Mitä se liikunnan tuoma hyvä olo on? En ole vielä koskaan tuntenut, ikää 35v. Milloin se tulee? Heti?

"Parasta liikunnassa on se, kun se on ohi."

No juuri tuohan se idea on. Kun tekee jotain kurjaa, niin normaali olo tuntuu sen jälkeen taas hieman kivemmalta.

Kuinka rasittavaa liikunta on ollut?

Kyllä liikunnasta voi tulla erittäin hyvä olo, mutta yksilökohtaisia eroja varmasti on.

Kun harrastaa itselle mieluisia lajeja niin liikunta on kivaa.

Miten te liikutte, kun on näin liukasta?

Et tee tarpeeksi kovaa.

Kun rasitus on riittävä, tulee useimmille tosi raukea olo kun endorfiinit jyllää elimistössä. Muistan kun armeijassa oli rasittava vuorokauden mittainen harjoitus, niin kyllä oli suorastaan pilvessä sen jälkeen.

Vaihda lajia johonkin kivempaan.

Liikunta ei ole ikinä tuntunut fyysisesti kivalta, mutta harrastan tanssia ja akrobatiaa, koska on mukava oppia uutta ja uudet saavutukset näkyvät konkreettisesti.

Juoksemaan innostuin Zombies Run! -appin kanssa, koska siinä seurataan tarinaa ja se pelillistää juoksua.

Vastaan nro 2 ja 3

Olen kokeillut suunnistusta, uimista, pilatesta, kävelyä luonnossa, syvävenyttelyä, kaikki hirveää ja väsynyt olo jälkeenpäin. Loppu päivä pilalla väsymyksen vuoksi.

Oikeasti haluan tietää, nauttiiko joku oikeasti liikunnasta?

Sama täällä, ihmettelen milloin se ihana olo tulee. Ikää 50 enkä ole edes ylipainoinen niin ei ole siitä kiinni ettei jaksais. Pyöräily nyt ehkä on edes vähän kivaa jos on hyvä ilma ja myötätuuli, siinäkin paras juttu kun pääsee perille ja pois pyörän päältä. Ja itse liikun kanssa kun kerran se on terveellistä, muuten en liikkuisi mihinkään muuten kun autolla.

Rasitus pitää olla tarpeeksi kova. Itse en saa esim. uimisesta, hiihdosta tai rullaluistelusta juuri ollenkaan sellaista eufoorista oloa. Ainut mistä saan, on sellainen kunnon juoksulenkki, mikä on kestänyt yli puoli tuntia. Siis jatkuvaa juoksua. Olo on kuin leijuisi ilmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Et tee tarpeeksi kovaa.

Ui niin nopeaa kuin pääsen, samoin suunnistus on rääkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te liikutte, kun on näin liukasta?

Ainakin lännessä on ihan kevät päälla jo, ei lunta kuin jossakin kassassa

Ei tule kaikille. Joillekin himoliikkujille jotka vetää hikipäissään monta tuntia yhteen menoon, keho tuottaa endorfiineja kipua lievittämään. Nuo sitten aiheuttaa sen euforian tunteen. Kaikilla tuo mekanismi ei kuitenkaan toimi, joten liikunta, raskaskin, on vain kamalaa pakkopullaa.

Ei kaikille rule hyvää oloa ikinä. Jos adrenaalit on jo valmiiksi kulahtaneet, repimisestä tulee vaan huono olo ja tajuton väsymys. Jos on tätä tyyppiä, paras liikunta on kävely luonnossa. Se hyvä olo tulee sitten niistä maisemista ja niin edelleen, ei siitä fyysisestä ponnistuksesta.

Ihminen ei oikeasti tarvitse mitenkään hirveästi ylimääräistä liikuntaa.

On tutkittu, että osalle ihmisistä ei tule hyvää oloa liikunnasta.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007340390.html

Olen lukenut joskus jostain, että niitä endorfiineja tulee sellaisille, joilla on hyvä hapenottokyky. Kaikille sitä hyvää oloa ei siis tule, vaikka olisi kuinka kova rääkki ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nro 2 ja 3

Olen kokeillut suunnistusta, uimista, pilatesta, kävelyä luonnossa, syvävenyttelyä, kaikki hirveää ja väsynyt olo jälkeenpäin. Loppu päivä pilalla väsymyksen vuoksi.

Oikeasti haluan tietää, nauttiiko joku oikeasti liikunnasta?

