Lue keskustelun säännöt.
Miksi monissa nykyperheissä lapset pelaavat jatkuvasti?
04.04.2021 |
Miksi monissa nykyperheissä lapset pelaavat jatkuvasti ja viettävät pitkiä aikoja yksikseen?
Minulla on 10-vuotias tytär jolla on paljon kavereita, heistä muutama vähän läheisempi jotka asuvat naapurustossa.
Tyttö tapaa näitä lähellä asuvia usein, mutta kahden tytön kanssa huomaan elämäntapojen olevan aika erilaisia.
Molemmat tytöt leikkivät vähän, ja käytännössä viettävät aikaa vain puhelimilla tai pelikoneen kimpussa.
Tyttö kertoi että nämä kaverinsa eivät juuri innostu leikeistä, eivät piirtämisestä, askartelusta tai ulkoilusta, mikä omalle tytölleni ovat tärkeitä ajanvietteitä.
He pitävät barbeilla, Schleich-hevosilla, keppareilla tai petseillä leikkimistä lapsellisina, eivätkä juuri välitä lähteä esim. ulos leikkimään tai vaikkapa pyöräilemään.
Oma tyttöni on vielä kova leikkimään, ja leikit ovat muiden kavereiden kanssa pitkiä. Bestiksensä kanssa saattavat leikkiä pihassa keppihevosilla ja leikkimökissä tuntikausia, ja käyvät myös paljon mm. eväsretkillä polkupyörien kanssa.
Heillä on puhelimien kanssa ennemminkin ongelmana sen unohtelu, leikin touhussa saattaa puhelin jäädä usein sisälle tai repun pohjalle, eivätkä tytöt välttämättä moneen tuntiin muista tarkistaa ovatko vanhemmat kaipailleet.
Omalle lapselleni myöskään kovin pitkä pelaaminen ja ruutuaika ei sovi, mistä syystä olemme sitä aina rajoittaneet. Hänen kohdallaan liika pelaaminen ja sisälläolo vaikuttaa unensaantiin ja yleiseen vireystilaan, eikä toisaalta hän onneksi koe rajoittamisesta kärsivänkään.
Meillä ja osalla kavereista on myös tarkat kotiintulo- sekä nukkumaankäymisajat, mikä kummastuttaa muita kavereita. Osa kavereista saa valvoa ja pelata vielä yömyöhään, ja meillä yökylässä ollessaan ihmettelevät kun valvominen tarkoittaa valojen sammuttamista viimeistään "jo" 22.30. Heillä yökylässä ollessaan tyttökin viestittelee hyvät yöt vasta puolen yön jälkeen, ja kuulemma yökylän emäntä saa poikkeuksetta pelata niin pitkään kuin haluaa (joskus pitkälle aamuyön tunteihin saakka).
Perheet ovat ihan normaaleja, vanhemmat fiksuja ja hyvin toimeentulevia sekä koulutettuja ihmisiä (mikäli tällä on merkitystä). Mistään suuremmista elämänhallintaongelmista ei siis ole kyse, vaan lapset hyvin itsenäisesti saavat päättää omista asioistaan.
Nyt kysynkin teiltä, onko tämä nykyään ihan normaalia 10-11-vuotiaiden parissa?
Ovatko oma lapseni ja osa hänen kavereistaan lapsellisia ikäisiinsä verrattuna?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ei viihdy laitteilla, vaikka puhelinonkin, korkeintaan kuvaa puhelimella lelujensa touhuista videoita aika paljon.
Sitten on toinen lapsi, poika, joka ei halua tehdä juuri muuta, kuin katsoa you tubea tai pelailla. Onneksi sentään piirtää.
Eli, et ole erinomainen äiti tai koti, lapsesi vain sattuu onnekseen olemaan sellainen, jota ei laitteellaolo kauheasti kiinnosta.
