Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi ei kelpuuta isäänsä?
25.03.2021 |
Meillä on kolmevuotias lapsi, joka ei kelpuuta isäänsä. Ei suostu viettämään isänsä kanssa aikaa, ei siis itke minun perään vaan kiukkuaa isälleen siitä että isä tekee kaiken koko ajan väärin (lapsen mielestä). Jos isä tarjoaa välipalaa tai lounasta tms, niin lapsi ei suostu edes tulemaan välipalalle, tai jos minä ohjaan lapsen pöytään niin lapsi ei suostu syömään mitään. Ei suostu lähtemään isänsä kanssa ulos, kiukkuaa heti jos tajuaa että niin pitäisi tehdä ja siellä ulkona olo on pelkkää kiukkua, ei suostu kävelemään metriäkään. Esimerkkejä olisi paljon, tämä koskee oikeastaan kaikkea pientäkin tekemistä.
Mitään ikävää ei ole sinänsä koskaan sattunut mutta mies oli paljon pois lapsen ollessa pienempi (otti paljon ylimääräisiä työvuoroja kun vältteli kotonaoloa, ei tykännyt vauva-ajasta ollenkaan). Eli isä jäänyt etäiseksi ja nyt kun lapsi on vähän isompi niin isä haluaisi olla lapsen kanssa mutta siitä ei tulekaan mitään, lapsi ei halua. Varoittelin kyllä vauva-aikana että näin voi käydä jos ei ole koskaan kotona mutta eipä suostunut silloin uskomaan.
Nyt mies on alkanut puhua että perhe-elämä on kamalaa ja hän inhoaa sitä. Olen yrittänyt monin tavoin auttaa heitä viettämään aikaa yhdessä mutta ei tunnu auttavan koska lapsi ei halua, ja mies ei suostu enää yrittämäänkään koska lapsi kiukkuaa ja kuulemma mies ei sitä enää jaksa. Kun yritän puhua asiasta niin mies sanoo että on minun vika, olen kuulemma kasvattanut lapsen ”tuollaiseksi”. Itsessään ei suostu näkemään mitään syytä tilanteeseen eikä suostu vaikka neuvolaan mukaan puhumaan asiasta, sanoo että minä voin mennä yksin lapsen kanssa sinne puhumaan miten minun pitäisi kasvattaa lapsi erilailla.
Löytyisiköhän täältä vertaistukea tällaiseen tilanteeseen?
Kommentit (117)
Mies sanoo se on moro kiitos ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele neuvoja, että lapsi jätetään väkisin isän kanssa kaksin viikonlopuksi, se voi traumatisoida lasta ja pahentaa tilannetta. Lasta voi kuunnella ja ymmärtää. Uhmaikäkin on nyt(?). Miten isä on kohdellut lasta, onko luotettava kiva vai voiko olla rajumpi tai kylmä käytökseltään? Ehkä he tulevat joskus tulevaisuudessa toimeen paremmin, jos on vielä luottamusta, sitä ei väkisin saa nyt. Lapsena toinen aikuinen voi tuntua vieraalta, kun on yhtäkkiä syntynyt tähän maailmaan. Olisi miehelle tietenkin kiva että uhmaiän jälkeen kiukuttelu vähenee (uhmaiässä se on täysin normaalia), mutta voi olla että isä tekee jotkut asiat erilailla tai jopa väärin, kuten lapsi väittää. Mitä ne sitten ovat
Mutta ei ap voi alistua olemaan 24/7 kiinni lapsessa vain siksi, että lapsi kiukuttelee muuten. Perhe-elämässä kumppanin pitäisi olla tukena. Vastuu lapsen hoidosta pitäisi jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele neuvoja, että lapsi jätetään väkisin isän kanssa kaksin viikonlopuksi, se voi traumatisoida lasta ja pahentaa tilannetta. Lasta voi kuunnella ja ymmärtää. Uhmaikäkin on nyt(?). Miten isä on kohdellut lasta, onko luotettava kiva vai voiko olla rajumpi tai kylmä käytökseltään? Ehkä he tulevat joskus tulevaisuudessa toimeen paremmin, jos on vielä luottamusta, sitä ei väkisin saa nyt. Lapsena toinen aikuinen voi tuntua vieraalta, kun on yhtäkkiä syntynyt tähän maailmaan. Olisi miehelle tietenkin kiva että uhmaiän jälkeen kiukuttelu vähenee (uhmaiässä se on täysin normaalia), mutta voi olla että isä tekee jotkut asiat erilailla tai jopa väärin, kuten lapsi väittää. Mitä ne sitten ovat
Mutta ei ap voi alistua olemaan 24/7 kiinni lapsessa vain siksi, että lapsi kiukuttelee muuten. Perhe-elämässä kumppanin pitäisi olla tukena. Vastuu lapsen hoidosta pitäisi jakaa.
