Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni halusi koiran, nyt ei pärjää sen kanssa ollenkaan
08.04.2021 |
Pitää avautua tästä johonkin, ja tämä on varmaan paras paikka. Miehelleni en aio, sillä se ei auttaisi mitään.
Mieheni on halunnut vuosia koiraa. Tästä on jopa melkein riidelty monta kertaa. Minä en ole halunnut koiraa, sillä olen hyvin kiireinen työprojektieni ja harrastusteni kanssa ja tiedän, että varsinkin alussa koirasta on paljon vaivaa kaikille talossa asuville. Lapsuudenkodissani on aina ollut koiria. Myös mieheni lapsuudenperheessä oli koira ja hän vakuutti, että kyllä hän osaa koiria kouluttaa. Taivuin sitten lopulta, sillä mies lupasi olla koirasta päävastuussa. Ovathan koirat kuitenkin kivoja pitkällä aikavälillä.
Koira saapui kaksi viikkoa sitten. Se on sellainen 1-vuotias pikkukoira, joka etsi uutta kotia, jossa ihmisillä olisi kärsivällisyyttä kouluttaa sitä ja järjestää sille aktiviteettia. Eli tiedossa oli, että mitään valmista täydellistä koiraa meille ei ollut tulossa. Kävikin sitten ilmi, että tämä koira ei ole vielä edellisessä kodissa oppinut ollenkaan käytöstapoja ja riehuu ja leikkipuree pentumaisesti monta kertaa päivässä. Ei ole mikään sellainen ongelma, jota ei koulutuksella saisi kuriin. Valitettavasti on käynyt myös ilmi, että mieheni on täysin avuton koiran kanssa. Hän suorastaan pelkää tuota pientä kirppua ja sen hampaita. Hän ei uskalla koskea sitä, laittaa sille valjaita, hän ei osaa olla sen kanssa rauhallisesti ja selkeästi vaan hätäilee ja hermostuu jatkuvasti, mistä koira puolestaan villiintyy enemmän. Minun on pitänyt olla koirassa kiinni 24/7 tämän vuoksi, sillä mies ei pärjää. Koira on myös jotenkin onnistunut karkaamaan mieheltäni KAKSI kertaa kahden viikon aikana, ja minun on pitänyt mennä nämäkin tilanteet hoitamaan.
Koiran käytös on parantunut kahden viikon aikana, mutta se ei kuuntele miestäni samalla tavalla kuin minua. En voi vieläkään luottaa siihen, että mieheni pärjäisi esim. kokonaista päivää koiran kanssa kahdestaan. Olen aika poikki. Olen jo jäljessä työhommista. Tekisi vain mieli sulkeutua työhuoneeseen ja laittaa korvatulpat korviin koko päiväksi. Mutta kuulen silti, että siellä oven takana koira taas kiukuttelee ja mies ei saa sitä edes omaan huoneeseensa rauhoittumaan ilman apuani.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ilmotat miehen ja koiran koirakouluun/yksityistunnille. Luulisi miehellekin olevan ok, niin oppisi saamaan kontaktia koiraan.
Tämä on suunnitelmana!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kyllä hyysää tuota koiraa enempää, saa mies mennä koirakouluun ja ottaa sen päävastuun kuten halusi
Jätä se mies, koiras ei selvästikään pidä miehestä, mikä on punainen hälytysmerkki! Näin ne muutkin koiranaiset tekee!
Minä laittaisin ne korvatulpat ja oven kiinni. Jos mies on koiran halunnut ja luvannut hoitaa, niin siinähän opettelee. Jotain pentukurssia tms. kyllä suosittelen.
Otitte ihan vääränlaisen koiran! Voi kurjuus, voisiko sen vielä palauttaa? Sääli koiran kannalta. Tuollainen 1v kouluttamaton kodinvaihtaja on sieltä vaikeimmasta päästä. Olisitte rauhassa etsineet sopivampaa. On myös oikeasti aikuisia, rauhallisia koiria jotka etsivät loppuelämän kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi viikkoa on hyvin lyhyt aika. Siinä menee monta kuukautta, että koira kotiutuu täysin. Älä vielä menetä hermojasi. Koirakoulua silti suosittelen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä laittaisin ne korvatulpat ja oven kiinni. Jos mies on koiran halunnut ja luvannut hoitaa, niin siinähän opettelee.
Ei tunnu kuitenkaan reilulta koiraa kohtaan, että siellä sitä käsitellään ja koulutetaan "väärin". Toki voisin myös hellittää tästä omasta perfektionismista ja kontrollipakostani, mutta vaikeaa käytännössä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otitte ihan vääränlaisen koiran! Voi kurjuus, voisiko sen vielä palauttaa? Sääli koiran kannalta. Tuollainen 1v kouluttamaton kodinvaihtaja on sieltä vaikeimmasta päästä. Olisitte rauhassa etsineet sopivampaa. On myös oikeasti aikuisia, rauhallisia koiria jotka etsivät loppuelämän kotia.
Koiraa ottaessa kaksi viikkoa on yksi hyttysen pieraisu kokonaisuudessa, ja kodinvaihtajalla vielä enemmän. Onko mies aivan älytön kun ei tuollaista tajua? Miksi hän ei ala heti kouluttamaan koiraa? Eihän tuo edes ole käytöshäiriö lainkaan pahimmasta päästä. Nyt mies ripitykseen ja koirakouluun.
