Huhuh, mitä settiä Kaari Utriosta

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Miksi utrio haluaa kaunistella asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Pitikö siihen aikaan saada eroon suostumus mieheltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Pitikö siihen aikaan saada eroon suostumus mieheltä?

Ei, mutta eroon tarvittiin syyllinen ja prosessi oli pitkä. Kaarin olisi pitänyt kertoa oikeudessa avioliiton ulkopuolisesta suhteestaan ja hän olisi jo sen perusteella menettänyt pojat. Nyt säästyttiin likaisilta yksityiskohdilta ja mediahuomiolta, kyllä keltainen lehdistö osasi jo 80-luvulla olla julma. Jos eroa haettiin yhdessä, selvisi helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Miksi utrio haluaa kaunistella asiaa?

Koska hän tietää, että tuo teos on pitkäaikaisempi "muisti" kuin 30 vuoden takaiset lehdet. Lapsenlapsillekin mukavampaa luettavaa. Eikä tule kunnianloukkaussyytteitä.

Vähän kovalta kalskahtaa. Jotenkin myötätunto puuttuu

Paljon rankkoja kokemuksia Kaarilla ollut, myös Lintilän kanssa oli omat vaikeat asiat. Ei ole helppoa ollut.

En tiedä, en ole koskaan kuullutkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eroaminen on erilaista 70-luvulla. Kuten joku yllä kertoi, oikeudessa yritettiin hakea syyllistä. Voitte arvata minkälaiset asenteet olivat naista kohtaan, etenkin jos tällä jopa oli uusi suhde.

Mun vanhemmat kun erosivat, niin isä oli se syyllinen pettämiseen ja lisäksi väkivaltainen alkoholisti. Silti äiti itki vuosia häpeästä, koska hänet leimattiin avioeron takia huonoksi naiseksi, hylätyksi, jne... Olisi vaan pitänyt kestää avioliittoa, jos mies petti, ryyppäsi ja hakkasi, sitten olisi ollut ihmisten edessä muka "kunniallinen nainen".

Kun äiti yritti hakea uutta asuntoa, meitä äidin kanssa jääneitä lapsia oli kaksi, niin eipä vuokranantajaukot huolineet "paheellista" eronnutta naista vuokralaiseksi. (Kellään ei tietysti ollut ongelmia vuokrata asuntoa pettävälle hakkaajajuoppomiehelle.) Melkein jouduttiin kadulle.

Ja äiti oli siis ihan normaali valtion virkailija, ylioppilas, ei todellakaan mikään huonomaineinen henkilö, rikollinen yms.

Nykynuorten lienee vaikeaa käsittää miten raakaa naisten kohtelu vielä tuolloin oli.

Aina ajattelin Kaari Utrion olevan jokin tavis. Ei ollutkaan. Mutta näin se menee. Astrid Lindgren ei myöskään saanut pelkkää hyvää ja helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on erilaista 70-luvulla. Kuten joku yllä kertoi, oikeudessa yritettiin hakea syyllistä. Voitte arvata minkälaiset asenteet olivat naista kohtaan, etenkin jos tällä jopa oli uusi suhde.

Mun vanhemmat kun erosivat, niin isä oli se syyllinen pettämiseen ja lisäksi väkivaltainen alkoholisti. Silti äiti itki vuosia häpeästä, koska hänet leimattiin avioeron takia huonoksi naiseksi, hylätyksi, jne... Olisi vaan pitänyt kestää avioliittoa, jos mies petti, ryyppäsi ja hakkasi, sitten olisi ollut ihmisten edessä muka "kunniallinen nainen".

Kun äiti yritti hakea uutta asuntoa, meitä äidin kanssa jääneitä lapsia oli kaksi, niin eipä vuokranantajaukot huolineet "paheellista" eronnutta naista vuokralaiseksi. (Kellään ei tietysti ollut ongelmia vuokrata asuntoa pettävälle hakkaajajuoppomiehelle.) Melkein jouduttiin kadulle.

Ja äiti oli siis ihan normaali valtion virkailija, ylioppilas, ei todellakaan mikään huonomaineinen henkilö, rikollinen yms.

Nykynuorten lienee vaikeaa käsittää miten raakaa naisten kohtelu vielä tuolloin oli.

Naistenkohtelu ei edelleenkään ole sitä mitä pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Miksi utrio haluaa kaunistella asiaa?

Koska ei halua alkaa meuhkaamaan vanhoista asioista? Aika on niin sanotusti parantanut haavat ja on antanut anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Miksi utrio haluaa kaunistella asiaa?

Koska ei halua alkaa meuhkaamaan vanhoista asioista? Aika on niin sanotusti parantanut haavat ja on antanut anteeksi?

Ihmisten muisti kuitenkaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on erilaista 70-luvulla. Kuten joku yllä kertoi, oikeudessa yritettiin hakea syyllistä. Voitte arvata minkälaiset asenteet olivat naista kohtaan, etenkin jos tällä jopa oli uusi suhde.

Mun vanhemmat kun erosivat, niin isä oli se syyllinen pettämiseen ja lisäksi väkivaltainen alkoholisti. Silti äiti itki vuosia häpeästä, koska hänet leimattiin avioeron takia huonoksi naiseksi, hylätyksi, jne... Olisi vaan pitänyt kestää avioliittoa, jos mies petti, ryyppäsi ja hakkasi, sitten olisi ollut ihmisten edessä muka "kunniallinen nainen".

