Miten sopia lasten tapaamiset kun toisella epäsäännöllinen työ?

Meillä lastenvalvoja sanoi, että vanhemmuuteen kuuluu joustaminen ja järjestäminen. Jos toisella on vuorotyö, niin sittenhän pyrkii tavalla tai toisella omalla viikollaan järjestämään niin, että voi olla lasten kanssa. Joskus se tarkoittaa sitä, että isovanhemmat auttavat, joskus sitä, että palkkaa lastenhoitajan. Muutoin ei kyse ole viikko-viikko -systeemistä.

Toisaalta voidaan sopia niinkin, että lapset ovat toisella vanhemmalla esim. 2 pv/vko ja sitten työvuorojen mukaan sovitaan, mitkä ne päivät ovat. Mutta siihen ei tarvitse lähteä, että on leikisti yhteishuoltajuus, mutta toinen ei ole vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tartte jaksaa. Pidät puolesi ja sanot miehelle, että hänen on itse järjestettävä aikataulunsa. Ei se ole sinun asia.

Tällaiset uhkavaatimukset johtavat vaan siihen, että isä hylkää lapsensa. Ihan turha kuvitella sanelevansa mitään ehtoja ellei ex-puoliso ollut ihan täysi tossukka.

Me päätimme exän kanssa muuttaa lähekkäin asumaan eron jlk, vain 500 m asuntojen välillä. Oli todella joustavaa ja kätevää sopiva lasten hoidosta. Meidän onneksemme (ja lasten onneksi) molemmat olemme aina halunneet olla omien lastemme kanssa, ja palkanneet lapsenvahteja, pyytäneet mummoa apuun yms. kun molemmilla on ollut samanaikaisesti menoa tai työvuoroja. Niitä kertoja oli kuitenkin todella harvoin, voi laskea yhden käden sormilla. Kaikki lasten merkkipäivät, joulut yms vietimme yhdessä exän ja yhteisten lastemme kanssa, teimme jopa lomamatkoja asuen eri hotellihuoneissa. Nykyään lapset ovat aikuisia ja heillä on hyvät välit meihin molempiin. Jos lastenlapsia joskus siunaantuu, voimme luontevasti tavata exän kanssa lasten luona ja osallistua lastenlastemme hoitoon. Vastuu lapsista jatkuu myös eron jälkeen. Meillä oli onnea, kun saimme homman toimimaan ja pystymme suhtautumaan neutraalisti toisiimme. Surettaa katsoa epäkypsiä aikuisia, jotka kostavat toisilleen lasten kautta manipuloimalla.

Aloittaja.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat sinulla viikon ja seuraavalla viikolla ovat isällään poislukien vaikka ne illat kun isä on töissä, jolloin olisivat sinulla, niin mikä tässä siis oli nyt ongelma? Miksi on ’oltava’, kuka niin sanoo? Teette sellaisen sopimuksen joka teille käy.

No koska sitten lapset ei olisi isällä juuri ollenkaan. Isällä voi hyvin olla 3 iltavuoroa ja sit viikonloppu töitä. Siinä meni isäviikko.

Taidan kallistua tuon viikko-viikko puolelle ja isä sitten sumplikoot oman viikkonsa. Ei se ole liikaa pyydetty, se on puolet ja hänen oma osansa. Ei enempää eikä vähempää. Ja lapsille erittäin selkeä kuvio.

Muistuttaisin, että kun äidit yleensä ajattelee lasten parasta, isät usein ajattelee niiden elarien määrää.

Nyt ymmärrän miksi tämä järjestely sopii isälle, hänhän maksaa lapsista tuskin mitään, ja äiti menee mutkalle hänen työvuorojensa mukaan.

Ap voisi sanoa lastenvalvojalla, että on valmis kahteen vaihtoehtoon. Joko on viikko-viikko, jolloin molemmat järjestävät omat työvuoronsa sen mukaan, mutta elarit ei muutu. Tai lapset on pääosin äidillä, elarit sen mukaan, ja sitten voi lapset olla hänellä kaksi päivää viikossa, työvuorojen mukaan sovittaen.

Perusteluna se, että 50/50 on käynyt vaikeaksi jaa raskaaksi järjestää isän muutettua. Ja että vanha sopimus oli tehty, kun hän asui lähellä, ja tällainen räätälöinti oli helpompaa.

