Lue keskustelun säännöt.
Miten sopia lasten tapaamiset kun toisella epäsäännöllinen työ?
27.03.2021 |
Lasten pitäisi olla 50/50 kummallakin. Minulla säännöllinen päivätyö, etällä epäsäännöllinen 2-vuorotyö ja on myös vkl+ pyhiä töissä. Nyt olen kohta kolme vuotta joustanut niin että etä pitää lapsia aina silloin kun hänelle sopii töiden puolesta, eli tapaamiset voi olla viikolla ihan mitä vaan. Ja viikonlopuista suurin osa menee niin että lapset on minulla, koska etällä on vapaa viikonloppu vain joka kolmas. Jotenkin tuo on saatu toimimaan, mutta välillä etä syyllistää minua että hänellä ei ole vapaa-aikaa ollenkaan eikä vapaapäiviä, koska joutuu pitämään lapsia aina kun hänellä on vapaa viikonloppu tai esim. aamuvuoroja. Lapset on sen ikäisiä etteivät pärjää esim. iltoja vielä yksin, joten jos etällä on iltavuoro ei lapset voi sinne mennä. Ja minulla sitten toki on niitä vapaita silloin kun lapset isälle menee viikonloppuisin. Toisaalta etällä on omaa aikaa aina ennen iltavuoroa viikottain, mutta niitä ei kuulemma lasketa. Mielestäni joustan kyllä nyt jo ihan hirveästi, eikä ole minun tehtäväni järjestää etälle vapaapäiviä. Itsekään en voisi tehdä vuorotyötä lasten takia eikä etäkään kyllä voisi ellen olisi näin joustava.
No meillä on aika lastenvalvojalle ja pitäisi tehdä uusi tapaamissopimus. Itse en vaan jaksaisi enää yhtään vääntää näistä asioista. Millaista sopimusta minun kannattaisi nyt ehdottaa, ajatuksia, kokemuksia? Tapaamisia etän kanssa ei oikein voisi vähentääkkään, koska lapset haluaa käydä siellä ja itseasiassa haluaisivat asuakkin siellä.
Kommentit (49)
Aloittaja.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon täytyy olla lapsille tosi sekavaa ja stressaavaa. Joku tolkku sentään näihin 50/50. Ne onnistuu jos on säännöllistä, ei tuolla lailla.
Nyt voi vielä riepottaa lapsia, kun ovat pieniä. Koululaisina heidän täytyy voida sopia itse menoja kaverien kanssa. Eihän niin voi tehdä, jos ei ikinä tiedä, missä tulee olemaan minäkin päivänä. He tulevat olemaan yksinäisiä lapsia tuolla menolla. Kaveripiirit kehittyvät niiden välille, jotka pystyvät näkemään toisiaan koulun jälkeen.
Eihän tuolla lailla pysty pitämään edes säännöllisiä harrastuksia.Järjestely sovittiin silloin kun isä asui lähellä ja koulun vieressä. Eli ajatuksena oli että lapset voi olla joustavasti molemmissa kodeissa eikä se silloin vaikuta esim. kaverien näkemiseen. Harrastukset on ihan pysyviä heillä kyllä edelleen.
Mutta nyt isä on muuttanut ja kuviot muuttuneet ja haluan uuden selkeämmän sopimuksen.
Tästä sinun aloituksesta on vähän vaikea saada otetta.
Eli: oikeasti kysyt nyt, että voitko vaatia sopimuksen muuttamista, ja mikä olisi kohtuullinen sopimus.
Eli teillä on ilmeisesti lastenvalvojalla vahvistettu sopimus. Meillä ei nimittäin ollut, ei ole mikään pakko.
Ilmeisesti teidän sopimuksessa on myös sovittu elatus sen mukaan, paljonko on luonapitoa. Varmasti siksi mies pitää kiinni luonapidon määrästä, ettei elarit nouse hänellä.
Jos olet valmis ettei elarit nouse, hän on varmasti paljon auliimpi järjestämään ajat niin, ettei ole tasan puolet.
Teidän ei silloin ole myöskään mikään pakko muuttaa sopimusta virallisesti. Sitähän ei tarvita jos ei ole menossa käräjille, eikä oleta että elarit joutuu karhuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä-ja arkityötä tekevät eivät ikinä ymmärrä vuorotyön rankkuutta. Ja kehtaavat vielä syyllistää sen tuolla "sä et ikinä ja mä en saa ikinä" - kitinällä. Hävytöntä!
Minä joustan jos pitää.
Minä en kuitenkaan ala exän vapaiden mahdollistajaksi.