Varmasti sellaisia on tytöissäkin, jotka ovat paljon laitteella. Meidän tyttö ei ole ikinä valittanut, että kaverit olisivat. On 11-vuotias. Ja siis yksi hänen ystävistään kaivoi synttäreillä puhelimen, mutta lapsi ei kutsunut enää häntä seuraavana vuonna (niin en tiedä onko se lapsi edelleen mielellään puhelimella). En todellakaan tuomitse siitä, koska tosiaan toinen lapsemme on ”ihan liikaa” laitteilla. Mikä sitten on liikaa? Jos se on se, mitä haluaa tehdä?
Ap, tässä sulle tulikin jo vastaus. Ne vaan haluaa olla niillä laitteilla ja vanhempien mielestä mikään ei ole liikaa, koska lapsi itse haluaa. OMG
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuhuomiona, että kun lapsella on kaveri yökylässä, meillä ainakin on erilaista kuin normaalisti. Saavat herkutella, valvoa, pelata. Että ehkä siellä lapsen kaverin luona ei aina ole samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ei viihdy laitteilla, vaikka puhelinonkin, korkeintaan kuvaa puhelimella lelujensa touhuista videoita aika paljon.
Sitten on toinen lapsi, poika, joka ei halua tehdä juuri muuta, kuin katsoa you tubea tai pelailla. Onneksi sentään piirtää.
Eli, et ole erinomainen äiti tai koti, lapsesi vain sattuu onnekseen olemaan sellainen, jota ei laitteellaolo kauheasti kiinnosta.
Varmasti sellaisia on tytöissäkin, jotka ovat paljon laitteella. Meidän tyttö ei ole ikinä valittanut, että kaverit olisivat. On 11-vuotias. Ja siis yksi hänen ystävistään kaivoi synttäreillä puhelimen, mutta lapsi ei kutsunut enää häntä seuraavana vuonna (niin en tiedä onko se lapsi edelleen mielellään puhelimella). En todellakaan tuomitse siitä, koska tosiaan toinen lapsemme on ”ihan liikaa” laitteilla. Mikä sitten on liikaa? Jos se on se, mitä haluaa tehdä?
Mielenkiintoinen näkökulma.
Ei, en kirjoittanut tätä hehkuttaakseki itseäni, vaan lähinnä kuullakseni muiden kokemuksia.
Etkö koe koskaan tarvetta rajoittaa tämän toisen lapsen puhelimenkäyttöä, mikäli se on jatkuvaa ja vaikuttaa päivärytmiin? Etkö pelkää aktiivisten pelien koukuttavan väärällä tavalla? Kysyn puhtaasti mielenkiinnosta.
Tämä 10v on perheemme nuorin, kotona asuu hänen lisäkseen vielä pojat 16v ja 18v. 20v esikoistyttö asuu jo omillaan.
Lapsillamme on sen verran ikäeroa, että on vaikea arvioida tilanteen tavanomaisuutta, sillä he eivät ole ehkä ihan samalla tavoin kasvaneet älypuhelinmaailmassa syntymästään asti kuin tämä nuorin, vaikka heidänkin aikanaan toki puhelimet ja pelaaminen olivat osa ajanvietettä.
Meillä pojat ovat kyllä olleet aina innokkaita pelaajia, vanhin harrastaa sitä paikkakuntamme e-urheilujoukkueessa, joten pelimaailma on siinä mielessä tuttua.
Olenko kuitenkin liian tiukkapipo ruutuajan suhteen, kun olen kaikkien lasten kohdalla sitä rajoittanut ja edellyttänyt vastapainoksi säännöllistä ulkoilua?
Saatan edelleen 18-vuotiaan käskeä laittamaan kone kiinni pelin tultua sopivaan vaiheeseen (onlinepeli jota ei voi lopettaa milloin tahansa), ja lähtemään esimerkiksi käyttämään koiraa ulkona tai viemään matot ulos. Hänen pelaamisensa en tietenkään enää samalla tavalla puutu kuin kahden nuoremman, mutta koska kotona asuu, joutuu toki pitämään yllä jonkinlaista päivärytmiä ja osallistumaan kotitöihin.
Koska vanhemmat ovat niin hemmetin avuttomia ym. Eivät uskalla asettaa mitään rajoja.