Elareita vähän ihmettelen, jos ap tienaa paljon vähemmän, ja silti isä maksaa alle minimin. Elatus pitäisi myös 50/50 tilanteessa mennä elatuskyvyn suhteessa, ei puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Me päätimme exän kanssa muuttaa lähekkäin asumaan eron jlk, vain 500 m asuntojen välillä. Oli todella joustavaa ja kätevää sopiva lasten hoidosta. Meidän onneksemme (ja lasten onneksi) molemmat olemme aina halunneet olla omien lastemme kanssa, ja palkanneet lapsenvahteja, pyytäneet mummoa apuun yms. kun molemmilla on ollut samanaikaisesti menoa tai työvuoroja. Niitä kertoja oli kuitenkin todella harvoin, voi laskea yhden käden sormilla. Kaikki lasten merkkipäivät, joulut yms vietimme yhdessä exän ja yhteisten lastemme kanssa, teimme jopa lomamatkoja asuen eri hotellihuoneissa. Nykyään lapset ovat aikuisia ja heillä on hyvät välit meihin molempiin. Jos lastenlapsia joskus siunaantuu, voimme luontevasti tavata exän kanssa lasten luona ja osallistua lastenlastemme hoitoon. Vastuu lapsista jatkuu myös eron jälkeen. Meillä oli onnea, kun saimme homman toimimaan ja pystymme suhtautumaan neutraalisti toisiimme. Surettaa katsoa epäkypsiä aikuisia, jotka kostavat toisilleen lasten kautta manipuloimalla.

No hei, kivat teille. Miksi edes erositte, jos noin hyvin menee yksiin. Sen toisen vanhemman epäkypsyys on yleensä sen eron syy, eikä ole sitten taas sen toisen vanhemman vika. Turha tulla syyllistään ap:ta tilanteesta, hän tekee kaikkensa tilanteessa, johon ei ole edes syypää.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastenvalvoja sanoi, että vanhemmuuteen kuuluu joustaminen ja järjestäminen. Jos toisella on vuorotyö, niin sittenhän pyrkii tavalla tai toisella omalla viikollaan järjestämään niin, että voi olla lasten kanssa. Joskus se tarkoittaa sitä, että isovanhemmat auttavat, joskus sitä, että palkkaa lastenhoitajan. Muutoin ei kyse ole viikko-viikko -systeemistä.

Toisaalta voidaan sopia niinkin, että lapset ovat toisella vanhemmalla esim. 2 pv/vko ja sitten työvuorojen mukaan sovitaan, mitkä ne päivät ovat. Mutta siihen ei tarvitse lähteä, että on leikisti yhteishuoltajuus, mutta toinen ei ole vastuussa.

Teidän lastenvalvojalla ei näköjään ole kokemusta kummastakaan, vuorotyöstä tai etävanhempana olemisesta. Joo, kyllä sen joustamisen pitää olla molemminpuolista.

Kyllä minä olen sanonut eksälle suoraan, että pitää minullakin olla vapaita viikonloppuja vaikka ei uutta puolisoa olekaan kuten hänellä. No lapset on jo onneksi niin isoja, että pärjäävät nykyään yksinään vähän pidempiäkin aikoja. Mutta silloin aikanaan kun hän yritti asiasta mussuttaa niin totesin, että onko sitten parempi jos harvennan tapaamisia vielä tai vien lapset aina mummolaan hoidettavaksi. Siihen loppui mussutus.

Niin ja itse olen aina joustanut tapaamisissa kun eksällä on ollut jotain matkoja tai muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastenvalvoja sanoi, että vanhemmuuteen kuuluu joustaminen ja järjestäminen. Jos toisella on vuorotyö, niin sittenhän pyrkii tavalla tai toisella omalla viikollaan järjestämään niin, että voi olla lasten kanssa. Joskus se tarkoittaa sitä, että isovanhemmat auttavat, joskus sitä, että palkkaa lastenhoitajan. Muutoin ei kyse ole viikko-viikko -systeemistä.

Toisaalta voidaan sopia niinkin, että lapset ovat toisella vanhemmalla esim. 2 pv/vko ja sitten työvuorojen mukaan sovitaan, mitkä ne päivät ovat. Mutta siihen ei tarvitse lähteä, että on leikisti yhteishuoltajuus, mutta toinen ei ole vastuussa.

Teidän lastenvalvojalla ei näköjään ole kokemusta kummastakaan, vuorotyöstä tai etävanhempana olemisesta. Joo, kyllä sen joustamisen pitää olla molemminpuolista.

