Lue keskustelun säännöt.
Ylen "viimeinen sana"-ohjelmassa hyviä pointteja: miksi aina mietitään mikä toimittajien poliittista kantaa, mutta ei sitä mistä yhteiskuntaluokasta he tulevat?
27.03.2021 |
Se vaikuttaa kaikkeen, erityisesti siihen miten maailman näkee ja miten siitä kirjoittaa. Kaikki jutut ovat keskiluokalle suunnattuja, heidän näkökulmastaan kirjoitettuja, koska toimittajat tulevat suurimmalta osin akateemisista perheistä. Ruotsissa tätä oli tutkittu ja havaittu ongelma, Suomessa tutkimusta ei vielä ole tehty.
Ajatuksia?
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on myös se, että nykyään tarvitaan akateeminen koulutus päästäkseen journalistiksi. Tutkimukset osoittavat, että akateemisuus periytyy, mutta työväenluokasta saa ponnistella kovemmin. Siksi toimittajien kaarti on hyvin homogeenista taustoiltaan, nimittäin akateemista.
Vielä 70/80-luvulla taitava ja pätevä kirjoittaja saattoi päästä lehteen toimittajaksi ilman kummempaa koulutusta. Näyttö ratkaisi. Jotkut sen ajan hienot reportaasit ajan ilmiöistä ja ihmisistä ovat tällaisten toimittajien kirjoittamia. Usein heillä oli itsellään juuret siellä turpeessa tai tehtaassa. Kyky ymmärtää niitä yhteiskunnan alempia kerroksia eivät rajoittuneet mihinkään sosiaalipolitiikan approon, vaan monesti kokemuspohjaiseen perehtymiseen.
Toimittajien pitäisi jalkautua, mennä tekemään niitä juttuja sinne missä sitä juttua syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Perskutarallaaa aloitus 😂😂😂😂😂😂
Miten niin? Ihan järjetön väite. En minä tässä persuja kannata, vaan haluaisin että toimittajat ymmärtäisivät noita ilmiöitä vähän paremmin ja pystyisivät niistä kirjoittamaan. OIen itse duunari, en persu vaan sosialidemokraatti, mutta vaistosin jo persujen ekan jytkyn kun katselin vähän ympärilleni. Ja toisen. Toimittajat eivät siihen näköjään kyenneet ja se on sääli.
Koska silloin ihminen joutuisi miettimään omaa taustaansa ja olosuhteitaan, ja että ehkä kulttuurisota ei olekaan kovin olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Koska silloin ihminen joutuisi miettimään omaa taustaansa ja olosuhteitaan, ja että ehkä kulttuurisota ei olekaan kovin olennaista.
Mitä tarkoitat, en oikein saanut kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös se, että nykyään tarvitaan akateeminen koulutus päästäkseen journalistiksi. Tutkimukset osoittavat, että akateemisuus periytyy, mutta työväenluokasta saa ponnistella kovemmin. Siksi toimittajien kaarti on hyvin homogeenista taustoiltaan, nimittäin akateemista.
Vielä 70/80-luvulla taitava ja pätevä kirjoittaja saattoi päästä lehteen toimittajaksi ilman kummempaa koulutusta. Näyttö ratkaisi. Jotkut sen ajan hienot reportaasit ajan ilmiöistä ja ihmisistä ovat tällaisten toimittajien kirjoittamia. Usein heillä oli itsellään juuret siellä turpeessa tai tehtaassa. Kyky ymmärtää niitä yhteiskunnan alempia kerroksia eivät rajoittuneet mihinkään sosiaalipolitiikan approon, vaan monesti kokemuspohjaiseen perehtymiseen.
Toimittajien pitäisi jalkautua, mennä tekemään niitä juttuja sinne missä sitä juttua syntyy.
Vai pitäisikö tavallisten ihmisten tehdä itse niitä juttuja? Nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa blogia. Rahaa siitä ei tietenkään saa, mutta ei ole oikeastaan koskaan saanutkaan. Toimittaja hyväpalkkaisena ja vakaana ammattina on melkoisen tuore juttu. Oikeastaan parempi nimitys olisi propagandisti.
Kyllähän täällä naureskeltiin muistaakseni viime syksynä sille toimittajalle, joka meni tekemään juttua jonnekin Itikseen, mutta ei edes tajunnut olevansa väärässä paikassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen itsekin pohtinut! Tilaan Hesaria, mutta sen työelämäjutut ovat itselleni kuin vieraalta planeetalta. Me varhaiskasvatuksessa käymme ihan normaalisti töissä koko ajan. Ainoa ero tavalliseen on maski kaikkien naamalla, muuten työpäivät ovat ihan tavallisia. Kukaan ei edes puhu enää koronasta mitään, on muutakin ajateltavaa.
Töiden jälkeen poikkean matkalla Prismaan ja kuljetan poikaani harrastukseen. Itse käyn hiihtämässä tai pyörälenkillä.
