Mistä riitelet puolisosi kanssa?

En oikeastaan mistään. Olemme riittävän samaa mieltä kaikista elämämme isoista kysymyksistä. Joskus väsyneenä tulee puolin ja toisin tuiskahdettua jostain täysin joutavasta mutta se menee saman tien ohi.  

Emme me riitele paljoakaan. Minä voin kyllä suuttua siitä, kun lupaukset eivät pidä, mutta ei se miehen puolelta riita ole.

Exästä jonka kanssa mikropetti minua sekä anopista joka manipuloi suhdettamme

Emme me riitele juuri koskaan. Joskus voi olla jotain sellaista sanomista, kun mies ei ole tehnyt jotain lupaamansa asiaa kuten hoitanut kompostoria, mikä on hänen vastuullaan.

Harvakseltaan rahankäytöstä, tai oikeammin miten säästetään mahdollisimman järkevästi. Joskus netissä roikkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Exästä jonka kanssa mikropetti minua sekä anopista joka manipuloi suhdettamme

Mekin riitelimme pahimmat riitamme anopista, kun lapset olivat pieniä. Jouduttiin käymään jopa perheneuvolassa anopin takia ja sieltä suositeltiin, ettei lasta jätetä anopin kanssa kahden. Alkoi oireilla anopin manipuloinnin takia ja muutenkin hyvin erikoinen tapaus. Enää en ole tekemisissä lainkaan, kun lapset jo aikuisia ja mies hoitaa hänen asiansa.

Melko harvakseltaan. Emme riitele kauhean kiivaasti, vaan enemmän tiuskimalla.

Aiheita ovat tai ovat olleet: rahankäytön kohteet, koronamääräysten tulkitseminen, retkikohteet ja kerran myös knoppitieto (kumpikaan ei ollut oikeassa kun lopulta löysimme oikean vastauksen). Kerran, yli 10 vuotta sitten riitelimme myös seksistä, mutta siitä on tosiaan jo aikaa.

Hyvin vähän riidellään, ollaan kotoisin samalta seudulta ja samankaltaisista perheistä, joten arvot ja tavat kohtaavat hyvin. Eilen taisi tulla vuoden ensimmäinen mielipide-ero, vastustin eskari-ikäisten maskinkäyttöä, mies piti sitä hyvänä juttuna. Että ihan niinkin vakava "riita".

Emme mistään. Ollaan isoista linjoista riittävän samaa mieltä, annetaan toisillemme tilaa tehdä omat lähinnä itseä koskevat päätökset.

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta "riitely puhdistaa ilmaa" tms., koska toisen loukkaaminen ja riitaisa puhe satuttavat aina.

Yhdessä 26 vuotta, kolme lasta.

riidat lähtee yleensä siitä että molempia sattuu vituttamaan joku satunnainen asia, ja sitten yhdessä ollessa se purkautuu jostain ihan mitättömästä. Viimeisin tapaus taisi laueta siitä, kun mies kommentoi etten lämmittänyt autoa tyhjäkäynnillä hänen mielestään tarpeeksi pitkään. Mökötettiin siiten koko ajelun ajan :D

Miehen mielestä en siivoa tarpeeksi mielelläni. Siivoan mutta se ei kuulemma kelpaa jos teen sen pakosta. Välillä suuttuu kun herää siihen että kolistelen asunnossa. Minulla puolestani menee joskus tunteisiin miehen kylmät vastaukset huoliini, puhelimeen vastaamattomuus ja jatkuva myöhästely. 

Pikkuriitoja enkä pidä suhdetta onnettomana. Ollaan kumpikin siis aika temperamenttisia ja riidellään usein myös muiden perheenjäsentemme sekä ystäviemme kanssa. Parisuhteen isot riidat ovat koskeneet aina mustasukkaisuutta, ja tätä piirrettä löytyy meistä kummastakin.

Miehen mielestä se on riitelyä. Omasta mielestäni se on konkreettista ja rakentavaa palautetta.

On parempi sanoa hyvästi kuin että sanoisi pahasti.