Lapset haluaa olla isällään PALJON. Ihan mahdoton ajatus olisi joku toinen viikonloppu tai joka kolmas viikonloppu-systeemi, siinä oltaisiin kyllä hyvin kaukana lasten edusta. Jopa sillisalaatti on sitä parempi kuvio.
Ja siis isä kyllä on valmis pitämään lapsiaan. Ei vaan kyllä yhtään näe kuinka paljon kuvio jo nykyisellään vaatii lapsilta ja minulta, vain jotta pystytään mahdollistamaan hänen nykyinen työkuvionsa. Joka minulle ei koskaan olisi mahdollista tai lapset olisi heitteillä.. Mutta kai äideillä ja iseillä on eri säännöt.
aloittaja.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Tai kaupan/kuljetuksen/vartioinnin/kiinteistönhoidon ymym alalla. Mä en vaihtelisi tai edes suostuisi omien työvuorojen rukkailuun että jokun exä saa lapsivapaata! Työt tehdään niinkuin ne listoissa on.
Joo ei tässä nyt ole kyse minun lapsivapaistani. Vaan siitä että ex on kateellinen että minulle niitä tulee, koska minulla on arkipäivätyö ja hänellä ei. Minä olen ainoa joka joustaa tässä kuviossa, joka viikko, joka päivä mennään sen mukaan miten ex lapsia pystyy pitämään töidensä puitteissa. Ja sen vielä pystyn sietämään, koska minua kiinnostaa vain ja ainoastaan lasten etu. Sen takia voin joustaa paljonkin. Mutta sen päälle en jaksa kuunnella syyllistämistä, todellakaan.
Minä toimin niin, että me emme tavanneet livenä lainkaan, emmekä puhuneet puhelimessa. Lyhyet tekstarit vaan kun sovittiin päivät ja haut. Jos sieltä alkoi tulla jotain muuta kuten haukkumista tai syyllistämistä, en vastannut mitään. Kannattaa etäännyttää itsensä, sinun ei tarvitse olla enää hänen kanssa tekemisissä, eikä hänen elämä sinulle kuulu.
Itse pyrkisin saamaan sellaisen systeemin, jossa lasten mahdollisuus olla molempien vanhempien kanssa toteutuu mahdollisimman hyvin. Eli en pitäisi järkevänä kaavamaista systeemiä, mikä voi tarkoittaa sitä, että toisen vanhemman luona ollessa vanhempi onkin töissä ja ulkopuolinen lastenhoitaja hoitaa lapsia. Kiva, jos toinen vanhempi saa sumplittua työvuoronsa, mutta jos se ei onnistu, niin eikö lasten kannalta paras olisi joustava käytäntö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Tai kaupan/kuljetuksen/vartioinnin/kiinteistönhoidon ymym alalla. Mä en vaihtelisi tai edes suostuisi omien työvuorojen rukkailuun että jokun exä saa lapsivapaata! Työt tehdään niinkuin ne listoissa on.
Mutta entä lapsen oikeus isään?
Vai onko sinulle lapsi riesa vai ilon lähde, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa mahdollisimman paljon.
Kommentisi on ymmärrettävää, jos työ on tärkeämpi kuin lapsi, mutta silloin 50/50 asuminen ei ole hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Isä ei saa muuttaa, tehdä vuorotyötä, pitää lapsia epäsäännöllisesti, pitää vapaata kun eksä kokee häntä syyllistettävän? Miksi halusit erota?
Saa. Mutta miksi minun ex-vaimona pitäisi mahdollistaa se kaikki hänelle? Jos muuttaa kauemmas koulusta ja lapsista niin miten se on minun ongelma? Jos haluaa tehdä vuorotyötä niin miten se on minun ongelma? Lapsia olen antanut pitää epäsäännöllisesti, ihan omaa joustavuuttani. Saa pitää vapaata, mutta en minä ole hänen lastenhoitaja.
Ja en halunnut erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pyrkisin saamaan sellaisen systeemin, jossa lasten mahdollisuus olla molempien vanhempien kanssa toteutuu mahdollisimman hyvin. Eli en pitäisi järkevänä kaavamaista systeemiä, mikä voi tarkoittaa sitä, että toisen vanhemman luona ollessa vanhempi onkin töissä ja ulkopuolinen lastenhoitaja hoitaa lapsia. Kiva, jos toinen vanhempi saa sumplittua työvuoronsa, mutta jos se ei onnistu, niin eikö lasten kannalta paras olisi joustava käytäntö?
Näin on toimittu. Siksi en ole ehdottanut esim. viikko-viikkoa, koska pelkään että tuohon se sit lasten kannalta menee.
Kuka on sopinut menon lastenvalvojalle?