Nuo on kaikki aika hidastempoisia lajeja, ainakaan minä en pääsisi niistä mihinkään fiiliksiin. Itselleni toimii parhaiten pallopelit, joissa tulee pelin huumassa vedettyä itsensä vähän kuin vahingossa piippuun. Mutta nekään toki eivät ole kaikille mieluisia, siksi tärkeintä on löytää se oma juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nro 2 ja 3

Olen kokeillut suunnistusta, uimista, pilatesta, kävelyä luonnossa, syvävenyttelyä, kaikki hirveää ja väsynyt olo jälkeenpäin. Loppu päivä pilalla väsymyksen vuoksi.

Oikeasti haluan tietää, nauttiiko joku oikeasti liikunnasta?

Kyseiset pääosin matala ja keskisykkeiset lajit rauhoittavat. Uida voi tosin oikealla uimatekniikalla tosi kovaakin ja saa sykkeet ylös. Mainitsemiasi lajeja kannattaa harrastaa välissä, sillä kaiken liikunnan ei tarvitse tai pidäkään olla kovaa.

Itse olen nauttinut eniten juoksemisesta ja kovasta spinningistä. Kun juosten takana on 8km, menee useampi kilometri päälle pitkälle lenkillä kuin hulluuden saattelemana. Sen jälkeen on todella ihana oloa. Toki juoksumatkojen pidentyminen vaatii myös aktiivista harjoittelua väh.3krt viikossa, että jokainen lenkki olisi alusta loppuun saakka nautinto. Kun pääsee juoksemaan 4krt viikossa, ei malta enää pysyä pois.

Spinning intervalliharjoituksena,jossa antaa kerran viikkoon nostaa sykkeen korkeaksi on viikkoni paras harjoitus, erityisesti talvisin, kun juoksen vähemmän. Kun vituttaa, poljen kovempaa ja en tunne omia rajojani. Poljen tilalle hyvän fiiliksen ja malta olla nauramatta kotimatkaa.

Nautin todella paljon liikunnasta, kun maltan myös palautua ja syödä riittävästi sekä harjoitella viikottain useita kertoja.

Vinkkinä aloittelijalle annan liikuntasuositukset ja Mars Mars, missä on maanpuolustuksen eri tasoiset ohjelmat lepoviikkoineen.

Minulla ilmeisesti on joku väärässä asennossa päänupissa, kun tuota endorfiiniryöppyä ei tule mistään. Samoin esimerkiksi kodeiini ei vedä nuppia sekaisin, en saa siitä edes ummetusta. Tehokkaampaa kipuun minulla on panacodin sijaan pelkkä parasetamoli. Alkoholista tulee pieneksi hetkeksi hauska nousuhumala, mutta se kestää vain ihan hetken ja sen jälkeen lähinnä pyörryttää ja oksettaa. Siis neljänneslasi kuohuviiniä ja hiprakka alkaa tuntua, puoli lasia, niin hiprakka muuttuu jyskyttäväksi päänsäryksi, väsymykseksi ja heikotukseksi. Vedä siinä nyt sitten kännejä! Sama synnytyksessä ilokaasun kanssa, eka henkäys oli jees, sen jälkeen tuntui vai siltä, että happivaje vaan kasvoi.

Aikoinaan urheilin ihan kunnolla, mutta se hemmetin euforinen olo ei koskaan tullut. Treenikaveri oli niiiin pilvessä, itsellä lähinnä ketuttu hikoilun aiheuttama nokkosrokko. Kolme tuntia maantiepyöräilyä - minkä ihmeen takia, kun ainoa ilo olisi maisemien katselu ja siinä vauhdissa pitää lähinnä vahtia asfaltin koloja ettei tapa itseään.

Saunassa on ihan mukavaa, kun ei ole liian kauan (se nokkosrokko). Avantouinti... tulee suonenvetoja, helkutin kylymä ja jälkikäteen ihan jumalattomat kasvukipumaiset säryt jalkoihin. Puolessa vuodessa ei muuttunut nautinnoksi, onneksi tuli kevät, niin sai lopettaa.

MInulla on aina entistä parempi oli lyhyenkin liikuntasuorituksen jälkeen.

Kahden tunnin maratonspinningin jälkeen olen leijunut pilvissä muutaman päivän. Jokin 35 kilometrin pyöräily ihanalla maaseudulla tekee todella autuaan ja onnellisen olon. Kuntosalin jälkeen en välitä mistään ongelmista.

Pääni yksinkertaisesti tarvitsee liikuntaa.