Ero vastasyntyneen perheessä
Kummipoikani ei yhtäkkiä vauvan syntymän jälkeen enää halunnutkaan perhe-elämää. Hän kyllä oli tuonut esille, että päätös erosta oli yhteinen. Minun mielestäni vastasyntyneen vanhemmilla arki on niin rankkaa, että suuria päätöksiä ei kannata tehdä silloin. Sanoinkin tästä molemmille. Suosittelin ammattiapua.
Juttelin isovanhempienkin kanssa, he olivat tilanteesta kirjaimellisesti ihan pihalla ja todella pettyneitä, surullisia. Jotenkin aavistelen, että ihmissuhteet eivät koskaan palaudu entiselleen ja suhde vauvaan jää etäiseksi, ehkä sitä ei muodostu ollenkaan, siis isään tai sen puolen sukulaisiin. Pieni vauva on kiinni äidissään. Tässä tarinassa ei ole voittajia.
Millainen on nykyajan perhevalmennus, onko sitä ollenkaan? Ymmärtävätkö uudet vanhemmat, että arki vauvan kanssa on aluksi suuri muutos ja hankalaa?
Omat tarpeet tulee laittaa taka-alalle.
Kommentit (17)
Kummipoikasi on tietysti pettänyt jo koko raskausajan, koska laskelmoi kannattavammaksi itselleen vastuusta vapaan isyyden. Nyt kaikki arjen vastuu jää äidille ja hän saa silti tapaamisoikeuden ja voi poseerata halutessaan lapsen kanssa.
Onhan näitä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kummipoikasi on tietysti pettänyt jo koko raskausajan, koska laskelmoi kannattavammaksi itselleen vastuusta vapaan isyyden. Nyt kaikki arjen vastuu jää äidille ja hän saa silti tapaamisoikeuden ja voi poseerata halutessaan lapsen kanssa.
Onhan näitä nykyään.
Tuskin jos koko ajan pettää edes lasta edes suunnittelee. Jos näin olisi niin isä ei ehkä haluaisi tavatakaan tai poseerata kuvissa.
Onneksi miehillä on varaa aina lähteä, jos perhe-elämä sattuu kyllästyttämään.
Hyvä keksiä jo nyt vastaus, kun lapsi kysyy tulevaisuudessa syytä erolle.
Turha ero, josta kärsii etenkin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehillä on varaa aina lähteä, jos perhe-elämä sattuu kyllästyttämään.
Hyvä keksiä jo nyt vastaus, kun lapsi kysyy tulevaisuudessa syytä erolle.
Turha ero, josta kärsii etenkin lapsi.
Minun enon vaimo lähti kun oli pieni vauva, telkkarin otti mukaansa, vauva jäi isän hoiviin, äiti ei halunnut lastaan nähdä
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen perhevalmennus? Ei ole äideille edes mitään synnytysvalmennusta, synnyttämään tullaan täysin tietämättöminä sairaalan käytännöistä. Kuvitellaan, että kipua lievitetään tms.
Niin, ennen vanhaan oli sellaisia palveluita.
🇺🇦🇮🇱
1) Ydinperhe kuuluu olla.
2) Asia ei kuulu asioihin puuttuja -aapeelle millään tavalla.
Ei sen lapsen tarvitse siitä erosta kärsiä. Enemmän se lapsi saattaa kärsiä, jos sinne perheeseen jää pyörimään tyyppi, joka ei siellä halua olla, eikä hakea tilanteeseen muutosta. Kyllä silloin on parempi, että lähtee ajoissa kävelemään, ennen kuin kaikilla on oikeasti paha olla.
Toisaalta, ette voi varmasti tietää toisten tilanteen taustoja, mitkä asiat on vaikuttaneet heidän päätöksiinsä. Se mitä tästä seuraa ette voi vielä tietää, sehän riippuu ihan niistä lapsen vanhemmista ja siitä miten järjestävät asiansa.
Omat vanhempani on aina asuneet ja eläneet erillään, silti minulla on aina ollut hyvä ja läheinen suhde kumpaankin vanhempaan.
Ajattelisi tosiaan, että noin isoa päätöstä kannattaisi siirtää ainakin vuoden päähän kun tilanne vauvan kanssa on tasaantunut. Sinulla ja tuoreilla isovanhemmilla olisi tärkeä tehtävä auttaa uutta perhettä mahdollisimman paljon tilanteen auttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummipoikasi on tietysti pettänyt jo koko raskausajan, koska laskelmoi kannattavammaksi itselleen vastuusta vapaan isyyden. Nyt kaikki arjen vastuu jää äidille ja hän saa silti tapaamisoikeuden ja voi poseerata halutessaan lapsen kanssa.
Onhan näitä nykyään.
Tuskin jos koko ajan pettää edes lasta edes suunnittelee. Jos näin olisi niin isä ei ehkä haluaisi tavatakaan tai poseerata kuvissa.
Rahvaalla ei ole tapana suunnitella.
Vastasyntyneen vanhemmilla arki on rankkaa ? Tuliko yllätyksenä että nahkavekkarin/sinappikoneen kanssa riittää puuhaa ?
Surullista. Olisiko sinulla mahdollisuutta auttaa äitiä ja lasta?
Miksi sinä näet vaivaa ja puutut toisten asioihin?
Hyvin varovaisesti koettaisin lämmitellä välejä äidin kanssa. Isovanhemmat toki tulee muita ennen järjestyksessä. Psykologinen taistelu saada tuore äiti ymmärtämään että lapsen hyväksi on molempien vanhempien läheiset ympärillä.
Ja kyllä, erotaan aivan liian heppoisasti, arki yllättää varsinkin jos yhdessä ei ole osattu olla jo ennen lastakin. Eka vuosi on vaikea ja myös toinen, kolmantena helpottaa..
Mitäs sitten kun mies tulee katumapäälle? Ja aivan varmasti tulee. Tuntuu siltä että eropäätös on jonkinlainen shokkiratkaisu tässä muuttuneessa elämäntilanteessa. Niin moni asia muuttuu. Olisiko harkinnan paikka? Kuitenkin lapseen kiintyy jossain vaiheessa.
Mikä ihmeen perhevalmennus? Ei ole äideille edes mitään synnytysvalmennusta, synnyttämään tullaan täysin tietämättöminä sairaalan käytännöistä. Kuvitellaan, että kipua lievitetään tms.