Mistä haen ammattiapua mun mummolle puhuu vaan kuolemasta

Itse en vaan voi kattoo vierestä noita puheita. Jonkun täytyisi herätellä häntä vähän.

Minun vanha äitini puhuu myös kuolemasta ka odottaa sitä. Siihen hänellä on oikeus, koska hänen kaikki tutut on jo kuolleet ka kokee, että halusisi jo itsekkin lähteä.

Se on tämä elämänkaari sellainen, että lopussa alkaa odottas pois pääsyä

Onpahan jotain mitä odottaa. Se katsoo kaikki kaverit mitkä on menneet edeltä. Minun äiti on 68 ja siltä on jo lähes kaikki ystävät ja kaverit kuolleet, suurin osa tutuistakin.  Yksinäistä tulee jos aikoo tuossa vielä pyöriä 20 vuottakin. Tosin onhan sillä vielä suvusta hengissä muutama, suurin osa on niistäkin mennyt jo vuosia sitten. Kyllähän sitä poispääsyä alkaa odottaa kun koko sinun elämäsi häviää ihmisten mukana pois ja jäät tänne nuorisohelvettiin. Kun oikein miettii niin nykyaikahan on ihan hirveä.

ei kuolemaa pelätä tarvi. ikäihmisillä se vaan on lähempänä niin on usein mielessä. ehkä toivookin sitä jo. älä nyt ihmeessä yksin vielä jätä häntä, masentuu entisestään. eikö muista sukulaisista ole avuksi?

No onneks tiedän rajani eikä niitä puheita oo pakko kuunnella jatkuvasti. Jotenkin vaan pelottavia juttuja kun niin naama valkosena menee ja ei syö. Eikä siis oo sairauksia.

Ymmärrän, että on kiusallista. En tiedä mitä tuolle pitäisi tehdä. Meillä puhutaan suoraan asiat. Voisitko sanoa mummollesi, että nyt ollaan tässä eikä puhuta kuolemasta .

Vierailija kirjoitti:

ei kuolemaa pelätä tarvi. ikäihmisillä se vaan on lähempänä niin on usein mielessä. ehkä toivookin sitä jo. älä nyt ihmeessä yksin vielä jätä häntä, masentuu entisestään. eikö muista sukulaisista ole avuksi?

Oon kyllä sitä mieltä ettei hän ole nyt hyvää seuraa mulle itse oon ollut joskus masentunut ja en kyllä silloinkaan noin synkkä ollu. Sairaalassa olin hoidossa hetken ja pääsin jaloilleni. Mutta mummun masentuneisuus ja nää puheet ei tee hyvää. Huomaan sen heti omasta olosta ja kun syke kiihtyy aina kun lähden sieltä pois.

Asuuko mummosi yksin kotona? Jos asuu, niin ei pitäisi. Hän kuuluu laitoshoitoon. Hän ei syö kunnolla (laiminlyö omaa fyysistä terveyttään) ja on selvästi mielenterveysongelmainen. 

Ei täysjärkinen vanhus kehitä itselleen mitään fiksaatiota kuolemasta. Hän vain elää ja pitää itsestään hyvää huolta, kunnes kuolee. Kyllä se kuolema tulee PYYTÄMÄTTÄKIN. 

Usein käy niin, että fiksu vanhus kuolee "suorilta jaloilta" (henki lähtee kertalaakista esim. sydänkohtauksen tai aivoverenvuodon takia) kun taas ne itseään laiminlyövät vanhukset joutuvat laitoshoitoon. Heitä sitten pakkosyötetään ja pidetään tarkkailussa 24/7. 

Minkäikäisistä ihmisistä tässä on nyt kyse? Ap ja mummo?

28 oon ite ja mummu 80 tai 79 en muista tarkkaan. Sanokaa mitä sanotte mutta en vaan jaksa enää kuunnella ja masentua. Tuleehan niistä ahdistava olo ku jatkuvasti puhuu. Ei oo normaalia ei. Enkä tiedä mihin ottaisin yhteyttä että hän ei tee itselleen enempää tuhoa.

Näin homma toimii meillä Helsingissä.

"Huoli-ilmoitus yli 65-vuotiaasta helsinkiläisestä. Ilmoitus tehdään, kun herää huoli iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan.

Ilmoituksen tarkoituksena on varmistaa, että iäkäs henkilö saa tarvitsemansa huolenpidon silloinkin, kun hän ei sitä itse osaa tai ymmärrä pyytää. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa yksityishenkilö. Suosittelemme, että kerrot huolen kohteena olevalle henkilölle ilmoituksen tekemisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö ilmoittaa henkilöstä viranomaisohjeistusten mukaisesti oikealle taholle."

Olen itsekin tehnyt huoli-ilmoituksia seinähullusta naapurista, joka keräsi jätteitä asuntoonsa. Kunnan terveystarkastaja kävi paikan päällä, totesi asunnon olevan sikolätti ja määräsi pakkosiivouksen. Jos asuntoa ei siivota, taloyhtiö ottaa asunnon hallintaansa. Siinä ei enää kysellä KUKA asunnossa asuu (onko vuokralainen vai onko kämpän omistaja) koska taloyhtiöllä on lain mukaan oikeus tyhjentää asunto. 