Näin se on tietenkin mutta kun en pysty asiaan vaikuttamaan. Millä pakotan miehen (ja lapsen) olemaan erilaisia? En millään, varsinkaan miestä. Ap
Kuulostaa siltä, että isä loukkaantuu 3v:n kiukusta ja ottaa sen henkilökohtaisena arvosteluna. Oikeasti kyse on siitä, että lapsi yrittää tulla toimeen itsensä ja erilaisten tunteidensa kanssa. Miehen pitäisi siis nousta vähän tilanteen yläpuolelle.
Pystyttekö viettämään mukavasti aikaa yhdessä perheenä? Näin sekä lapsi että mies saisivat toisistaan hyviä kokemuksia. Tämä voisi olla ensimmäinen käytännön askel. Tarkoittaa siis sitä, että isä on kuitenkin aktiivisesti mukana tilanteessa eikä mikään passiivinen sivustaseuraaja, kun äiti ja lapsi leikkivät keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että isä loukkaantuu 3v:n kiukusta ja ottaa sen henkilökohtaisena arvosteluna. Oikeasti kyse on siitä, että lapsi yrittää tulla toimeen itsensä ja erilaisten tunteidensa kanssa. Miehen pitäisi siis nousta vähän tilanteen yläpuolelle.
Kyllä. Mutta kun hän ei nouse. Vaan muuttuu toiseksi uhmaikäiseksi. Myös kun yritän asiasta puhua rauhallisella hetkellä. Silloin loukkaantuu minulle ja alkaa kiukuttelemaan ja syyttämään miten huonosti olen kasvattanut lapsen. Ap
Menen niin pitkälle, että ehdotan viikkoa täyttä lapsi-isäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele neuvoja, että lapsi jätetään väkisin isän kanssa kaksin viikonlopuksi, se voi traumatisoida lasta ja pahentaa tilannetta. Lasta voi kuunnella ja ymmärtää. Uhmaikäkin on nyt(?). Miten isä on kohdellut lasta, onko luotettava kiva vai voiko olla rajumpi tai kylmä käytökseltään? Ehkä he tulevat joskus tulevaisuudessa toimeen paremmin, jos on vielä luottamusta, sitä ei väkisin saa nyt. Lapsena toinen aikuinen voi tuntua vieraalta, kun on yhtäkkiä syntynyt tähän maailmaan. Olisi miehelle tietenkin kiva että uhmaiän jälkeen kiukuttelu vähenee (uhmaiässä se on täysin normaalia), mutta voi olla että isä tekee jotkut asiat erilailla tai jopa väärin, kuten lapsi väittää. Mitä ne sitten ovat
Mutta ei ap voi alistua olemaan 24/7 kiinni lapsessa vain siksi, että lapsi kiukuttelee muuten. Perhe-elämässä kumppanin pitäisi olla tukena. Vastuu lapsen hoidosta pitäisi jakaa.
Näin se on tietenkin mutta kun en pysty asiaan vaikuttamaan. Millä pakotan miehen (ja lapsen) olemaan erilaisia? En millään, varsinkaan miestä. Ap
Sitä mä just tarkoitan, että vika ei ole sussa. Homma ei ole enää sun käsissäsi, koska sä olet kaikkesi yrittänyt. Miehe pitää nyt miehistyä ja alkaa opettelemaan isäksi. Lapsi on jo kolmevuotias, eli ei pitäisi olla mikään uusi tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Pystyttekö viettämään mukavasti aikaa yhdessä perheenä? Näin sekä lapsi että mies saisivat toisistaan hyviä kokemuksia. Tämä voisi olla ensimmäinen käytännön askel. Tarkoittaa siis sitä, että isä on kuitenkin aktiivisesti mukana tilanteessa eikä mikään passiivinen sivustaseuraaja, kun äiti ja lapsi leikkivät keskenään.
Mies jättäytyy passiiviseksi sivusta seuraajaksi. Hän ei hae lapseen kontaktia ja kun lapsi hakee häneen niin hän keksii äkkiä jotain ihan muuta esim että pakko soittaa joku puhelu tai mentävä äkkiä vessaan kun on kova hätä tms. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten isä käyttäytyy lasta kohtaan? Jos on vaativa, kärsimätön ja alentuu samalle kiukuttelutasolle kuin lapsi, niin onko se ihmekään, ettei "kelpaa".
Nyt mies niittää sitä mitä on ihan itse kylvänyt. Olen itsekin tästä kirjoittanut moneen ketjuun, jos mies on niissä sanonut, että häntä ei kiinnosta pikkuvauva vaan aikoo olla lapsen kanssa, kun tämä on isompi. Mies saa tuossa vaiheessa tehdä hartiavoimin töitä, jos aikoo saada lapsen luottamuksen. Avaimet koko hommaan on miehellä. Jos mies olisi tajunnut tuon aikoinaan, mitääm ongelmaa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon tyttö ei voinut sietää isäänsä ihan vauvasta asti. Mies, maailman paras ja kiltti, hyvännäköinen ja rakasti tyttöään aivan alusta.Tyttö kiukuttteli ja näytti ilmeellään jo vauvana että ei kelpaa.