Kun äiti yritti hakea uutta asuntoa, meitä äidin kanssa jääneitä lapsia oli kaksi, niin eipä vuokranantajaukot huolineet "paheellista" eronnutta naista vuokralaiseksi. (Kellään ei tietysti ollut ongelmia vuokrata asuntoa pettävälle hakkaajajuoppomiehelle.) Melkein jouduttiin kadulle.

Ja äiti oli siis ihan normaali valtion virkailija, ylioppilas, ei todellakaan mikään huonomaineinen henkilö, rikollinen yms.

Nykynuorten lienee vaikeaa käsittää miten raakaa naisten kohtelu vielä tuolloin oli.

Syyllistä haettiin, jos eron halusi nopeasti. Ainakin 70-luvun jälkipuoliskolla oli mahdollista saada ero ilman syylliseksi nimittelyjä asumuseron kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli koko ajan ulkomaankomennuksilla ja suostui eroon vain sillä ehdolla, että saa lapset, jotka eivät kunnolla edes tunteneet isäänsä. Tuostahan kirjoitettiin 90-luvulla, nyt Kaari kaunistelee asiaa sillä, että Jaakko on parempi isä kuin mitä hän olisi ollut äiti. Etenkin kun Jaakko löysi melkein samantien Marjansa, jolla ei ollut mitään vaikeuksia olla kotirouvana milloin Intiassa, milloin Afrikassa.

Pitikö siihen aikaan saada eroon suostumus mieheltä?

Piti etsiä syyllinen eroon. Siksi erokuviot olivat todella raskaita, kun jos likapyykkiä ei ollut, niin sitä piti keksiä. Lapset tietysti olivat niitä suurimpia kärsijöitä. 

Kaari Utrio oli hyvissä väleissä ex-miehensä uuden vaimon kanssa, sitä kautta sai kai tavata poikiaankin. Hänen poikansa ensimmäisen aviomiehen kanssa ovat molemmat olleet kai SM-tason urheilijoita ja lisäksi pärjänneet myöhemmin elämässään muutenkin varsin hyvin. Googlaamalla löysin nämä tiedot.

Vierailija kirjoitti:

Aina ajattelin Kaari Utrion olevan jokin tavis. Ei ollutkaan. Mutta näin se menee. Astrid Lindgren ei myöskään saanut pelkkää hyvää ja helppoa.

Kaarin kirjoissa näkyy usein omatkin kokemukset ja muutenkin hän on tuonut esiin naisten elämää historiallisina aikoina tavalla jota ei siihen aikaan nähty miesten kirjoittamissa historiallisissa romaaneissa. Silloin nainen oli miehen omaisuutta ja oman vaimonsa sai raiskata ja  tappaa, eikä kukaan puuttunut siihen. Naisten joutuivat kestämään monenlaista muutenkin, koska täällähän raivosi sodat, taudit ja köyhyys.

Jos luulee siis että Kaarin kirjat ovat vain höttöä romantiikkaa, sehän ei pidä paikkaansa lainkaan.

Muistan aina kuinka Kaarin ensimmäisessä kirjassa (myös minulle ensimmäinen häneltä lukemani kirja teini-ikäisenä) heti kirjan alussa kuvattiin hyvin realistisen raa'asti synnytystä 1500-luvulla ja sitten aatelisetkin joutuivat pakoon ankeisiin oloihin metsäpirttiin pitkäksi aikaa juuttien (tanskalaisten) hyökättyä Suomeen.

Yhdessä kirjassa päähenkilö joutuu raiskatuksi, tarinassa ollaan itärajalla kun novgorodilaiset (venäläiset) hyökkäävät Suomeen.

Erään toisen kirjan alussa mies yrittää hukuttaa päähenkilönaisen. Kaari kertoo muissa kirjoissaan naisista, jotka joutuvat kestämään piirityksiä tai merirosvojen hyökkäyksen laivaan Suomenlahdella -- aviomies antaa vaimolleen pienimmän miekkansa, jolla naisen on tapettava vanha isänsä ja itsensä, jos merirosvot onnistuvat valtaamaan laivan.

Ja aina välillä tulee ruttoepidemia tai naisia ahdistelee joku ällö tyyppi. Ja moni nainen vähintään kuolee synnytykseen.

Minusta oli oikein tuo vanha tapa, että avioero lle etsittiin syyllistä. Tällöin pettäja sai tavallaan rangaistuksen avioliiton rikkomisesta.

Ain syyllistä ei ollut. Sopuero oli myös mahdollinen.

Traagisia asioita hänen elämässään oli tuo lasten isälleen jääminen, erityisesti kun tapaamiset eivät välillä onnistuneet. Varmaan tosiaan selittyy tuon ajan kulttuurilla tuo, että lapset alkoivat kutsua äitipuoltaan äidiksi ja Kaaria nimellä sekä etävanhemman ohittaminen. Nykypäivänä ei varmaan hänkään toimisi noin. Lisäksi murheellista tuo Lintilän lapsen itsemurha (joka taas voi valitettavasti osua kenen tahansa kohdalle).

Joten ei nyt mitään poikkeuksellista elämää lopultakaan.

Tykkäsin Sunneva-kirjoista.