Mistä haen ammattiapua mun mummolle puhuu vaan kuolemasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 oon ite ja mummu 80 tai 79 en muista tarkkaan. Sanokaa mitä sanotte mutta en vaan jaksa enää kuunnella ja masentua. Tuleehan niistä ahdistava olo ku jatkuvasti puhuu. Ei oo normaalia ei. Enkä tiedä mihin ottaisin yhteyttä että hän ei tee itselleen enempää tuhoa.

Silloin on parempi, että et käy.

Oma äitini on 90 v. Väsynyt jo elämään. Vanhalla ihmisellä ei ole enää tuokahalua. Mieli ja elimistä valmistautuu loppuun.

Itse suhtaudun niin, että äidillä on oikeus puhua kuolemastaan. Miksi tekopirteästi hokea, että höpö höpö vsin siksi, että itse ei halua kuunnella.

Myös väkisin ei voi syöttää, koska ruokahalun väheneminen kuuluu asiaan.

Nyt eletään näitä lopun aikoja ja yritän taata äidilleni parhaan mahdollisen lopun. Jän tekee tiliä elämästään ja tietää, että jonain aamuna ei enää herää. Toivoo kuolevansa, ennen kuin joutuu hoitoon.

Jos kuoleman lähestyminen ahdistaa, älä käy. Mutta se kaikki meilläkin on edessä. Yuossa iässä alamme itsekkin odottaa, että tämä voosi jo loppua

Tähän. Itse olen siivonnut elämästäni kaikki ihmiset jotka aiheuttaa mulle ahdistusta ja se sisältää muun muuassa oman äitini joka puhuu koko ajan kuolemasta. En jaksa eikä kiinnosta, omissa asioissani ihan tarpeeksi. Höpisköön niille jotka haluaa kuunnella. Kenenkään ei ole pakko kuunnella kuolemapuheita jos ei halua. Jos ihmisen luona ei tuon takia käy kukaan niin pitäskö tuon kuolemaan keskittyvän pikkaisen myös katsoa peiliin ja ymmärtää olevansa niin raskas henkilö, ettei kukaan halua olla tekemisissä?

Unohdin. Ja kun perintöä jaetaan, olen ensimäisenä haaskalla

Se kuolema on jo lähellä, niin totta kai sitä miettii ja haluaa puhua, mutta jos menee ihan ainoaksi jatkuvaksi puheenaiheeksi, niin sitten varmaan on masennusta ja terapia voisi auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 oon ite ja mummu 80 tai 79 en muista tarkkaan. Sanokaa mitä sanotte mutta en vaan jaksa enää kuunnella ja masentua. Tuleehan niistä ahdistava olo ku jatkuvasti puhuu. Ei oo normaalia ei. Enkä tiedä mihin ottaisin yhteyttä että hän ei tee itselleen enempää tuhoa.

Silloin on parempi, että et käy.

Oma äitini on 90 v. Väsynyt jo elämään. Vanhalla ihmisellä ei ole enää tuokahalua. Mieli ja elimistä valmistautuu loppuun.

Itse suhtaudun niin, että äidillä on oikeus puhua kuolemastaan. Miksi tekopirteästi hokea, että höpö höpö vsin siksi, että itse ei halua kuunnella.

Myös väkisin ei voi syöttää, koska ruokahalun väheneminen kuuluu asiaan.

Nyt eletään näitä lopun aikoja ja yritän taata äidilleni parhaan mahdollisen lopun. Jän tekee tiliä elämästään ja tietää, että jonain aamuna ei enää herää. Toivoo kuolevansa, ennen kuin joutuu hoitoon.

Jos kuoleman lähestyminen ahdistaa, älä käy. Mutta se kaikki meilläkin on edessä. Yuossa iässä alamme itsekkin odottaa, että tämä voosi jo loppua

Tähän. Itse olen siivonnut elämästäni kaikki ihmiset jotka aiheuttaa mulle ahdistusta ja se sisältää muun muuassa oman äitini joka puhuu koko ajan kuolemasta. En jaksa eikä kiinnosta, omissa asioissani ihan tarpeeksi. Höpisköön niille jotka haluaa kuunnella. Kenenkään ei ole pakko kuunnella kuolemapuheita jos ei halua. Jos ihmisen luona ei tuon takia käy kukaan niin pitäskö tuon kuolemaan keskittyvän pikkaisen myös katsoa peiliin ja ymmärtää olevansa niin raskas henkilö, ettei kukaan halua olla tekemisissä?