Terveisin ope
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona, että kun lapsella on kaveri yökylässä, meillä ainakin on erilaista kuin normaalisti. Saavat herkutella, valvoa, pelata. Että ehkä siellä lapsen kaverin luona ei aina ole samanlaista.
Tämä on toki varmasti totta, ilmaisin itseäni ehkä hieman huonosti.
Nämä kaverit siis nukkuvat aina viikonloppuisin ja lomilla niin myöhään, etteivät esim. ehdi tyttäreni ja toisen tytön kanssa sovittuihin menoihin esim. heppatallille, mikäli ne ajoittuvat ajankohtaan ennen puoltapäivää.
Tästä syystä (sekä yöllä piippavien viestien vuoksi) olen ymmärtänyt, että valvovat usein hyvin myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä perheet varmaan satsaavat lastensa tulevaisuuteen peliammattilaisena.
Tiedätkö mitkä rahat liikkuvat noissa peliturnauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ei viihdy laitteilla, vaikka puhelinonkin, korkeintaan kuvaa puhelimella lelujensa touhuista videoita aika paljon.
Sitten on toinen lapsi, poika, joka ei halua tehdä juuri muuta, kuin katsoa you tubea tai pelailla. Onneksi sentään piirtää.
Eli, et ole erinomainen äiti tai koti, lapsesi vain sattuu onnekseen olemaan sellainen, jota ei laitteellaolo kauheasti kiinnosta.
Varmasti sellaisia on tytöissäkin, jotka ovat paljon laitteella. Meidän tyttö ei ole ikinä valittanut, että kaverit olisivat. On 11-vuotias. Ja siis yksi hänen ystävistään kaivoi synttäreillä puhelimen, mutta lapsi ei kutsunut enää häntä seuraavana vuonna (niin en tiedä onko se lapsi edelleen mielellään puhelimella). En todellakaan tuomitse siitä, koska tosiaan toinen lapsemme on ”ihan liikaa” laitteilla. Mikä sitten on liikaa? Jos se on se, mitä haluaa tehdä?Mielenkiintoinen näkökulma.
Ei, en kirjoittanut tätä hehkuttaakseki itseäni, vaan lähinnä kuullakseni muiden kokemuksia.Etkö koe koskaan tarvetta rajoittaa tämän toisen lapsen puhelimenkäyttöä, mikäli se on jatkuvaa ja vaikuttaa päivärytmiin? Etkö pelkää aktiivisten pelien koukuttavan väärällä tavalla? Kysyn puhtaasti mielenkiinnosta.
Tämä 10v on perheemme nuorin, kotona asuu hänen lisäkseen vielä pojat 16v ja 18v. 20v esikoistyttö asuu jo omillaan.
Lapsillamme on sen verran ikäeroa, että on vaikea arvioida tilanteen tavanomaisuutta, sillä he eivät ole ehkä ihan samalla tavoin kasvaneet älypuhelinmaailmassa syntymästään asti kuin tämä nuorin, vaikka heidänkin aikanaan toki puhelimet ja pelaaminen olivat osa ajanvietettä.Meillä pojat ovat kyllä olleet aina innokkaita pelaajia, vanhin harrastaa sitä paikkakuntamme e-urheilujoukkueessa, joten pelimaailma on siinä mielessä tuttua.
Olenko kuitenkin liian tiukkapipo ruutuajan suhteen, kun olen kaikkien lasten kohdalla sitä rajoittanut ja edellyttänyt vastapainoksi säännöllistä ulkoilua?
Saatan edelleen 18-vuotiaan käskeä laittamaan kone kiinni pelin tultua sopivaan vaiheeseen (onlinepeli jota ei voi lopettaa milloin tahansa), ja lähtemään esimerkiksi käyttämään koiraa ulkona tai viemään matot ulos. Hänen pelaamisensa en tietenkään enää samalla tavalla puutu kuin kahden nuoremman, mutta koska kotona asuu, joutuu toki pitämään yllä jonkinlaista päivärytmiä ja osallistumaan kotitöihin.