Kyllä minä olen sanonut eksälle suoraan, että pitää minullakin olla vapaita viikonloppuja vaikka ei uutta puolisoa olekaan kuten hänellä. No lapset on jo onneksi niin isoja, että pärjäävät nykyään yksinään vähän pidempiäkin aikoja. Mutta silloin aikanaan kun hän yritti asiasta mussuttaa niin totesin, että onko sitten parempi jos harvennan tapaamisia vielä tai vien lapset aina mummolaan hoidettavaksi. Siihen loppui mussutus.

Niin ja itse olen aina joustanut tapaamisissa kun eksällä on ollut jotain matkoja tai muita.

Jaettua vanhemmuutta ei ole se, että toinen saa rusinat pullasta ja uhkailee sillä, että jos ei kelpaa, niin sitten harvennan tapaamisia. Tuossa tilanteessa fiksu lastenvalvoja ehdottaa samantien yksinhuoltajuutta, koska lasten "unohtamisella" uhkailu ei ole aikuisen vanhemman teko.

Jostain syystä kovin moni vanhempi on sitä mieltä, että toiselle kuuluu kaikki vastuu, itse saa valita, mitkä kivat asiat vanhemmuudesta haluaa ottaa. Onneksi lapset kasvettuaan usein huomaavat, että olivat toiselle vanhemmalle pelkkiä koston välikappaleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lastenvalvoja sanoi, että vanhemmuuteen kuuluu joustaminen ja järjestäminen. Jos toisella on vuorotyö, niin sittenhän pyrkii tavalla tai toisella omalla viikollaan järjestämään niin, että voi olla lasten kanssa. Joskus se tarkoittaa sitä, että isovanhemmat auttavat, joskus sitä, että palkkaa lastenhoitajan. Muutoin ei kyse ole viikko-viikko -systeemistä.

Toisaalta voidaan sopia niinkin, että lapset ovat toisella vanhemmalla esim. 2 pv/vko ja sitten työvuorojen mukaan sovitaan, mitkä ne päivät ovat. Mutta siihen ei tarvitse lähteä, että on leikisti yhteishuoltajuus, mutta toinen ei ole vastuussa.

Teidän lastenvalvojalla ei näköjään ole kokemusta kummastakaan, vuorotyöstä tai etävanhempana olemisesta. Joo, kyllä sen joustamisen pitää olla molemminpuolista.

Kyllä minä olen sanonut eksälle suoraan, että pitää minullakin olla vapaita viikonloppuja vaikka ei uutta puolisoa olekaan kuten hänellä. No lapset on jo onneksi niin isoja, että pärjäävät nykyään yksinään vähän pidempiäkin aikoja. Mutta silloin aikanaan kun hän yritti asiasta mussuttaa niin totesin, että onko sitten parempi jos harvennan tapaamisia vielä tai vien lapset aina mummolaan hoidettavaksi. Siihen loppui mussutus.

Niin ja itse olen aina joustanut tapaamisissa kun eksällä on ollut jotain matkoja tai muita.

Jaettua vanhemmuutta ei ole se, että toinen saa rusinat pullasta ja uhkailee sillä, että jos ei kelpaa, niin sitten harvennan tapaamisia. Tuossa tilanteessa fiksu lastenvalvoja ehdottaa samantien yksinhuoltajuutta, koska lasten "unohtamisella" uhkailu ei ole aikuisen vanhemman teko.

Jostain syystä kovin moni vanhempi on sitä mieltä, että toiselle kuuluu kaikki vastuu, itse saa valita, mitkä kivat asiat vanhemmuudesta haluaa ottaa. Onneksi lapset kasvettuaan usein huomaavat, että olivat toiselle vanhemmalle pelkkiä koston välikappaleita.

Onneksi lastenvalvoja voi tehdä vain ehdotuksia tai suosituksia. Muuten sinunlaisesi tantat kyykyttäisivät miehiä huvikseen kun on ensin erottu ihan hyvästä miehestä.

Joo ex on kyllä muutaman kerran tehnyt sen että kun otan puheeksi tämän miten nämä järjestelyt kuormittaa minua ja lapsia niin on suuttunut ja sanonut että “en kohta ota sitten ollenkaan, onko se sitten parempi”..

Minusta ihan p*skaa vanhemmuutta tuollainen. Mutta minkäs teet, hän voi etänä aika pitkälti käyttäytyä ja olla miten haluaa. Minun lähivanhempana pitää vaan kestää ja sovitella jotta lasten etu toteutuisi ja tapaamiset toteutuisi.