Täytän 37v ja tuntuu että elämäni on ohi!
Ikäkriisikö? Mitään uutta ei enää tapahdu, lasteni palvelija ja se siinä. Tätä vielä 11v,nuorin nyt 7v.
Työttömyys masentaa, ravintola alan koulutus ja paikat säpissä.
Välillä tuntuu, että voisi erota ok avioliitosta, että saisi vielä kokea sen alkuhuuman sekoamisen ja onnen. Välillä tuntuu, että haluaa kokea sen vauvakuplan sekoamisen ja onnen. Tuntuu, että tuon tunteen aikana, tuntee oikeasti olevansa elossa ja onnellinen.
Miksi elämä ei voi olla yhtä alkuhuumaa, vauvakuplan hormoni onnea tai nousuhumalaa?
Ja vielä kun tietää, että kauneimmat vuodet takana, niin välillä jopa itken itseni uneen.
Kommentit (98)
Hetkellinen väsymys joka menee kyllä ohi. Näitä on kaikilla jokaisella vuosikymmenellä.
Hae apua masennukseesi ja keksi joku harrastus, josta saat iloa. Elämä vaan ei voi olla ikuista alkuhuumaa, pitää opetella nauttimaan pienistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
No hei mä täytän 46, oon sinkku ja lapsi muuttaa pian pois kotoa. En ole töissä.
No sinä pääset kokemaan sen alkuhuuman. Itse olen naimisissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hetkellinen väsymys joka menee kyllä ohi. Näitä on kaikilla jokaisella vuosikymmenellä.
Tämä sama tunne on kestänyt jo 6 vuotta.. Koska helpottaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensikuussa 59 v.
Hui!
En halua edes täyttää 50v,jos elämä on tällaista.
Elämästä tulee kamalaa missä iässä tahansa jos jumittuu menneeseen. Aina on löydettävä juuri tämän hetken jutut mitä tämä maailma ja elämä voi tarjota.
Tietty jos ei oikein ole mitään mielenkiinnon kohteita mihinkään niin sitten haastavampaa, tai jos kiinnostaa vaan romanttisen rakkauden alkuhuuma niin sitäkin vaikea hakea kolmen vuoden välein uudestaan aina uudelta tyypiltä.
Nythän se alkaa hyvä aika, kun lapset isompia, voi opettaa suht itsenäiseksi. Lasten ruoka-asiat & juomat voi kirjoittaa paperille etukäteen (aina välillä), että on valmiina kaapissa jotain. Eroaminen ei ole kiellettyä jos koet kumppanin epäsopivaksi tai kuormittavaksi, haluat uuden elämän tai sellaisen kuin ajattelit joskus. Miksi ajattelet ettet voisi olla nyt kaunis, jokaisessa on hyviäkin piirteitä. Entä jos keksit jotain kivaa tekemistä itsellesi, ja lapsilla omat tekemiset.
Nouse kehään, näytä keskareita, vedä Stone Cold Stunner, nouse kehän pylväälle, juo kylmä kalja ja näytä keskaria maailmalle.
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Mä oon 60 ja still alive and kicking! Oletkohan masentunut? Hanki uusi ammatti, kouluttaudu. Olet vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hei mä täytän 46, oon sinkku ja lapsi muuttaa pian pois kotoa. En ole töissä.
No sinä pääset kokemaan sen alkuhuuman. Itse olen naimisissa. Ap
Olen eri, mutta pakko kommentoida. Olet läpeensä hyväosainen, jos sinulle ei tule edes mieleen vaihtoehto että kaikki eivät saa parisuhdetta. Itse täytän pian 40 vuotta, en ole haluistani huolimatta koskaan seurustellut, saati harrastanut seksiä. Ne parhaat päiväni - jotka eivät kovin kummoisia olleet - ovat takana päin, ja nyt on ihan turha haaveilla enää että kukaan mies kiinnostuisi täysin kokemattomasta keski-ikäisestä. Mä olen niin floppi. Tee töitä sen parisuhteesi eteen, olet onnekas. Menkää treffeille.
Entä sitten, kun se seuraavakin alkuhumma on ohitse? Jatkaisitko vain siinä kierteessä loppuelämäsi? Tuollaiset asiat ovat katoavaisia eikä niihin kannata perustaa omaa onneaan. Tiedän, että se helpommin sanottu kuin tehty, mutta koeta löytää elämästäsi jotain hyvää juuri nyt ja rakenna niiden varaan. Joku harrastus voisi tehdä myös hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten, kun se seuraavakin alkuhumma on ohitse? Jatkaisitko vain siinä kierteessä loppuelämäsi? Tuollaiset asiat ovat katoavaisia eikä niihin kannata perustaa omaa onneaan. Tiedän, että se helpommin sanottu kuin tehty, mutta koeta löytää elämästäsi jotain hyvää juuri nyt ja rakenna niiden varaan. Joku harrastus voisi tehdä myös hyvää.
Eli mitään ihanaa ei kannata tavoitella, koska se kuitenkin menee ohi??
En ymmärrä näitä nihilistejä jotka neuvovat olemaan tavoittelematta asioita, joista (apkin parisuhteessaan kertomansa mukaan) on saanut nautintoa.
Minä täytän 40 ja tuntuu että paranee vain koko ajan. Ei lapsia, hyvä suuripalkkainen työ, puoliso ja vapaus mennä ja tulla ilman ajallisia tai taloudellisia rasitteita.
Elämä on valintoja. Esim n. 8 vuotta sitten sen nuorimman lapsen hankkiminen tuntui oikealta ratkaisulta. Et tainnut silloin ajatella, että vajaan 10 vuoden kuluttua sun "elämä on ohi".
Niin että mitäs läksit, niin makaa kuin petaa, sitä niittää mitä kylvää ja niin edelleen. Oma moka.
M__40 kirjoitti:
Entä jos etsisit miehesi kanssa kipinää uudestaan?
Me olimme vaimoni kanssa etääntyneet pikku hiljaa toisistamme, mutta eräänä päivänä järjestin meille ravintolaillallisen, jonka aikana katsoin häntä silmiin ja kerroin, kuinka paljon kaipasin ja rakastin häntä. Kaipasin meitä. Halusin löytää hänen sydämensä uudelleen.
Silloin näin hänen silmissään kyyneleitä ja ymmärsin, että hänkin oli kaivannut samaa asiaa.
Sen jälkeen aloimme molemmat tehdä töitä sen eteen, että löydämme toisemme. Järjestimme yhteistä aikaa. Yhdistävää tekemistä kalliokiipeilystä veneretkiin. Lopulta vuokrasimme tunnelmallisen mökin, jonka saunassa lyhdyn valossa katsoin alastonta vaimoani ja tajusin, kuinka paljon häntä halusinkaan. Vaimoni näki tämän heräämisen silmistäni..ja sen illan, yön ja aamun aikana syttyi sellainen kipinä, joka nyt kahden vuodenkaan jälkeen ei ole uudestaan sammunut.
Itku tuli kun tämän luin. Voi kun omakin mies ajattelisi musta yhtä kauniisti. 💖
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 60 ja still alive and kicking! Oletkohan masentunut? Hanki uusi ammatti, kouluttaudu. Olet vielä nuori.
Uutta ammattia olen miettinyt, mutta joka opinpaikassa esitelmiä, niin en uskalla.
Tässä sitä sitten ollaan. Jumissa kotona,ikuisesti. Naama rupsahtaa. Ap
No hei mä täytän 46, oon sinkku ja lapsi muuttaa pian pois kotoa. En ole töissä.