Minä aina sovin ne, mies ei siis välttämättä edes suostunut tulemaan. Mitään sopimusta ei saatu koska mies ei suostunut. Hän sitten maksoi mitä halusi maksaa. Lastenvalvoja ei tehnyt mitään, sanoi minulle, että mene sitten käräjille.
Minä sitten vuorostani suostuin niihin tapaamisiin mitkä minulle sopi. Enkä suostunut 50/50 vaan noin 75/25 säännöllisinä päivinä. Jos ei hänelle sopinut, seuraavalla viikolla sitten yritys uusiksi. Ei mitään päivien sumplimista. Sitten tietysti kyllä, jos se minulle muuten sattui sopimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronneiden vuoroviikkovanhempien pitää itse sopia työvuoronsa niin, että lasten luonapito onnistuu. Tarvittaessa myös vaihtaa työpaikkaa. Etenkin, jos tuntuu, ettei jaksa sekä vuorotyötä että omien lastensa hoitoa.
Oli sitten isä tai äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Tai kaupan/kuljetuksen/vartioinnin/kiinteistönhoidon ymym alalla. Mä en vaihtelisi tai edes suostuisi omien työvuorojen rukkailuun että jokun exä saa lapsivapaata! Työt tehdään niinkuin ne listoissa on.
Mutta entä lapsen oikeus isään?
Vai onko sinulle lapsi riesa vai ilon lähde, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa mahdollisimman paljon.
Kommentisi on ymmärrettävää, jos työ on tärkeämpi kuin lapsi, mutta silloin 50/50 asuminen ei ole hyvä ratkaisu.
Edelleenkään minun elämääni ei kuulu miten työkaverini hoitaa avioeron jälkeiset sotkunsa. Ei se kuulu työyhteisön joissa voi työskennellä kymmeniä ihmisiä vaihtaa vuorojaan ja joustaa jos Janin ja Jeren eksillä on paha mieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllisyyttä haluaisin ennenkaikkea lasten takia. Että heillä olisi selkeästi tieto koska ovat missäkin. Ja kuunnella lasten toiveita; joka on ollut koko ajan että he haluaa olla isällä enemmän.
Juu, en todellakaan tiedä mitä tekisin. Jos ei jo käynyt selväksi. Tilanne on vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on siis hoitoalalla? Voisko isä sopia oman työnantajan kanssa vuorot toisin? Että tekis niitä aamuja sillä viikolla, kun lapset on hänellä? Ei tossa nyt monta vuotta ole ku pärjäävät työajan keskenään.
No, toki monet pärjää jo ekalla mut lapset on erilaisia.
Tai kaupan/kuljetuksen/vartioinnin/kiinteistönhoidon ymym alalla. Mä en vaihtelisi tai edes suostuisi omien työvuorojen rukkailuun että jokun exä saa lapsivapaata! Työt tehdään niinkuin ne listoissa on.
Mutta entä lapsen oikeus isään?
Vai onko sinulle lapsi riesa vai ilon lähde, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa mahdollisimman paljon.
Kommentisi on ymmärrettävää, jos työ on tärkeämpi kuin lapsi, mutta silloin 50/50 asuminen ei ole hyvä ratkaisu.
Edelleenkään minun elämääni ei kuulu miten työkaverini hoitaa avioeron jälkeiset sotkunsa. Ei se kuulu työyhteisön joissa voi työskennellä kymmeniä ihmisiä vaihtaa vuorojaan ja joustaa jos Janin ja Jeren eksillä on paha mieli!
Rauhoitu, ei kuulu tähän ketjuun ainakaan kyseinen ongelma. Ei ole exä vaatinut tai vaatimassa työkavereiltaan yhtään mitään joten jospa pysyttäis asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ei saa muuttaa, tehdä vuorotyötä, pitää lapsia epäsäännöllisesti, pitää vapaata kun eksä kokee häntä syyllistettävän? Miksi halusit erota?
Saa. Mutta miksi minun ex-vaimona pitäisi mahdollistaa se kaikki hänelle? Jos muuttaa kauemmas koulusta ja lapsista niin miten se on minun ongelma? Jos haluaa tehdä vuorotyötä niin miten se on minun ongelma? Lapsia olen antanut pitää epäsäännöllisesti, ihan omaa joustavuuttani. Saa pitää vapaata, mutta en minä ole hänen lastenhoitaja.
Ja en halunnut erota.
