Miten sopia lasten tapaamiset kun toisella epäsäännöllinen työ?
Lasten pitäisi olla 50/50 kummallakin. Minulla säännöllinen päivätyö, etällä epäsäännöllinen 2-vuorotyö ja on myös vkl+ pyhiä töissä. Nyt olen kohta kolme vuotta joustanut niin että etä pitää lapsia aina silloin kun hänelle sopii töiden puolesta, eli tapaamiset voi olla viikolla ihan mitä vaan. Ja viikonlopuista suurin osa menee niin että lapset on minulla, koska etällä on vapaa viikonloppu vain joka kolmas. Jotenkin tuo on saatu toimimaan, mutta välillä etä syyllistää minua että hänellä ei ole vapaa-aikaa ollenkaan eikä vapaapäiviä, koska joutuu pitämään lapsia aina kun hänellä on vapaa viikonloppu tai esim. aamuvuoroja. Lapset on sen ikäisiä etteivät pärjää esim. iltoja vielä yksin, joten jos etällä on iltavuoro ei lapset voi sinne mennä. Ja minulla sitten toki on niitä vapaita silloin kun lapset isälle menee viikonloppuisin. Toisaalta etällä on omaa aikaa aina ennen iltavuoroa viikottain, mutta niitä ei kuulemma lasketa. Mielestäni joustan kyllä nyt jo ihan hirveästi, eikä ole minun tehtäväni järjestää etälle vapaapäiviä. Itsekään en voisi tehdä vuorotyötä lasten takia eikä etäkään kyllä voisi ellen olisi näin joustava.
No meillä on aika lastenvalvojalle ja pitäisi tehdä uusi tapaamissopimus. Itse en vaan jaksaisi enää yhtään vääntää näistä asioista. Millaista sopimusta minun kannattaisi nyt ehdottaa, ajatuksia, kokemuksia? Tapaamisia etän kanssa ei oikein voisi vähentääkkään, koska lapset haluaa käydä siellä ja itseasiassa haluaisivat asuakkin siellä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä surullinen olo, kun vanhemmille omat lapset on riesa, ja pitää riidellä, kumpi joutuu heidän kanssa olemaan.
No ei lapset minulle kyllä ole riesa. Voisin pitää heitä enemmänkin mutta olen pitänyt kiinni tapaamisista koska he itse haluaa etällä olla. Ja se näkyy kiukkuna ja pahana mielenä täällä jos tapaamisia ei ole tarpeeksi.
Mutta äitinä ja naisena kun tekee niin aina tekee väärin, niinhän se on. Jos pitää lapsia itsellään niin vieraannuttaa ja jos taas taistelee sen eteen että isä hoitaa osuutensa niin on vaan itsekäs p*ska joka haluaa omaa aikaa.
No meillä se jolla on lapsiviikko, huolehtii siitä, miten saa arkensa työvuoroineen toimimaan tuolloin. Se ei ole toisen ongelma. Eikä kyse ole siitä, etteikö kumpikin haluaisi olla lapsensa kanssa. Kyllä haluaa. Pointti on se, että kun parisuhde on poikki, toisen kanssa ei enää tarvitse neuvotella arjesta.
Vierailija kirjoitti:
No meillä se jolla on lapsiviikko, huolehtii siitä, miten saa arkensa työvuoroineen toimimaan tuolloin. Se ei ole toisen ongelma. Eikä kyse ole siitä, etteikö kumpikin haluaisi olla lapsensa kanssa. Kyllä haluaa. Pointti on se, että kun parisuhde on poikki, toisen kanssa ei enää tarvitse neuvotella arjesta.
Tätä olen harkinnut ehdottaa. Etä vieläpä päätti vuosi sitten muuttaa kauemmas, joka vaikeuttaa lasten päiväkoti/koulumatkaa. Ja sekin nyt näyttää koituvan minun ongelmaksi, kun valittaa välillä että joutuu ajelemaan edes takaisin. Mutta eihän nämä aiheet ja säätämiset hänen kanssaan lopu, ennenkuin lapset on 18. Pakko jaksaa..