Vaikutat tiukkapipolta. Jos sitä siis pitää itsesi epäillä. Mikä on saanut sinut ajattelemaan, että olet? Meillä jos lapsi ei ehtisi hevostallille koska laite, niin olisiko se sitten kiva stressata siitä että haluan pelata ja haluan tallille? Parempi jättää se vähemmän kiinnostava pois. Itse siis olen tietenkin kasvanut aikana ilman laitteita ja oli kivaa olla tallilla ja kaikki muut kokemukset, kun laitteita ei vielä ollut, olivat todella kivoja, mutta eihän maailmasta saa enää sellaista. So what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat aika pitkiä viestejä, joten en viitsi vastata lainaamalla, mutta jäin miettimään sitä, miksi ajattelet ettei tyttösi kaveriperheissä rajoiteta pelaamista mitenkään?
Tuossa ylempänä joku sanoikin, että on ihan tavallista että yökyläillessä ns. normaalit säännöt eivät päde. Silloin voidaan syödä herkkuja, höpötellä yömyöhään sängyssä ja joo, myös pelata myöhään. Itse annan omien lasteni järkätä muutaman kerran vuodessa "peliöitä", jolloin pelata saa vaikka koko yön jos haluaa.
Jos kaverit ovat enemmän kiinnostuneita peleistä kuin barbeista, niin ei kai siinäkään mitää pahaa ole. Eikä se kerro mitään siitä, ettei pelaamista yhtään rajoitettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona, että kun lapsella on kaveri yökylässä, meillä ainakin on erilaista kuin normaalisti. Saavat herkutella, valvoa, pelata. Että ehkä siellä lapsen kaverin luona ei aina ole samanlaista.
Tämä on toki varmasti totta, ilmaisin itseäni ehkä hieman huonosti.
Nämä kaverit siis nukkuvat aina viikonloppuisin ja lomilla niin myöhään, etteivät esim. ehdi tyttäreni ja toisen tytön kanssa sovittuihin menoihin esim. heppatallille, mikäli ne ajoittuvat ajankohtaan ennen puoltapäivää.
Tästä syystä (sekä yöllä piippavien viestien vuoksi) olen ymmärtänyt, että valvovat usein hyvin myöhään.
Ai 10-11-vuotiaat eivät ehdi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä syystä kun NYKYVANHEMMAT OVAT NIIN UUSAVUTTOMIA 🤯.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta. Toinen ei viihdy laitteilla, vaikka puhelinonkin, korkeintaan kuvaa puhelimella lelujensa touhuista videoita aika paljon.
Sitten on toinen lapsi, poika, joka ei halua tehdä juuri muuta, kuin katsoa you tubea tai pelailla. Onneksi sentään piirtää.
Eli, et ole erinomainen äiti tai koti, lapsesi vain sattuu onnekseen olemaan sellainen, jota ei laitteellaolo kauheasti kiinnosta.
Varmasti sellaisia on tytöissäkin, jotka ovat paljon laitteella. Meidän tyttö ei ole ikinä valittanut, että kaverit olisivat. On 11-vuotias. Ja siis yksi hänen ystävistään kaivoi synttäreillä puhelimen, mutta lapsi ei kutsunut enää häntä seuraavana vuonna (niin en tiedä onko se lapsi edelleen mielellään puhelimella). En todellakaan tuomitse siitä, koska tosiaan toinen lapsemme on ”ihan liikaa” laitteilla. Mikä sitten on liikaa? Jos se on se, mitä haluaa tehdä?Mielenkiintoinen näkökulma.
Ei, en kirjoittanut tätä hehkuttaakseki itseäni, vaan lähinnä kuullakseni muiden kokemuksia.Etkö koe koskaan tarvetta rajoittaa tämän toisen lapsen puhelimenkäyttöä, mikäli se on jatkuvaa ja vaikuttaa päivärytmiin? Etkö pelkää aktiivisten pelien koukuttavan väärällä tavalla? Kysyn puhtaasti mielenkiinnosta.
