Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi ei kelpuuta isäänsä?
25.03.2021 |
Meillä on kolmevuotias lapsi, joka ei kelpuuta isäänsä. Ei suostu viettämään isänsä kanssa aikaa, ei siis itke minun perään vaan kiukkuaa isälleen siitä että isä tekee kaiken koko ajan väärin (lapsen mielestä). Jos isä tarjoaa välipalaa tai lounasta tms, niin lapsi ei suostu edes tulemaan välipalalle, tai jos minä ohjaan lapsen pöytään niin lapsi ei suostu syömään mitään. Ei suostu lähtemään isänsä kanssa ulos, kiukkuaa heti jos tajuaa että niin pitäisi tehdä ja siellä ulkona olo on pelkkää kiukkua, ei suostu kävelemään metriäkään. Esimerkkejä olisi paljon, tämä koskee oikeastaan kaikkea pientäkin tekemistä.
Mitään ikävää ei ole sinänsä koskaan sattunut mutta mies oli paljon pois lapsen ollessa pienempi (otti paljon ylimääräisiä työvuoroja kun vältteli kotonaoloa, ei tykännyt vauva-ajasta ollenkaan). Eli isä jäänyt etäiseksi ja nyt kun lapsi on vähän isompi niin isä haluaisi olla lapsen kanssa mutta siitä ei tulekaan mitään, lapsi ei halua. Varoittelin kyllä vauva-aikana että näin voi käydä jos ei ole koskaan kotona mutta eipä suostunut silloin uskomaan.
Nyt mies on alkanut puhua että perhe-elämä on kamalaa ja hän inhoaa sitä. Olen yrittänyt monin tavoin auttaa heitä viettämään aikaa yhdessä mutta ei tunnu auttavan koska lapsi ei halua, ja mies ei suostu enää yrittämäänkään koska lapsi kiukkuaa ja kuulemma mies ei sitä enää jaksa. Kun yritän puhua asiasta niin mies sanoo että on minun vika, olen kuulemma kasvattanut lapsen ”tuollaiseksi”. Itsessään ei suostu näkemään mitään syytä tilanteeseen eikä suostu vaikka neuvolaan mukaan puhumaan asiasta, sanoo että minä voin mennä yksin lapsen kanssa sinne puhumaan miten minun pitäisi kasvattaa lapsi erilailla.
Löytyisiköhän täältä vertaistukea tällaiseen tilanteeseen?
Kommentit (117)
Itse lähtisin esim. viikonlopuksi pois ja antaisin heidän olla kahdestaan. Ei lapsi kauaa känise kun ei ole vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 3 vuotiaalle annetaan periksi, niin ei kyllä hyvin käy teidän perheelle. Olisi parempi että kysyisit vaikka neuvolasta tätä asiaa, ja menisitte vaikka yhdessä juttelemaan johonkin missä osataan neuvoa. Tuossa ei muuten hyvin käy.
Joo, keksi itsellesi tekemistä kodin ulkopuolella (tietty haastavaa nyt korona-aikana). Meidän nuorimmainen on 3-vuotias ja harrastaa myös tuollaista käytöstä, vaikka isä on aina viettänyt paljon aikaa tämän pienen kanssa. Vahva äiti-vaihe voi siis tulla tässä kolmen vuoden kieppeillä vaikka isä ei olisi laiminlyönyt osuuttaan. Näitä vaiheitahan on.
Meillä selvästi auttaa se, että en vaan kerta kaikkiaan ole saatavilla. Kyllä isäkin silloin käy. Jossain määrin auttaa myös se, jos keksii sellaisia kivoja tekemisiä, mitä äiti ei "osaa" ja vain isin kanssa voi tehdä. Meillä esim. lapsi tykkää tanssia ja mieheni (joka ei todellakaan osaa tanssia :D) vetää täällä illat pitkät koreografioita muksun kanssa. Jos minua pyydetään mukaan, tanssin niin huonosti, että lapsi itse käskee pois.
No, lapsi ei päätä kuka hänen isänsä on ja kumpi vanhempi häntä hoitaa, joten oneglmaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin esim. viikonlopuksi pois ja antaisin heidän olla kahdestaan. Ei lapsi kauaa känise kun ei ole vaihtoehtoja.