Ei sun tartte jaksaa. Pidät puolesi ja sanot miehelle, että hänen on itse järjestettävä aikataulunsa. Ei se ole sinun asia.
En ymmärtänyt, mihin tarvitsitet/tarvitsette lastenvalvojaa?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt, mihin tarvitsitet/tarvitsette lastenvalvojaa?
Lastenvalvojalla vahvistetaan tapaamissopimus ja elatusmaksut. Ilman sitä ne ei ole lainvoimaisia.
Haette lapset vuoropäiväkotiin. Sun viikolla päivävuoroa ja miehen viikolla mitä nyt sattuukaan. Tällöin lapset on miehellä muulloinkin kun vapaapäivinä ja joka toinen viikko kummalakin on kokonaan lapsivapaata.
50/50 ei ole toimiva teidän tapauksessa. Joko lapset suurimmaksi osaksi toisen luo ja toiselle tapaamisoikeus tai sit viikko/viikko ja kumpikin itse hoitaa oman viikon ajan järjestelyt. Itse en ainakaan omaa elämääni haluaisi exän menojen mukaan järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Haette lapset vuoropäiväkotiin. Sun viikolla päivävuoroa ja miehen viikolla mitä nyt sattuukaan. Tällöin lapset on miehellä muulloinkin kun vapaapäivinä ja joka toinen viikko kummalakin on kokonaan lapsivapaata.
Toinen on tokalla ja toinen aloittaa syksyllä koulun.
Antakaa pois ne, ni saatte omaa aikaa
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Tai kaupan/kuljetuksen/vartioinnin/kiinteistönhoidon ymym alalla. Mä en vaihtelisi tai edes suostuisi omien työvuorojen rukkailuun että jokun exä saa lapsivapaata! Työt tehdään niinkuin ne listoissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Tai kaupan/kuljetuksen/vartioinnin/kiinteistönhoidon ymym alalla. Mä en vaihtelisi tai edes suostuisi omien työvuorojen rukkailuun että jokun exä saa lapsivapaata! Työt tehdään niinkuin ne listoissa on.
Joo ei tässä nyt ole kyse minun lapsivapaistani. Vaan siitä että ex on kateellinen että minulle niitä tulee, koska minulla on arkipäivätyö ja hänellä ei. Minä olen ainoa joka joustaa tässä kuviossa, joka viikko, joka päivä mennään sen mukaan miten ex lapsia pystyy pitämään töidensä puitteissa. Ja sen vielä pystyn sietämään, koska minua kiinnostaa vain ja ainoastaan lasten etu. Sen takia voin joustaa paljonkin. Mutta sen päälle en jaksa kuunnella syyllistämistä, todellakaan.
Miksi ihmeessä laitatte lapset sietämään tuollaista epämääräisyyttä? Lapset eivät sopeudu kaikkeen, kuten valitettavan usein ajatellaan.
Selkeä järjestys nyt tapaamisiin, ja pois vuoroviikosta: se toimii vain, jos välit on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä laitatte lapset sietämään tuollaista epämääräisyyttä? Lapset eivät sopeudu kaikkeen, kuten valitettavan usein ajatellaan.
Selkeä järjestys nyt tapaamisiin, ja pois vuoroviikosta: se toimii vain, jos välit on kunnossa.
No sitähän minä juuri aloituksessa hain takaa... että mikä olisi selkeä järjestys tälläisessä tilanteessa. Ja siis mieluiten kuulisin juuri nyt niiltä jotka ovat käyneet saman tilanteen läpi, eli on sitä omaa kokemusta.
Tuon täytyy olla lapsille tosi sekavaa ja stressaavaa. Joku tolkku sentään näihin 50/50. Ne onnistuu jos on säännöllistä, ei tuolla lailla.