Voi eläinparkoja, täysin ihmisten ja heidän päähänpistojensa armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä koira väärille ihmisille. Moni luulee olevansa "kokenut" omistaja, vaikka kokemusta olisi tasan siitä oman lapsuusperheen helposta lemmikistä, josta ei kuitenkaan itse ikinä ollut kasvatus- ja koulutusvastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Otitte ihan vääränlaisen koiran! Voi kurjuus, voisiko sen vielä palauttaa? Sääli koiran kannalta. Tuollainen 1v kouluttamaton kodinvaihtaja on sieltä vaikeimmasta päästä. Olisitte rauhassa etsineet sopivampaa. On myös oikeasti aikuisia, rauhallisia koiria jotka etsivät loppuelämän kotia.
Olet oikeassa. Tässä tein myös minä virhearvion, kun en miettinyt tätä tarkemmin. Koira oli muuten ihan kiltisti, mitä nyt aika innokas, kun tapasimme ensimmäisen ja toisenkin kerran. Mutta olisi pitänyt itse muistaa, että koirien käytös vaihtelee eri tilanteissa.
Emme kuitenkaan aio vielä luovuttaa vaan katsomme nyt ainakin useamman viikon ajan, että olisiko ajasta ja ammattiavusta/koirakoulusta apua. Mielestäni tuossa koirassa on potentiaalia. Riippuu enemmän miehestä kuin koirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo.
Niin, eikö kuulostakin älyttömältä? En ikimaailmassa kehtaa kertoa tästä tutuille.
AP
Mä olen nähnyt niin paljon koulutuksia, joissa omistajille ja koirille tapahtuu ihmeitä. Siskoni on kouluttaja ja hänellä käy kaikenlaista sakkia koiriensa kanssa.
Asutaan siis samalla tontilla, omissa taloissa ja välillä tulee kahvilla seurattua niitä koulutuksia.
Moni näistä on kokeneitakin koiranomistajia ja silti katsovat tarpeelliseksi tulla uuden koiran kanssa koulutukseen. Eihän ne koiratkaan kaikki ole samanlaisia, kuten ihmiset.
Suosittelen mäkin miehelle ja koiralle yhteistä koulutusta. Koira on suhun nyt tietenkin leimaantunut, kun olet sen kanssa jämäkämpi. Eikä sekään ole mun mielestä huono homma. Miehen ja koiran suhde on saatava uuteen uskoon ja nopeasti.
Lämpimät jatkot. Ottaa aikansa, vaatii kärsivällisyyttä ja rohkeutta, mutta kiitos odottaa lopussa. :)
Opeta sinä miestäsi olemaan koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nähnyt niin paljon koulutuksia, joissa omistajille ja koirille tapahtuu ihmeitä. Siskoni on kouluttaja ja hänellä käy kaikenlaista sakkia koiriensa kanssa.
Asutaan siis samalla tontilla, omissa taloissa ja välillä tulee kahvilla seurattua niitä koulutuksia.
Moni näistä on kokeneitakin koiranomistajia ja silti katsovat tarpeelliseksi tulla uuden koiran kanssa koulutukseen. Eihän ne koiratkaan kaikki ole samanlaisia, kuten ihmiset.
Suosittelen mäkin miehelle ja koiralle yhteistä koulutusta. Koira on suhun nyt tietenkin leimaantunut, kun olet sen kanssa jämäkämpi. Eikä sekään ole mun mielestä huono homma. Miehen ja koiran suhde on saatava uuteen uskoon ja nopeasti.
Lämpimät jatkot. Ottaa aikansa, vaatii kärsivällisyyttä ja rohkeutta, mutta kiitos odottaa lopussa. :)
Kiitos rohkaisusta!
Ainakin muutama kuukausi pitää antaa tilanteelle aikaa - kaksi viikkoa on oikeasti tosi vähän. Molempien täytyy pitää nyt huoli siitä, että oma käytös on linjassa omien sanojen kanssa. Mies on luvannut ja sitoutunut vastuuseen, johon hänen pitää nyt kasvaa. Sinä sitoudut suomaan hänelle tämän vastuun ja lopetat hyysäämisen, vaikka toki koiran oppimista tukee se että ihan kaikki kouluttavat perheessä koiraa ja pitävät samoista periaatteista kiinni. Vaikka ekat pari viikkoa näyttäisi siltä ettei mies osaa, hän voi tuollaiset jutut hyvin oppia. Koirakoulua suosittelen itsekin ja aiheesta opiskelua koko perheelle, sillä vaikka päävastuu koirasta onkin miehellä, koko perheen täytyy olla koulutettavan kanssa silti johdonmukaisia. Itsellä on vilkas 8v. koira jonka kanssa meni pari VUOTTA siihen totutteluun ja vastuun sisäistämiseen. Tein alussa paljon virheitä ja väsyin välillä koko koiraan, mutta olen niin onnellinen etten kuitenkaan luovuttanut. Tsemppiä!!!
Meidän edellinen koira oli vuoden vanha kodinvaihtaja, täysi ongelmatapaus ja vielä isokokoinen. Meni noin puoli vuotta siihen että koira rauhottui ja oppi talon tavoille. Nykyinen koira tuli meille yli kaksivuotiaana ja on huomattavasti helpompi tapaus kouluttaa.
Hatunnosto siitä että otitte kotimaisen kodinvaihtajan ettekä mitään muodikasta rescueta tai pentutehtaan tuotosta. Malttia vaan, kyllä siitä vielä hyvä koira tulee.
Alue: Aihe vapaa
Ilmotat miehen ja koiran koirakouluun/yksityistunnille. Luulisi miehellekin olevan ok, niin oppisi saamaan kontaktia koiraan.