Lue keskustelun säännöt.
Mistä haen ammattiapua mun mummolle puhuu vaan kuolemasta
04.04.2021 |
Ja muiden. Sekä lukee niitä ilmotuksia tarkkaan lehdestä. Mä suoraan sanottuna pelkään sen seurassa ja en pysty enää käymään siellä. Hänellä ei ole vakavaa sairautta eikä mitään synkkää elämässä, joten ei tuo normaalia ole.
Huumorintaju hävinnyt kokonaan ja kuihduttaa itsensä syömättömyydellä. Pelkään häntä ja hänen puolestaan ettei käy mitään.
Henkisesti rankkaa kuunneltavaa ne hänen puheet. Olenkin päättänyt olla käymättä siellä etten itse masennu.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
No en oo uskonnollinen. Ja ei oo yhtään normaalia ettei voi iloita mistään eikä hän ulkoile. Lakanoiden vaihtamisessakin oli väliä 3kk.
Tuo kuulostaa kyllä selvästi siltä että mummon toimintakyky on laskenut joko masennuksen tai muistisairauden takia. Tee se huoli-ilmoitus! Ja mieluummin lisäksi vielä vie mummo lääkäriin.
Missä kunnassa mummo asuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset lähde mummosi kanssa Viipuriin?
Kahdeksankymppisen kuolema on jo lähellä. Miksi hän ei saisi puhua siitä? Mikä tabu se on? Äitini puhui minulle usein kuolemasta eläessään, valitti kun eivät muut sisarukset halunneet kuunnella.
Realismiahan se vaan on. Puhua asiasta joka mieltä askarruttaa.
Ymmärrän ettei tollasta jaksa kuunnella
Jos elän vanhaksi, vituttaisi jos joku nuori sukulainen tulisi siihen suhmuroimaan, että et saa puhua sitä tai tätä ja pakko syödä.
Minulla on IMO loppuun asti ja aion elää sen miten haluan, jos vain kynnelle kykynen.
Minua ei raahata mummona mihinkään lääkärille hakemaan pillereitä, jos olen valmistautunut siihen, että lähtö on lähellä ja pääsen pois täältä
Ruokailuun auttaa, että ostaa mummille lisäravinneliuosta apteekista ja lakanoihin, että auttaa vaihtamaan ne.
Mummot syö vanhanajan ruokaa. Ja sitäkin vain vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en oo uskonnollinen. Ja ei oo yhtään normaalia ettei voi iloita mistään eikä hän ulkoile. Lakanoiden vaihtamisessakin oli väliä 3kk.
Ehdotus: vaihda ja pese hänen lakanansa, pyyhkeensä jne. Hän ei välttämättä jaksa.
Menkää yhdessä kävelylle. Laittakaa yhdessä ruokaa. Jutelkaa jostain mukavasta ja kiinnostavasta.
Olisiko mahdollista, että hänen luonaan vierailisi joku, jolla ei ole mt-ongelmia? Mt-ongelmat voivat olla teillä sukurasite.
Huoli-ilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Ja se kannattaa tehdä nyt, kun huoli on herännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en oo uskonnollinen. Ja ei oo yhtään normaalia ettei voi iloita mistään eikä hän ulkoile. Lakanoiden vaihtamisessakin oli väliä 3kk.
Kyllä tuo masennukseen viittaa, syynä voi olla kuoleman pelko, puhuminen kuolemasta varmaan helpottaa masennusta, jos et itse pysty kuolemasta puhumaan etsi ammattiapua.
Yhdessä tutkimuksessa kysyttiin kuinka usein eri maissa vaihdetaan lakanat sänkyyn, britit vaihtoivat joka kolmas kuukausi.
Ihmettelin itse lapsena vanhusten puheita kuolemasta, miten sitä tunnuttiin oikein odottavan.