Eiköhän olisi kuitenkin hyvä vähän lyhyemmästä ajasta aloittaa. Kun nyt ei onnistu edes 5 min kunnolla. Eikä tilanne rauhoitu kun olen pidempään pois esim pari tuntia. Kun palaan takaisin on mies ja lapsi molemmat aivan stressaantuneita hermokimppuja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos 3 vuotiaalle annetaan periksi, niin ei kyllä hyvin käy teidän perheelle. Olisi parempi että kysyisit vaikka neuvolasta tätä asiaa, ja menisitte vaikka yhdessä juttelemaan johonkin missä osataan neuvoa. Tuossa ei muuten hyvin käy.
Lapsi ei ole se isoin ongelma tässä vaan mies. Mies ei suostu enää olemaan lapsen kanssa kun lapsi ei kelpuuta häntä. Ap
Jos isä on jäänyt etäiseksi niin ihmekö tuo. Tykkäisitkö itse jos ihan vieras mies muuttaisi teille ja yrittäisi olla isäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin esim. viikonlopuksi pois ja antaisin heidän olla kahdestaan. Ei lapsi kauaa känise kun ei ole vaihtoehtoja.
Eiköhän olisi kuitenkin hyvä vähän lyhyemmästä ajasta aloittaa. Kun nyt ei onnistu edes 5 min kunnolla. Eikä tilanne rauhoitu kun olen pidempään pois esim pari tuntia. Kun palaan takaisin on mies ja lapsi molemmat aivan stressaantuneita hermokimppuja. Ap
No ei ne kyllä parissa tunnissa toisiaan ala sietämään kun kumpikin vain odottaa sinua kotiin. Mutta pari päivää kun menee niin se lapsi alkaa hyväksyä "väärin tehdyn" ruuankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin esim. viikonlopuksi pois ja antaisin heidän olla kahdestaan. Ei lapsi kauaa känise kun ei ole vaihtoehtoja.
Eiköhän olisi kuitenkin hyvä vähän lyhyemmästä ajasta aloittaa. Kun nyt ei onnistu edes 5 min kunnolla. Eikä tilanne rauhoitu kun olen pidempään pois esim pari tuntia. Kun palaan takaisin on mies ja lapsi molemmat aivan stressaantuneita hermokimppuja. Ap
Ei. Nimenomaan pitää olla niin pitkä aika, että lapsella ei ole vaihtoehtoja. Jos olet poissa vaan jonkun työpäivän mittaisenkin pätkän lapsi ei ehdi hyväksyä että nyt vaan on syötävä isän tarjoamaa ruokaa ja oltava isän kanssa. Viikonlopuksi muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä laittaa iltapalan, jos ei kelpaa lapsi ei syö. Huutoa maailmaan mahtuu ja huuto loppuu kun on niin nälkä, että syödä pitää. Huutamalla ei mitään saa, ihan turha isän yrittää mitään ihmetemppuja ja hermostua. 3vt on tuollaisia, juuri 'tappelin' lapsenlapsen kanssa unohtuneesta xylitol pastellista, huusi aikansa kuralätäkössä, tein omia pihahommia ja sitten jatkettiin hommia yhdessä. Aikanaan tultiin sisälle ja otettiin se xylitolpastilli. Elämä 3vllä on niin hirveän dramaattista välillä. Puhuttiin samalla, että välillä on niitä pettymyksiä.
voi todeta että viisaampi kuin äitinsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin esim. viikonlopuksi pois ja antaisin heidän olla kahdestaan. Ei lapsi kauaa känise kun ei ole vaihtoehtoja.
Eiköhän olisi kuitenkin hyvä vähän lyhyemmästä ajasta aloittaa. Kun nyt ei onnistu edes 5 min kunnolla. Eikä tilanne rauhoitu kun olen pidempään pois esim pari tuntia. Kun palaan takaisin on mies ja lapsi molemmat aivan stressaantuneita hermokimppuja. Ap
Ei. Nimenomaan pitää olla niin pitkä aika, että lapsella ei ole vaihtoehtoja. Jos olet poissa vaan jonkun työpäivän mittaisenkin pätkän lapsi ei ehdi hyväksyä että nyt vaan on syötävä isän tarjoamaa ruokaa ja oltava isän kanssa. Viikonlopuksi muualle.