Unohdin. Ja kun perintöä jaetaan, olen ensimäisenä haaskalla

En tiedä sinusta aloittaja mutta minun äidiltäni ei jää mitään perintöä enkä edes odota sellaista. Oon ite auttanut äitiäni taloudellisesti ja autan nytkin sisarusteni kanssa. Ei tuolls ole mitään tekemistä minkään perinnön kanssa. T. Tuon kirjoittanut

Läheisenä teet sen virheen, että koetat muokata mummosta ihannemummoasi. Hän ei saa olla oma itsensä. NIInpä, koska sinä et kestä kuolemaa puheenaiheena pidät sitä sairaana aiheena. Kuitenkin kuolema lähestyy meitä jokaista vuosi vuodelta ja sen kieltäminen saa vain sinut voimaan henkisesti huonosti. Monien mielestä se voi olla myös kiehtovaakin keskusteltavaa. Siinä sinun pitää aikuistua ja kypsyä, eikä sitten joskus keski-ikäisenä hysteerikkona vaatia sairaalaa tilille kun 100 vuotias kuolee.

Iäkäs ihminen syö kuin lintu. Tärkeintä on, että syö jotakin kuin ei syö mitään, Oletko vienyt hänelle mummon mieleisiä herkkuja? Jossakin vaiheessa on ihan sama, mitä suuuhunsa laittaa. Entinen terveysintoilijaäitini on sairaalloisen laiha ja saimme hänet tokenemaan viemälle hänelle kaikenlaista ns epäterveellistä. Nyt on tärkeää, että hänet sai innostumaan syömisestä ensin suklaalla ja makeilla jugurteilla ja lopulta raahautumaan asiallisemman lounaan äärelle.

MUmmosi on aivan normaali mummo.Pelkäät vain hänen menettämistään, mutta sille et voi mitään.

Kannattaa tw+ehdä Mummon viimeisistä vuosista hyviä, mikäli omaisuutta voi hakeutua yksityiseen palvelutaloon tai sitten se huoli ilmoitus, ja suvun apu jossa ulkoilua, puentä ketkeä, luontoon kauppahalliin vaikka korkeasaareen, (jos olette helsingistä). Itse retkeilemme mummon kanssa viikottain, suku vierailee lähes päivittäin jonkun toimesta mummon luona ja pidetään koti kunnossa. Itse otan koirani mukaan, eläimen rapsutuksesta mummo pitää.

Mutta on tärkeää, ettei kuolemaa puheen aiheena kielletä. On luonnollista että se askarruttaa vanhaa ihmistä joka tuntee olevansa jo elämän lopussa.

Oma Mummoni puhuu siitä kaikille, lisäksi hän käy kerhossa jossa on paljon saman ikäisiä joiden kanssa pohtii kuolemaa.

Mummo on myös uudelleen löytänyt kirkon ja puhuu kuolemasta myös seurakunnan henkilökunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen kuuluu olla virkeitä loppuun asti. Kuilemastaan ei saa puhua, ettei sukulaiset ahdistu. Mummon pitää olla kiinnostunut lapsenlapsistaan ja kysellä kuulmisia. Omasta elämästään ei saa puhua, kun sehän on vain telkkarin katsomista ja tuttujen kuolinilmoitusten lukemista.

Vähän masennuslääkkeitä kehiin, jos mummo käy raskaaksi

Noin puhuu marttyyri. Marttyyrin mielestä vanhuksella "oikeus" olla kusipää ja sukulaisilla on "velvollisuus" ymmärtää kaikki vanhuksen sekoilut. Todellisuudessa vanhus on aikuinen eikä nuoremmilla sukupolvilla ole mitään velvollisuutta toimia "kotiorjana" tai "kallonkutistajana" vanhukselle, joka on itsetuhoinen.

 

Sinustako kuolemasta puhuminen on kusipäisyyttä ja itsetuhoisuutta? 