Duunarit jatkavat elämäänsä ja työtään melkein kuin ennenkin, mutta kukaan ei kirjoita meidän valtavasta joukostamme yhtään mitään.
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös se, että nykyään tarvitaan akateeminen koulutus päästäkseen journalistiksi. Tutkimukset osoittavat, että akateemisuus periytyy, mutta työväenluokasta saa ponnistella kovemmin. Siksi toimittajien kaarti on hyvin homogeenista taustoiltaan, nimittäin akateemista.
Vielä 70/80-luvulla taitava ja pätevä kirjoittaja saattoi päästä lehteen toimittajaksi ilman kummempaa koulutusta. Näyttö ratkaisi. Jotkut sen ajan hienot reportaasit ajan ilmiöistä ja ihmisistä ovat tällaisten toimittajien kirjoittamia. Usein heillä oli itsellään juuret siellä turpeessa tai tehtaassa. Kyky ymmärtää niitä yhteiskunnan alempia kerroksia eivät rajoittuneet mihinkään sosiaalipolitiikan approon, vaan monesti kokemuspohjaiseen perehtymiseen.
Toimittajien pitäisi jalkautua, mennä tekemään niitä juttuja sinne missä sitä juttua syntyy.
Vai pitäisikö tavallisten ihmisten tehdä itse niitä juttuja? Nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa blogia. Rahaa siitä ei tietenkään saa, mutta ei ole oikeastaan koskaan saanutkaan. Toimittaja hyväpalkkaisena ja vakaana ammattina on melkoisen tuore juttu. Oikeastaan parempi nimitys olisi propagandisti.
Periaatteessa näinkin, mutta sitten tulee ongelmia kun lähdekritiikki ja objektiivisuus on mitä on ja helposti se menee siihen yksisilmäiseen politiikan tuuttaamiseen. En sano etteikö asiallisiakin blogeja ole, mutta liian paljon on näitä kehnoja. Olisi parempi jos suuret lehdet rekrytoisivat hyviä ja monipuolisia kirjoittajia ja antaisi heille mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös se, että nykyään tarvitaan akateeminen koulutus päästäkseen journalistiksi. Tutkimukset osoittavat, että akateemisuus periytyy, mutta työväenluokasta saa ponnistella kovemmin. Siksi toimittajien kaarti on hyvin homogeenista taustoiltaan, nimittäin akateemista.
Vielä 70/80-luvulla taitava ja pätevä kirjoittaja saattoi päästä lehteen toimittajaksi ilman kummempaa koulutusta. Näyttö ratkaisi. Jotkut sen ajan hienot reportaasit ajan ilmiöistä ja ihmisistä ovat tällaisten toimittajien kirjoittamia. Usein heillä oli itsellään juuret siellä turpeessa tai tehtaassa. Kyky ymmärtää niitä yhteiskunnan alempia kerroksia eivät rajoittuneet mihinkään sosiaalipolitiikan approon, vaan monesti kokemuspohjaiseen perehtymiseen.
Toimittajien pitäisi jalkautua, mennä tekemään niitä juttuja sinne missä sitä juttua syntyy.
Vai pitäisikö tavallisten ihmisten tehdä itse niitä juttuja? Nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa blogia. Rahaa siitä ei tietenkään saa, mutta ei ole oikeastaan koskaan saanutkaan. Toimittaja hyväpalkkaisena ja vakaana ammattina on melkoisen tuore juttu. Oikeastaan parempi nimitys olisi propagandisti.
Periaatteessa näinkin, mutta sitten tulee ongelmia kun lähdekritiikki ja objektiivisuus on mitä on ja helposti se menee siihen yksisilmäiseen politiikan tuuttaamiseen. En sano etteikö asiallisiakin blogeja ole, mutta liian paljon on näitä kehnoja. Olisi parempi jos suuret lehdet rekrytoisivat hyviä ja monipuolisia kirjoittajia ja antaisi heille mahdollisuuden.
No niin ei tule tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.
Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös se, että nykyään tarvitaan akateeminen koulutus päästäkseen journalistiksi. Tutkimukset osoittavat, että akateemisuus periytyy, mutta työväenluokasta saa ponnistella kovemmin. Siksi toimittajien kaarti on hyvin homogeenista taustoiltaan, nimittäin akateemista.
Vielä 70/80-luvulla taitava ja pätevä kirjoittaja saattoi päästä lehteen toimittajaksi ilman kummempaa koulutusta. Näyttö ratkaisi. Jotkut sen ajan hienot reportaasit ajan ilmiöistä ja ihmisistä ovat tällaisten toimittajien kirjoittamia. Usein heillä oli itsellään juuret siellä turpeessa tai tehtaassa. Kyky ymmärtää niitä yhteiskunnan alempia kerroksia eivät rajoittuneet mihinkään sosiaalipolitiikan approon, vaan monesti kokemuspohjaiseen perehtymiseen.
Toimittajien pitäisi jalkautua, mennä tekemään niitä juttuja sinne missä sitä juttua syntyy.
