on kaikille osapuolille paras ratkaisu.
ainakin joksikin ajaksi. Aina ei mahdollista, joko työpaikan puolesta tai sitten ihan rahan, koska perheen menot mitoitettu tulojen mukaan.
mutta päätimme olla lähtemättä siihen, koska elämämme on niin nopeasti muuttuvaa. Saatamme muuttaa vaikka ulkomaille, jos tulee hyvä työtarjous vastaan. Sijoitetut lapset taas tarvitsevat ennen kaikkea pysyvyyttä.
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/paasivu
http://www.perhehoitoliitto.fi/perhehoito/index_perhehoito.htm