Kyllä. Jatkuva kuolemasta jankuttaminen (niin että vieraat lakkaavat käymästä) on todella kusipäisyyttä. Ja itsetuhoista myös, koska vanhus karkottaa kaikki läheisensä. Siinä menee sitten se viimeinen turvaverkko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 oon ite ja mummu 80 tai 79 en muista tarkkaan. Sanokaa mitä sanotte mutta en vaan jaksa enää kuunnella ja masentua. Tuleehan niistä ahdistava olo ku jatkuvasti puhuu. Ei oo normaalia ei. Enkä tiedä mihin ottaisin yhteyttä että hän ei tee itselleen enempää tuhoa.

Silloin on parempi, että et käy.

Oma äitini on 90 v. Väsynyt jo elämään. Vanhalla ihmisellä ei ole enää tuokahalua. Mieli ja elimistä valmistautuu loppuun.

Itse suhtaudun niin, että äidillä on oikeus puhua kuolemastaan. Miksi tekopirteästi hokea, että höpö höpö vsin siksi, että itse ei halua kuunnella.

Myös väkisin ei voi syöttää, koska ruokahalun väheneminen kuuluu asiaan.

Nyt eletään näitä lopun aikoja ja yritän taata äidilleni parhaan mahdollisen lopun. Jän tekee tiliä elämästään ja tietää, että jonain aamuna ei enää herää. Toivoo kuolevansa, ennen kuin joutuu hoitoon.

Jos kuoleman lähestyminen ahdistaa, älä käy. Mutta se kaikki meilläkin on edessä. Yuossa iässä alamme itsekkin odottaa, että tämä voosi jo loppua

Tähän. Itse olen siivonnut elämästäni kaikki ihmiset jotka aiheuttaa mulle ahdistusta ja se sisältää muun muuassa oman äitini joka puhuu koko ajan kuolemasta. En jaksa eikä kiinnosta, omissa asioissani ihan tarpeeksi. Höpisköön niille jotka haluaa kuunnella. Kenenkään ei ole pakko kuunnella kuolemapuheita jos ei halua. Jos ihmisen luona ei tuon takia käy kukaan niin pitäskö tuon kuolemaan keskittyvän pikkaisen myös katsoa peiliin ja ymmärtää olevansa niin raskas henkilö, ettei kukaan halua olla tekemisissä?

Unohdin. Ja kun perintöä jaetaan, olen ensimäisenä haaskalla

Kun perintöä jaetaan, minä OLEN ensimmäisenä haaskalla. Ei tulisi mieleenkään luopua perinnöstä, johon minulla on lain mukaan oikeus.

Mutta hei, aina löytyy joku "pyhimys" joka käy 10 vuotta putkeen siivoamassa vanhuksen kämppää ja on täysin tyytyväinen, vaikka perinnönjaossa hänet sivuutetaan täysin. Usein ne pahimmat itkupotkuraivarit tulevat juuri niiltä "pyhimyksiltä". 

näillä "pyhimyksillä" on oikeus pyytää perinnöstä osansa sillä perusteella että ovat niin paljon huolehtineet hänestä ilman korvausta.

No ei mukaan mielestä normaalilta kuulosta nuo hänen puheet masennuslääke aloitettava ja kotihoitaja käymään.

Ihan normaali ikään liittyvä piirre. Molemmat mummot alkanu tolla ikää puhuun kuolemasta, kun omat ystävät alkaneet käymään vähiin (eli suurin osa jo kuollut).

Jos hänellä on radio, niin Radio Deitä voi suositella "seuranpitäjäksi". Kertoo tulevaisuudesta ja toivosta, jotka Jeesus antaa.

Ymmärrän hyvin ap:ta, tuossa tapauksessa mummon luona on raskasta käydä, ahdistaa ja vie energiaa.

En ymmärrä valtaosaa vastaajista. Ei normaaliin, terveeseen vanhuuteen kuulu höperöityminen, eikä se ettei osaa yhtään ottaa toisia ihmisiä huomioon.

Veikkaisin minäkin masennusta mummolla, joten mars lääkäriin. Ja joku omainen mukaan, vanhat ihmiset usein haluavat miellyttää lääkäriä, ja "esittävät" vastaanotolla.