Ei kyse ole lapsesta vaan miehestä. Hän ei suostu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä laittaa iltapalan, jos ei kelpaa lapsi ei syö. Huutoa maailmaan mahtuu ja huuto loppuu kun on niin nälkä, että syödä pitää. Huutamalla ei mitään saa, ihan turha isän yrittää mitään ihmetemppuja ja hermostua. 3vt on tuollaisia, juuri 'tappelin' lapsenlapsen kanssa unohtuneesta xylitol pastellista, huusi aikansa kuralätäkössä, tein omia pihahommia ja sitten jatkettiin hommia yhdessä. Aikanaan tultiin sisälle ja otettiin se xylitolpastilli. Elämä 3vllä on niin hirveän dramaattista välillä. Puhuttiin samalla, että välillä on niitä pettymyksiä.
No näinhän lasta voi toki kasvattaa. Mutta kyse ei ole siitä vaan miehestä. Mies ei suostu ellei lapsi kelpuuta häntä heti. Mies ei suostu harjoittelemaan siinä edes 5 min. Ap
Viettäkää ensin jokin jakso kaikki kolme yhdessä aikaa. Näin lapsi tottuu isänsä läsnäoloon.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin esim. viikonlopuksi pois ja antaisin heidän olla kahdestaan. Ei lapsi kauaa känise kun ei ole vaihtoehtoja.
En jättäisi tuon tyyppistä isää yksin vastuuseen 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä laittaa iltapalan, jos ei kelpaa lapsi ei syö. Huutoa maailmaan mahtuu ja huuto loppuu kun on niin nälkä, että syödä pitää. Huutamalla ei mitään saa, ihan turha isän yrittää mitään ihmetemppuja ja hermostua. 3vt on tuollaisia, juuri 'tappelin' lapsenlapsen kanssa unohtuneesta xylitol pastellista, huusi aikansa kuralätäkössä, tein omia pihahommia ja sitten jatkettiin hommia yhdessä. Aikanaan tultiin sisälle ja otettiin se xylitolpastilli. Elämä 3vllä on niin hirveän dramaattista välillä. Puhuttiin samalla, että välillä on niitä pettymyksiä.
No näinhän lasta voi toki kasvattaa. Mutta kyse ei ole siitä vaan miehestä. Mies ei suostu ellei lapsi kelpuuta häntä heti. Mies ei suostu harjoittelemaan siinä edes 5 min. Ap
Ongelma on isä ei lapsi tai sinä.
Älä kuuntele neuvoja, että lapsi jätetään väkisin isän kanssa kaksin viikonlopuksi, se voi traumatisoida lasta ja pahentaa tilannetta. Lasta voi kuunnella ja ymmärtää. Uhmaikäkin on nyt(?). Miten isä on kohdellut lasta, onko luotettava kiva vai voiko olla rajumpi tai kylmä käytökseltään? Ehkä he tulevat joskus tulevaisuudessa toimeen paremmin, jos on vielä luottamusta, sitä ei väkisin saa nyt. Lapsena toinen aikuinen voi tuntua vieraalta, kun on yhtäkkiä syntynyt tähän maailmaan. Olisi miehelle tietenkin kiva että uhmaiän jälkeen kiukuttelu vähenee (uhmaiässä se on täysin normaalia), mutta voi olla että isä tekee jotkut asiat erilailla tai jopa väärin, kuten lapsi väittää. Mitä ne sitten ovat
Kuulostaa siltä, että isällä on vielä huonompi kärsivällisyys kuin lapsella. Ei vanhemmuus ole aina helppoa, eikä asiat ratkea hetkessä. Hän on itse pakoillut vanhemmuuden velvollisuuksiaan. Kantaisi vastuunsa nyt ja yrittäisi edes luods suhdetta lapseen. Ei se käy sormia napsauttamalla.
Ap nostaa jos joku haluaisi kommentoida.