Ikävä täällä lukea että jättää se sika, kun ette tunne tilanteita .
Nyt tyttö aikuisena vietettyään vaikean lapsuuden , itsetuhoinen ja rasittava , rakastaa isäänsä ja toivoo että löytäisi miehen joka vastaa isäänsä kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että isä loukkaantuu 3v:n kiukusta ja ottaa sen henkilökohtaisena arvosteluna. Oikeasti kyse on siitä, että lapsi yrittää tulla toimeen itsensä ja erilaisten tunteidensa kanssa. Miehen pitäisi siis nousta vähän tilanteen yläpuolelle.
Kyllä. Mutta kun hän ei nouse. Vaan muuttuu toiseksi uhmaikäiseksi. Myös kun yritän asiasta puhua rauhallisella hetkellä. Silloin loukkaantuu minulle ja alkaa kiukuttelemaan ja syyttämään miten huonosti olen kasvattanut lapsen. Ap
Kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Kuulostaa sen verran pahalta umpisolmulta, että ulkopuolinen ammattilainen olisi tarpeen.
Sitten nouseekin kysymykseksi, haluaako mies työstää asiaa ja löytää hyvän yhteyden lapseen? Kannattaa kysyä ihan suoraan. Jos mies on valmis luomaan suhteen lapseen, niin sitten vain soittoa perheneuvolaan. Jos ei halua hyvää suhdetta, niin sitten sinun on pohdittava, haluatko olla parisuhteessa tämän miehen kanssa ja onko lapsen edun mukaista vai sen vastaista asua samassa taloudessa tällaisen isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Siskon tyttö ei voinut sietää isäänsä ihan vauvasta asti. Mies, maailman paras ja kiltti, hyvännäköinen ja rakasti tyttöään aivan alusta.Tyttö kiukuttteli ja näytti ilmeellään jo vauvana että ei kelpaa.
Ikävä täällä lukea että jättää se sika, kun ette tunne tilanteita .
Nyt tyttö aikuisena vietettyään vaikean lapsuuden , itsetuhoinen ja rasittava , rakastaa isäänsä ja toivoo että löytäisi miehen joka vastaa isäänsä kaikessa.
Miten se miehen hyvännäköisyys liittyt hänen kykyihinsä olla hyvä isä? 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyttekö viettämään mukavasti aikaa yhdessä perheenä? Näin sekä lapsi että mies saisivat toisistaan hyviä kokemuksia. Tämä voisi olla ensimmäinen käytännön askel. Tarkoittaa siis sitä, että isä on kuitenkin aktiivisesti mukana tilanteessa eikä mikään passiivinen sivustaseuraaja, kun äiti ja lapsi leikkivät keskenään.
Mies jättäytyy passiiviseksi sivusta seuraajaksi. Hän ei hae lapseen kontaktia ja kun lapsi hakee häneen niin hän keksii äkkiä jotain ihan muuta esim että pakko soittaa joku puhelu tai mentävä äkkiä vessaan kun on kova hätä tms. Ap
Voi ei, kuulostaa aika pahalta. Yrittääkö mies koskaan olla jotenkin positiivisella tavalla lapsen kanssa? Jos ei yritä, niin ei tosiaan ole ihme, jos lapsi ei halua jäädä kahden hänen seuraansa.
Miten mies ottaa kontaktia lapseen, miten puhuu lapselle? Toivottaako aamulla hyvää huomenta ja illalla hyvää yötä, jutteleeko lapselle ruokapöydässä tms?
Tuossa iässä on yleistä, että lapsi hylkii isää! Auttaiskohan isän loukattua egoa, jos hän ymmärtäisi että tuo ei ole henkilökohtaista? Tästä varmasti löytyy pienellä perehtymisellä infoa ja ohjeita.
Lapsi aistii isän fiiliksen ja kiukkuaa kunnei tunne oloaan turvalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä on yleistä, että lapsi hylkii isää! Auttaiskohan isän loukattua egoa, jos hän ymmärtäisi että tuo ei ole henkilökohtaista? Tästä varmasti löytyy pienellä perehtymisellä infoa ja ohjeita.
Tämä on ihan totta. Joillain lapsilla tulee myös myöhemmin, lähempänä kouluikää sellainen "isi-isi"-vaihe, jolloin vain isä kelpaa (siis olettaen, että suhde isään on hyvä).
Jätä se lapsi isälleen niin ettet tule ns pelastamaan.
Anna iän antaa kivat jutut ja herkut
Älä katso jännittyneenä vieressä kun lapsi on isänsä kanssa
Perheneuvola voisi olla tässä oikea osoite.