Nyt voi vielä riepottaa lapsia, kun ovat pieniä. Koululaisina heidän täytyy voida sopia itse menoja kaverien kanssa. Eihän niin voi tehdä, jos ei ikinä tiedä, missä tulee olemaan minäkin päivänä. He tulevat olemaan yksinäisiä lapsia tuolla menolla. Kaveripiirit kehittyvät niiden välille, jotka pystyvät näkemään toisiaan koulun jälkeen.
Eihän tuolla lailla pysty pitämään edes säännöllisiä harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tuon täytyy olla lapsille tosi sekavaa ja stressaavaa. Joku tolkku sentään näihin 50/50. Ne onnistuu jos on säännöllistä, ei tuolla lailla.
Nyt voi vielä riepottaa lapsia, kun ovat pieniä. Koululaisina heidän täytyy voida sopia itse menoja kaverien kanssa. Eihän niin voi tehdä, jos ei ikinä tiedä, missä tulee olemaan minäkin päivänä. He tulevat olemaan yksinäisiä lapsia tuolla menolla. Kaveripiirit kehittyvät niiden välille, jotka pystyvät näkemään toisiaan koulun jälkeen.
Eihän tuolla lailla pysty pitämään edes säännöllisiä harrastuksia.
Järjestely sovittiin silloin kun isä asui lähellä ja koulun vieressä. Eli ajatuksena oli että lapset voi olla joustavasti molemmissa kodeissa eikä se silloin vaikuta esim. kaverien näkemiseen. Harrastukset on ihan pysyviä heillä kyllä edelleen.
Mutta nyt isä on muuttanut ja kuviot muuttuneet ja haluan uuden selkeämmän sopimuksen.
Eikö tuo olisi helpoin ratkaista niin, että lapset on pääosin sinulla, kun sinulla on säännöllinen päivätyö.
Jos eksällä on joka kolmas viikonloppu vapaata, voitte sopia, että lapset on hänellä joka kolmas viikonloppu. Jos se ei häntä miellytä, niin joka kuudes, eli hänellä on joka toinen kerta omaa vapaata (baari-ilta)
Sen lisäksi voitte sopia, että joka viikko lapset on hänellä jonkun päivän ja yön, jolloin hänellä on vapaata.
Joka tapauksessa kun lapset menevät kouluun, he voivat päivisin olla hänen kanssa vain viikonloppuna. Silloin hänen täytyy joka tapauksessa tehdä valinta biletyksen ja lasten kanssa olemisen välillä, niin kuin kaikkien meidän vanhempien.
Öitä he voivat olla hänellä viikolla, jos hän hoitaa heidät sieltä aamulla kouluun.
Minä teen vuorotyötä ja lapset ovat minulla aina vapaapäivinä, aamuvuoropäivinä ja ennen yövuoroja, toisinaan myös niiden jälkeen. Ovat siis pääsääntöisesti minun luonani. Minulla ei ole lapsivapaita, mikä on toisinaan rankkaa ja siltä osin ymmärrän kyllä exääsi. Tämä ei ole helppo kuvio kellekään ja vaatii sitoutumista ja joustoa kaikilta osapuolilta. Minun ei tässä nykytyössä ole mahdollista sopia vuoroja, mutta teen pitkiäkin vuoroja, jolloin vapaita on enemmän.
Jos sinusta tuntuu, että kuvio on teillä sekava ja epäreilu, ei se ole teille sopiva. Asia tulee sopia kunnolla, mutta toisella osapuolella on varmasti oma näkemyksensä ja mahdollisesti erilaiset tavat ratkaista asia. Voi olla, ettei viikko-viikko onnistukaan, sillä nykytilanteessa työpaikan vaihto ei ole kovin helppoa, jos on koskaan, ja lapset ovatkin jatkossa enemmän sinun luonasi. Meillä nykytilanne on kokonaisuudessaan paras huonoista vaihtoehdoista.
Tulee kyllä surullinen olo, kun vanhemmille omat lapset on riesa, ja pitää riidellä, kumpi joutuu heidän kanssa olemaan.