Tämä 10v on perheemme nuorin, kotona asuu hänen lisäkseen vielä pojat 16v ja 18v. 20v esikoistyttö asuu jo omillaan.
Lapsillamme on sen verran ikäeroa, että on vaikea arvioida tilanteen tavanomaisuutta, sillä he eivät ole ehkä ihan samalla tavoin kasvaneet älypuhelinmaailmassa syntymästään asti kuin tämä nuorin, vaikka heidänkin aikanaan toki puhelimet ja pelaaminen olivat osa ajanvietettä.Meillä pojat ovat kyllä olleet aina innokkaita pelaajia, vanhin harrastaa sitä paikkakuntamme e-urheilujoukkueessa, joten pelimaailma on siinä mielessä tuttua.
Olenko kuitenkin liian tiukkapipo ruutuajan suhteen, kun olen kaikkien lasten kohdalla sitä rajoittanut ja edellyttänyt vastapainoksi säännöllistä ulkoilua?
Saatan edelleen 18-vuotiaan käskeä laittamaan kone kiinni pelin tultua sopivaan vaiheeseen (onlinepeli jota ei voi lopettaa milloin tahansa), ja lähtemään esimerkiksi käyttämään koiraa ulkona tai viemään matot ulos. Hänen pelaamisensa en tietenkään enää samalla tavalla puutu kuin kahden nuoremman, mutta koska kotona asuu, joutuu toki pitämään yllä jonkinlaista päivärytmiä ja osallistumaan kotitöihin.
Ja siis on me rajoitettupojan pelaamista, se ei ole muuttanut sitä, ettei häntä silti kiinnosta juuri mikään muu. En viitsi väkisin vaatia harrastamaan jotain, jotta voisin kehua itseäni äitinä. Toinen lapsi ei ole, kuten sanoin, laitteilla, se jo kertoo, ettei se ole minun ansiotani. Jos sitä, joka haluaa elää laitteella siitä kieltäisi, niin se ei tekisi hänestä hevosmiestä tai partiolaista. Siinä saisi itse olla sitten vähintäänkin mukana harrastamassa, enkä mä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona, että kun lapsella on kaveri yökylässä, meillä ainakin on erilaista kuin normaalisti. Saavat herkutella, valvoa, pelata. Että ehkä siellä lapsen kaverin luona ei aina ole samanlaista.
Tämä on toki varmasti totta, ilmaisin itseäni ehkä hieman huonosti.
Nämä kaverit siis nukkuvat aina viikonloppuisin ja lomilla niin myöhään, etteivät esim. ehdi tyttäreni ja toisen tytön kanssa sovittuihin menoihin esim. heppatallille, mikäli ne ajoittuvat ajankohtaan ennen puoltapäivää.
Tästä syystä (sekä yöllä piippavien viestien vuoksi) olen ymmärtänyt, että valvovat usein hyvin myöhään.Ai 10-11-vuotiaat eivät ehdi?
Tuon ikäisten menemisiä ja herättämisiä paimentavat yleensä vanhemmat. Jos lapset eivät ehdi, niin kuulostaa ennemmin siltä, että koko perheen vuorokausirytmi on erilainen kuin ap:n perheessä.
Rasittavia nämä ylipitkät itseään kehuvat avaukset joiden tarkoitus on siis vain kehua itseään. Mistä sinä niin tarkkaan tiedät mitä naapurissa tapahtuu? Oletat vain ja samalla nostat itsesi jalustalle. Oma pikku prinsessasi on luultavasti samanlainen narsisti kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eivät omat lapseni olleet kovin kiinnostuneita peleistä ja puhelimista. Koskaan ei tarvinnut rajoittaa peli- ja ruutuaikaa, pelasivat mitä pelasivat ja sitten lähtivät leikkimään muita leikkejä.
Sukulaisperheessä lapset olivat hulluna pelaamiseeen ja peliaika piti pitää todella tiukkana. Ilman sääntöjä lapset olisivat vain pelanneet.