Vai pitäisikö tavallisten ihmisten tehdä itse niitä juttuja? Nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa blogia. Rahaa siitä ei tietenkään saa, mutta ei ole oikeastaan koskaan saanutkaan. Toimittaja hyväpalkkaisena ja vakaana ammattina on melkoisen tuore juttu. Oikeastaan parempi nimitys olisi propagandisti.
Periaatteessa näinkin, mutta sitten tulee ongelmia kun lähdekritiikki ja objektiivisuus on mitä on ja helposti se menee siihen yksisilmäiseen politiikan tuuttaamiseen. En sano etteikö asiallisiakin blogeja ole, mutta liian paljon on näitä kehnoja. Olisi parempi jos suuret lehdet rekrytoisivat hyviä ja monipuolisia kirjoittajia ja antaisi heille mahdollisuuden.
No niin ei tule tapahtumaan.
Ja se on harmi se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös se, että nykyään tarvitaan akateeminen koulutus päästäkseen journalistiksi. Tutkimukset osoittavat, että akateemisuus periytyy, mutta työväenluokasta saa ponnistella kovemmin. Siksi toimittajien kaarti on hyvin homogeenista taustoiltaan, nimittäin akateemista.
Vielä 70/80-luvulla taitava ja pätevä kirjoittaja saattoi päästä lehteen toimittajaksi ilman kummempaa koulutusta. Näyttö ratkaisi. Jotkut sen ajan hienot reportaasit ajan ilmiöistä ja ihmisistä ovat tällaisten toimittajien kirjoittamia. Usein heillä oli itsellään juuret siellä turpeessa tai tehtaassa. Kyky ymmärtää niitä yhteiskunnan alempia kerroksia eivät rajoittuneet mihinkään sosiaalipolitiikan approon, vaan monesti kokemuspohjaiseen perehtymiseen.
Toimittajien pitäisi jalkautua, mennä tekemään niitä juttuja sinne missä sitä juttua syntyy.
Vai pitäisikö tavallisten ihmisten tehdä itse niitä juttuja? Nettiin voi kuka tahansa kirjoittaa blogia. Rahaa siitä ei tietenkään saa, mutta ei ole oikeastaan koskaan saanutkaan. Toimittaja hyväpalkkaisena ja vakaana ammattina on melkoisen tuore juttu. Oikeastaan parempi nimitys olisi propagandisti.
Periaatteessa näinkin, mutta sitten tulee ongelmia kun lähdekritiikki ja objektiivisuus on mitä on ja helposti se menee siihen yksisilmäiseen politiikan tuuttaamiseen. En sano etteikö asiallisiakin blogeja ole, mutta liian paljon on näitä kehnoja. Olisi parempi jos suuret lehdet rekrytoisivat hyviä ja monipuolisia kirjoittajia ja antaisi heille mahdollisuuden.
No niin ei tule tapahtumaan.
Ja se on harmi se.
Kenen kannalta on, kenen kannalta ei
Tuntemani toimittajat on kaikki työväenluokasta tai maanviljelijäperheistä (ne vanhimmat, joskus 1950-luvulla syntyneet).
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itsekin pohtinut! Tilaan Hesaria, mutta sen työelämäjutut ovat itselleni kuin vieraalta planeetalta. Me varhaiskasvatuksessa käymme ihan normaalisti töissä koko ajan. Ainoa ero tavalliseen on maski kaikkien naamalla, muuten työpäivät ovat ihan tavallisia. Kukaan ei edes puhu enää koronasta mitään, on muutakin ajateltavaa.
Töiden jälkeen poikkean matkalla Prismaan ja kuljetan poikaani harrastukseen. Itse käyn hiihtämässä tai pyörälenkillä.
Duunarit jatkavat elämäänsä ja työtään melkein kuin ennenkin, mutta kukaan ei kirjoita meidän valtavasta joukostamme yhtään mitään.
Juuri näin. Tämä ei ainakaan paranna yhteiskunnan yhtenäisyyttä tai ymmärrystä. Ikävintä on kun syy on varmaan ihan vaan siinä, että ei kiinnosta. Vaikka asianosaisia on valtavasti. Tai sitten jos kirjoitetaan, kirjoitetaan kuin pikkulapsista, tarkastellaan tilastoja ja käyriä, mutta ei oikein ymmärretä miksi asiat ovat niin kuin ovat. Tutkiva journalismi taitaa olla aika tavalla huonoissa kantimissa.
Kyllähän sen toimittajan asenteen haastateltavaan/aiheeseen kuulee.
Työväenluokkaa kuvataan aina ulkopuolelta, ikään kuin laboratoriossa, mutta kukaan ei todella jalkaudu heidän pariinsa ja pyri ymmärtämään vaikutteita. Tästä syystä esimerkiksi persujen kannatus tulee monelle toimittajalle yllätyksenä, vaikka jokainen työväenluokassa elävä arvasi kyllä kaikki nuo jytkyt sun muut.