Olen väsynyt tähän elämään
Ei elämässä kyllä oo mitään järkeä. Ensin sitä yrittää hulluna tehä kaiken ns. Oikein ja lopputulemana päätyy yksin sohvalle ihmetteleen miks anto niin monen kusipään kävellä itsensä yli. Taas edessä uusi alku mutta tällä kertaa se on erilainen kun takki on niin tyhjä kun vaan olla ja voi. En vaan keksi yhtään syytä alkaa rakentaan taas palikoita alusta kun epäonnistumisia on takana jo niin monta ja oon niin väsynyt ja vihainen maailmalle ja elämälle. Tuntuu että ne kusipäät vaan pärjää ja me tosikot jotka uskotaan johonkin hyvään tai oikeudenmukaisuuteen saadaan kerta toisensa jälkeen vaan kunnolla turpaan.
Kommentit (2)
Kyllä olen tehnyt. Siksi kai tämä väsy tulikin. Olen hypännyt vuosikausia terapiassa kehittämässä itseäni ja kaivamalla kaivanut kaikki omat ongelmat esiin ja korjannut korjaamasta päästyäni itseäni niin fyysisellä kuin myös henkisellä tasolla. Olen kouluttautunut ja tehnyt sen kaiken mitä perinteinen suomalainen unelma sisältää. Olen antanut anteeksi, keskustellut, sovitellut, niellyt paskaa ja kohdannut kanssaihmiset aina ystävällisesti. Olen seurannut "hyvästä seuraa hyvää" ja "laitetaan hyvä kiertämään" uskomuksia ja toiminut aina arvojeni mukaisesti. Ja täytyy sanoa että ei just nyt tunnu siltä että siitä ois ollut mitään hyötyä. Ihmiset on siitä jänniä että jos niille antaa niin kiitoksen sijaan ne vaatii lisää. Mikään ei riitä. Mikään ei ole tarpeeksi. Millään ei näytä olevan mitään helvetin merkitystä. Tunnen itseni todella typeräksi kun olen aidosti uskonut näihin hyvyys-hommeleihin. Uskon jopa että jos oisin ollut peruspaska tai laskelmoiva julmuri niin tilanteeni olisi tällä hetkellä huomattavasti parempi.
Ap
Oletko tehnyt asioille joitan vai ainoastaan uskonut hyvään?