Nyt vanhemmalla iällä kun on huomannut millaisia hirviöitä suuri osa ihmisistä on (ahneita, itsekkäitä, materialisteja) olen tajunnut että minusta tulee todennäköisesti samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummojen kuuluu olla virkeitä loppuun asti. Kuilemastaan ei saa puhua, ettei sukulaiset ahdistu. Mummon pitää olla kiinnostunut lapsenlapsistaan ja kysellä kuulmisia. Omasta elämästään ei saa puhua, kun sehän on vain telkkarin katsomista ja tuttujen kuolinilmoitusten lukemista.
Vähän masennuslääkkeitä kehiin, jos mummo käy raskaaksi
Vierailija kirjoitti:
No en oo uskonnollinen. Ja ei oo yhtään normaalia ettei voi iloita mistään eikä hän ulkoile. Lakanoiden vaihtamisessakin oli väliä 3kk.
Vie mummos kaupungille ja ulkokahveille. Se tarttee seuraa ja actionia.946
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kuolema varmaan mietityttää vanhaa ihmistä. Miksi siitä ei saisi puhua, jos se kuitenkin kohta on lähellä?
Mikä ihmeen tabu se kuolema on.
Raskaana oleva haluaa puhua synnytyksestä, koska se on silloin elämän suurin asia. Vanhus kuolemasta, koska se on hänen seuraava iso asia.
Se ei ole masennusta, kos vanhus toteaa, että kuolee kohta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummojen kuuluu olla virkeitä loppuun asti. Kuilemastaan ei saa puhua, ettei sukulaiset ahdistu. Mummon pitää olla kiinnostunut lapsenlapsistaan ja kysellä kuulmisia. Omasta elämästään ei saa puhua, kun sehän on vain telkkarin katsomista ja tuttujen kuolinilmoitusten lukemista.
Vähän masennuslääkkeitä kehiin, jos mummo käy raskaaksi
Noin puhuu marttyyri. Marttyyrin mielestä vanhuksella "oikeus" olla kusipää ja sukulaisilla on "velvollisuus" ymmärtää kaikki vanhuksen sekoilut. Todellisuudessa vanhus on aikuinen eikä nuoremmilla sukupolvilla ole mitään velvollisuutta toimia "kotiorjana" tai "kallonkutistajana" vanhukselle, joka on itsetuhoinen.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanha äitini puhuu myös kuolemasta ka odottaa sitä. Siihen hänellä on oikeus, koska hänen kaikki tutut on jo kuolleet ka kokee, että halusisi jo itsekkin lähteä.
Se on tämä elämänkaari sellainen, että lopussa alkaa odottas pois pääsyä
Just näin surkeaa vastausta odotinkin. Olet väärässä. Vanhuskin voi olla masentunut. Ja saada apua puhumisesta ja lääkkeistä. Meidän "mummun" kuolemapuheet lakkasivat ja elämänhalu palasi kun sai apua masennukseen.
Ap, älä nyt missään nimessä hylkää mummoa ja lopeta siellä käymistä!
Onko paikkakunnalla vanhuspsykiatrian poliklinikka? Yksityislääkäri? Pappi?
Täältä pois pääsyn kaipaaminen ei liity ikään, nuorikin voi kaivata pois pääsyä.
Kuolemanilmoitusten kattelemises ei mitään outoa, itsekin olen lukenut nuoresta asti niitä.
Kuolemasta puhuminen ei tarkoita että tahtoo kuolla, voi sitä pelätäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen kuuluu olla virkeitä loppuun asti. Kuilemastaan ei saa puhua, ettei sukulaiset ahdistu. Mummon pitää olla kiinnostunut lapsenlapsistaan ja kysellä kuulmisia. Omasta elämästään ei saa puhua, kun sehän on vain telkkarin katsomista ja tuttujen kuolinilmoitusten lukemista.
Vähän masennuslääkkeitä kehiin, jos mummo käy raskaaksiNoin puhuu marttyyri. Marttyyrin mielestä vanhuksella "oikeus" olla kusipää ja sukulaisilla on "velvollisuus" ymmärtää kaikki vanhuksen sekoilut. Todellisuudessa vanhus on aikuinen eikä nuoremmilla sukupolvilla ole mitään velvollisuutta toimia "kotiorjana" tai "kallonkutistajana" vanhukselle, joka on itsetuhoinen.