Voisiko olla lasten etu, että vanhemmalla on töiden lisäksi vapaata ja sitä myöten voimavaroja hoitaa lapsia, jotka ilmeisesti myös viihtyvät hänen luonaan. Sinä olet lasten huoltaja, et etän lastenvahti, eli vastuussa lapsista joka tapauksessa. Vuorotyö ei aina ole valinta ja mm. taloudelliset realiteetit vaikuttaa työpaikan + asuinpaikan valintaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ei saa muuttaa, tehdä vuorotyötä, pitää lapsia epäsäännöllisesti, pitää vapaata kun eksä kokee häntä syyllistettävän? Miksi halusit erota?
Saa. Mutta miksi minun ex-vaimona pitäisi mahdollistaa se kaikki hänelle? Jos muuttaa kauemmas koulusta ja lapsista niin miten se on minun ongelma? Jos haluaa tehdä vuorotyötä niin miten se on minun ongelma? Lapsia olen antanut pitää epäsäännöllisesti, ihan omaa joustavuuttani. Saa pitää vapaata, mutta en minä ole hänen lastenhoitaja.
Ja en halunnut erota.
Voisiko olla lasten etu, että vanhemmalla on töiden lisäksi vapaata ja sitä myöten voimavaroja hoitaa lapsia, jotka ilmeisesti myös viihtyvät hänen luonaan. Sinä olet lasten huoltaja, et etän lastenvahti, eli vastuussa lapsista joka tapauksessa. Vuorotyö ei aina ole valinta ja mm. taloudelliset realiteetit vaikuttaa työpaikan + asuinpaikan valintaan.
Kyllä ne on olleet ihan exän omia valintoja kaikki. En itsekään tienaa juuri mitään päivätyöstäni. Mutta onko minulla varaa valita parempi vuorotyötä? No ei ole. Enkä todellakaan asu exää leveämmin, ex muutti kauemmas jotta voi elää leveämmin. Ja elareita maksaa alle minimin koska luonapitovähennykset.
Olen vaan todella kyllästynyt siinä kohtaa kun minulta aletaan vaatia vielä lisää joustoja entisten päälle. Miksi äidin/naisen pitää vielä eron jälkeenkin olla se mahdollistaja miehen työn, harrastusten ja levon suhteen? Mielestäni se on epäreilua. Ja epäreilua aina vedota lasten parhaaseen kun minun pitää TAAS kerran joustaa ja ymmärtää. Siihen on hyvä vedota koska mitäpä äiti ei lastensa eteen tekisi...
Jos lapset ovat sinulla viikon ja seuraavalla viikolla ovat isällään poislukien vaikka ne illat kun isä on töissä, jolloin olisivat sinulla, niin mikä tässä siis oli nyt ongelma? Miksi on ’oltava’, kuka niin sanoo? Teette sellaisen sopimuksen joka teille käy.
Piti kirjoittaa Miksi on ’oltava’ 50/50, putosi äsken tuo luku pois..
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat sinulla viikon ja seuraavalla viikolla ovat isällään poislukien vaikka ne illat kun isä on töissä, jolloin olisivat sinulla, niin mikä tässä siis oli nyt ongelma? Miksi on ’oltava’, kuka niin sanoo? Teette sellaisen sopimuksen joka teille käy.
No koska sitten lapset ei olisi isällä juuri ollenkaan. Isällä voi hyvin olla 3 iltavuoroa ja sit viikonloppu töitä. Siinä meni isäviikko.
Taidan kallistua tuon viikko-viikko puolelle ja isä sitten sumplikoot oman viikkonsa. Ei se ole liikaa pyydetty, se on puolet ja hänen oma osansa. Ei enempää eikä vähempää. Ja lapsille erittäin selkeä kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Eronneiden vuoroviikkovanhempien pitää itse sopia työvuoronsa niin, että lasten luonapito onnistuu. Tarvittaessa myös vaihtaa työpaikkaa. Etenkin, jos tuntuu, ettei jaksa sekä vuorotyötä että omien lastensa hoitoa.
Oli sitten isä tai äiti.
Et vissiin seuraa mitä meillä ja maailmalla tapahtuu? Ihan ensimmäiseksi tässä maailmantilanteessa en lähtisi (ilmeisesti) vakipaikasta pois. Mitäs sitten, kun on irtisanoutunut ja uutta paikkaa ei löydykään tai löytyy joku osa-aika/0-sopparilla tmv.? Ei työpaikkoja, hyviä, ole tällä hetkellä noin vaan otettavissa. Sitten tulot pienenee, eikä senkään vertaa pysty osallistumaan lasten elättämiseen.
Hölmöjä ehdotuksia.
Isä ei saa muuttaa, tehdä vuorotyötä, pitää lapsia epäsäännöllisesti, pitää vapaata kun eksä kokee häntä syyllistettävän? Miksi halusit erota?