Vierailija kirjoitti:

28 oon ite ja mummu 80 tai 79 en muista tarkkaan. Sanokaa mitä sanotte mutta en vaan jaksa enää kuunnella ja masentua. Tuleehan niistä ahdistava olo ku jatkuvasti puhuu. Ei oo normaalia ei. Enkä tiedä mihin ottaisin yhteyttä että hän ei tee itselleen enempää tuhoa.

Silloin on parempi, että et käy.

Oma äitini on 90 v. Väsynyt jo elämään. Vanhalla ihmisellä ei ole enää tuokahalua. Mieli ja elimistä valmistautuu loppuun.

Itse suhtaudun niin, että äidillä on oikeus puhua kuolemastaan. Miksi tekopirteästi hokea, että höpö höpö vsin siksi, että itse ei halua kuunnella.

Myös väkisin ei voi syöttää, koska ruokahalun väheneminen kuuluu asiaan.

Nyt eletään näitä lopun aikoja ja yritän taata äidilleni parhaan mahdollisen lopun. Jän tekee tiliä elämästään ja tietää, että jonain aamuna ei enää herää. Toivoo kuolevansa, ennen kuin joutuu hoitoon.

Jos kuoleman lähestyminen ahdistaa, älä käy. Mutta se kaikki meilläkin on edessä. Yuossa iässä alamme itsekkin odottaa, että tämä voosi jo loppua

Jo pelkästään tuon syömättömyyden takia voit tehdä mummosta sosiaalitoimen huoli-ilmoituksen. Tällöin paikkakuntanne sosiaalitoimi perehtyy mummon asioihin. Vaihtoehtoisesti voit suostutella mummon lääkäriin, sanot että olet huolissasi hänen kalpeudesta. Onko mummo laihtunut? Tämä edellyttää sitä että varaat itse hänelle ajan ja menet mukana sinne vastaanotolle. Ja kun varaat ajan, kerrot tuosta syömättömyydestä sekä noista kuolemanpuheista.

Mummosi on luultavasti joko sairastunut muistisairauteen tai vakavasti masentunut. Sujuuko hänen arkielämänsä muuten normaalisti? Liikkuuko ulkona? Käykö pesulla? Peseekö pyykit? Siivoaako?

Suosittelen ammattiavun hakemista jos kuolema pelottaa noin paljon ettet pysty mummosi kanssa puhumaan kuolemasta joka on ainoa asia elämässä aivan varmaa. Jos olet uskonnollinen sieltä saa apua.

Hyvän elämän jälkeen tulee hyvä kuolema.

Kuulostaa masennukselta. Lääkäriin!

eikö ole muita sukulaisia? olet aika nuori vielä. voit ottaa aina yhteyttä seurakuntaan, vaikka päivystävään pappiin tai diakoniin. voit puhua myös sairaanhoitajan kanssa.

Ei tuo kuolemasta puhuminen ole pelon asia. On luonnollista, koska hän tietää, että se päivä lähenee.

Huolen aihe on syömättömyys ja siitä seuraava huono olo. Siihen kysy apua terveyskeskuksesta tai tee tuo edellä mainittu huoli-ilmoitus.

Älä lakkaa käymästä, hylkääminen on pahinta, mitä voit hänelle tehdä. Pane vaikka kuuloke korvaan, jos et kestä kuunnella tai kaunista, klassisempaa tai iloista vanhempaa musiikkia soimaan, jotta vanhuskin kuulee ja saa hetkeksi muuta ajateltavaa tai saatte vaihtelua puheenaiheisiin.

Mun äiti on puhunut siitä miten vanha on ja miten kohta kuolee niin kauan kuin muistan eli yli 50 v. Äiti on yli 90 ja paria hoidettua tautia huolimatta terve kuin pukki.

Kuolemisasiat alkaa varmaan kiinnostaa entistä enemmän sitä mukaa kun vanhenee. Sukulaisia ja ystäviä alkaa kaatua ympäriltä tihenevässä tahdissa. Joillekin se on varmaan voittokilpailu ja ties vaikka käytössä olis Tiimarin vihko tai exceli, johon kerätään kaikki ne, jotka on iän puolesta päihitetty. Se on harrastus.  

Anna mummosi harrastaa. Ei sun tarvitse pelätä. Jokainen kuolee joskus.

No en oo uskonnollinen. Ja ei oo yhtään normaalia ettei voi iloita mistään eikä hän ulkoile. Lakanoiden vaihtamisessakin oli väliä 3kk.

Vierailija kirjoitti:

No en oo uskonnollinen. Ja ei oo yhtään normaalia ettei voi iloita mistään eikä hän ulkoile. Lakanoiden vaihtamisessakin oli väliä 3kk.

Jos ei pysty vaihtamaan lakanoita, etkä voi siinä auttaa, tee se huoli-ilmoitus.