Sinustako kuolemasta puhuminen on kusipäisyyttä ja itsetuhoisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummojen kuuluu olla virkeitä loppuun asti. Kuilemastaan ei saa puhua, ettei sukulaiset ahdistu. Mummon pitää olla kiinnostunut lapsenlapsistaan ja kysellä kuulmisia. Omasta elämästään ei saa puhua, kun sehän on vain telkkarin katsomista ja tuttujen kuolinilmoitusten lukemista.
Vähän masennuslääkkeitä kehiin, jos mummo käy raskaaksiNoin puhuu marttyyri. Marttyyrin mielestä vanhuksella "oikeus" olla kusipää ja sukulaisilla on "velvollisuus" ymmärtää kaikki vanhuksen sekoilut. Todellisuudessa vanhus on aikuinen eikä nuoremmilla sukupolvilla ole mitään velvollisuutta toimia "kotiorjana" tai "kallonkutistajana" vanhukselle, joka on itsetuhoinen.
K-päisyyteen ei oikeutta kellään. Sairastuneelle vanhukselle ON velvollisuus hommata ammattiapua.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 oon ite ja mummu 80 tai 79 en muista tarkkaan. Sanokaa mitä sanotte mutta en vaan jaksa enää kuunnella ja masentua. Tuleehan niistä ahdistava olo ku jatkuvasti puhuu. Ei oo normaalia ei. Enkä tiedä mihin ottaisin yhteyttä että hän ei tee itselleen enempää tuhoa.
Silloin on parempi, että et käy.
Oma äitini on 90 v. Väsynyt jo elämään. Vanhalla ihmisellä ei ole enää tuokahalua. Mieli ja elimistä valmistautuu loppuun.
Itse suhtaudun niin, että äidillä on oikeus puhua kuolemastaan. Miksi tekopirteästi hokea, että höpö höpö vsin siksi, että itse ei halua kuunnella.
Myös väkisin ei voi syöttää, koska ruokahalun väheneminen kuuluu asiaan.
Nyt eletään näitä lopun aikoja ja yritän taata äidilleni parhaan mahdollisen lopun. Jän tekee tiliä elämästään ja tietää, että jonain aamuna ei enää herää. Toivoo kuolevansa, ennen kuin joutuu hoitoon.
Jos kuoleman lähestyminen ahdistaa, älä käy. Mutta se kaikki meilläkin on edessä. Yuossa iässä alamme itsekkin odottaa, että tämä voosi jo loppua
Tähän. Itse olen siivonnut elämästäni kaikki ihmiset jotka aiheuttaa mulle ahdistusta ja se sisältää muun muuassa oman äitini joka puhuu koko ajan kuolemasta. En jaksa eikä kiinnosta, omissa asioissani ihan tarpeeksi. Höpisköön niille jotka haluaa kuunnella. Kenenkään ei ole pakko kuunnella kuolemapuheita jos ei halua. Jos ihmisen luona ei tuon takia käy kukaan niin pitäskö tuon kuolemaan keskittyvän pikkaisen myös katsoa peiliin ja ymmärtää olevansa niin raskas henkilö, ettei kukaan halua olla tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tabu se kuolema on.
Raskaana oleva haluaa puhua synnytyksestä, koska se on silloin elämän suurin asia. Vanhus kuolemasta, koska se on hänen seuraava iso asia.
Se ei ole masennusta, kos vanhus toteaa, että kuolee kohta
Kenenkään ei oo pakko kuunnella samaa jorinaa jos siitä tulee paha olo.
Kun ihminen ikäihminen kuoleman läheisyys tullut jo.Kuolema on luonnollinen ilmiö siinnä missä syntymä.vanhetessaan ihminen alkaa kuolemaan suhtautua elämän rajallisuutena Ei sitä nuori kuolematon ymmärrä.Olen huomannut,mopo keulii,se voi keulia viim.kerran..Ymmärrystä kun kyse asiasta mikä todellinen..