Kai se on lapsesta kiinni miten helposti peleihin addiktoituu ja mitä mielihyvänaruja pelit kenellekin vetelevät.
Pelit on tehty koukuttamaan. Samasta syystä aikuiset näplää puhelimiaan.
Nykylapsista kasvaa laiskoja ja kyvyttömiä mihinkään muuhun. Viinan ja tupakan tilalle ovat tulleet pojilla pelit ja tytöillä tykkäysten metsästys kuviinsa.
Pojat hakkaavat konsolia ja tytöt muokkaavat kuviaan ja näyttävät ihoa somessa.
Karmeaa kehitystä on katsella.
Vanhemmilla on nykyään muut intressit, kuin kasvattaa lapsiaan. Mm. some ja pelaaminen :D
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheet varmaan satsaavat lastensa tulevaisuuteen peliammattilaisena.
Tiedätkö mitkä rahat liikkuvat noissa peliturnauksissa.
Itseasiassa tiedän, koska toiseksi vanhin harrastaa e-urheilua tavoitteellisesti, kuten jo kerroin aiemmassa viestissä.
Todella harva joukkue Suomessa, tai muuallakaan, oikeasti pääsee tienesteihin.
Muut perheet toimivat tietysti parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta ei minulla ole kyllä tullut mieleen vaatia mitään "säännöllistä ulkoilua" pelaamisen vastineeksi.
Mulla on kaksi paljon pelaavaa poikaa, jotka pärjäävät hyvin koulussa, käyvät usean kerran viikossa harrastamassa/treeneissä, osallistuvat kotitöihin, ja viettävät aikaa myös koko perheen kanssa. Miksi tämän päälle pitäisi tiukkapipoilla pelaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheet varmaan satsaavat lastensa tulevaisuuteen peliammattilaisena.
Tiedätkö mitkä rahat liikkuvat noissa peliturnauksissa.
Jos lapsella on lahjoja ja intoa, niin täytyy sitä puolta tukea.
Ei lapsista tule huippuviulisteja, kimiräikkösiä, teemuselänteitä ja jarilitmasia ilman aikaa, harjoittelua ja vanhempien tukea. Koko perheen elämä saattaa pyöriä lapsen harrastuksen ympärillä.
Koulu on tietenkin järkevää hoitaa hyvin, kaikki eivät mahdu palkintopallille.
Ap: n lapsella on bestis, jonka kanssa leikkii. Sitten ihmetellään muiden leikkejä tai niiden poissaoloa. Usein nämä bestiskuviot ovat valitettavasti niin tiiviitä, ettei sinne muita mahdu mukaan leikkimään. Meidän naapuristossa pyöritettiin todella kurjaa kuka leikkii kenenkin kanssa piiriä, pullauttamalla kavereita ulos. Tai sitten otettiin mukaan ja kaveriporukan pomo saneli leikkiroolit... tyyliin sä oot perheen koira, et saa puhua mitään jne...
Meillä on kaksi lasta. Toinen ei viihdy laitteilla, vaikka puhelinonkin, korkeintaan kuvaa puhelimella lelujensa touhuista videoita aika paljon.
Sitten on toinen lapsi, poika, joka ei halua tehdä juuri muuta, kuin katsoa you tubea tai pelailla. Onneksi sentään piirtää.
Eli, et ole erinomainen äiti tai koti, lapsesi vain sattuu onnekseen olemaan sellainen, jota ei laitteellaolo kauheasti kiinnosta.
Varmasti sellaisia on tytöissäkin, jotka ovat paljon laitteella. Meidän tyttö ei ole ikinä valittanut, että kaverit olisivat. On 11-vuotias. Ja siis yksi hänen ystävistään kaivoi synttäreillä puhelimen, mutta lapsi ei kutsunut enää häntä seuraavana vuonna (niin en tiedä onko se lapsi edelleen mielellään puhelimella). En todellakaan tuomitse siitä, koska tosiaan toinen lapsemme on ”ihan liikaa” laitteilla. Mikä sitten on liikaa? Jos se on se, mitä haluaa tehdä?