Eipä me riidellä, ollaan sopuisia molemmat ja tykätään samanlaisista asioista. Väittelyä hyvässä hengessä vaikka politiikasta on useinkin, mutta sehän ei olekaan riitaa vaan ajattelun kehittämistä ja puoluekin on meillä sama. Sama arvopohja on varmaan sellainen asia, mikä estää riitoja. Rahankäyttö, lastenkasvatus, vapaa-ajanvietto, siisteyskäsitys,  yms.

Paljon riitelevät tuntemani parit ovat eronneet viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat isompia. Vaikka olisi kaksi hyvääkin tyyppiä, niin jatkuva riitely syö suhteesta lämmön ja läheisyyden vain siksi, että perusasioissa on liikaa erilaisuutta. 

"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa."

Tämä oli vihkipapin ohje vanhemmilleni, jotka viettävät tänä vuonna 46-vuotishääpäivää. Oman siipan kanssa 15-vuotishääpäivä tulossa. Samalla ohjeella menty.

Toisen kunnioittamiseen sisältyy: kuunteleminen, arvostaminen, luottaminen ja toiselle parhaan tahtominen, molempien oman tilan ja tarpeiden toteutuminen. Se, että kumpikin on toisille sellainen puoliso, jonka kanssa on hyvä elää.

Ei ole tarvinnut riidellä.

Vierailija kirjoitti:

On parempi sanoa hyvästi kuin että sanoisi pahasti.

Kyllä se näin on. Ei toista voi muuttaa.

Kannattaa jo suhteen alussa panna merkille, miten toinen puhuu sinulle ja yleensä ihmisille ympärillään, ja miten puhuu tuntemistaan ihmisistä. Töykeä ja muita arvosteleva puhetapa kertoo siitä, ettei tule arvostamaan sinuakaan, vaikka ensihuumassa olisi mielinkielin.

Vierailija kirjoitti:

"Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa."

Tämä oli vihkipapin ohje vanhemmilleni, jotka viettävät tänä vuonna 46-vuotishääpäivää. Oman siipan kanssa 15-vuotishääpäivä tulossa. Samalla ohjeella menty.

Toisen kunnioittamiseen sisältyy: kuunteleminen, arvostaminen, luottaminen ja toiselle parhaan tahtominen, molempien oman tilan ja tarpeiden toteutuminen. Se, että kumpikin on toisille sellainen puoliso, jonka kanssa on hyvä elää.

Ei ole tarvinnut riidellä.

Aivan, jos toisen kanssa on hyvä elää, niin häntä kunnioittaa luonnostaan puhumalla kauniisti. Ja perhetaustallakin on merkitystä. Jos on vanhempien hyvä parisuhde taustalla, niin sitä pitää normaalina mallina, että parisuhteen tulee tuottaa hyvää oloa ja turvaa. Jos taas on nähnyt parisuhteen olevan riitaisa ja epävakaa jo lapsena, pitää ehkä sellaista mallia normaalimpana. Omat vanhempani ovat olleet onnellisina naimisissa yli 50 vuotta me yli 30 vuotta.

Turhasta.

Aikoinaan riideltiin miehen exästä, joka on ihmeellinen uhriutuja.  Löi välit poikki mieheen kun sai mm watsappia ja auton liikkeitä kyttäämällä ja facebook tilille murtautumalla selville, että hänellä on uusi suhde. Ei kuitenkaan tyytynyt pysymään poissa vaan edelleen teki täsmäiskuja syyllistävillä tekstiviesteillä /sähköposteilla ja kirjoitti jopa jonkunlaisen blogin, jota laittoi yhteisen fb kaverin jakamaan, jotta saisi kurjuuttaan tuotua mutkan kautta esille. Ääähh, rasittava ihminen, kuitenkin jo keski-ikäinen nainen. Mies sitä jotenkin sääli ja vaatikin pari eirtyisen rumaa temppua ennen kuin tajusi, ettei se manipuolinti lopu niin kauan kun on myötätuntoinen kuunteleva korva.

Enää ei jaksa kiinnostaa ja kaikki mahdolliset forumit on estossa, joten ei riidellä enää siitäkään :) Eli: ei mistään!