Nuoruus pk-seudulla?

Ei pk-seutu ole mikään lapsiperheiden paratiisi. Maalle ääni täältä

Lastensuojelun sossuna olen tavannut paljon nuoria ja kyllä valtaosa helsinkiläisistä nuorista elää ihan normaalia elämää, jonka keskiössä on koulu, harrastukset ja kaverit. Yhteiskunta on kuitenkinkin nykyisin hyvin polarisoitunut. Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti ja narkkari voi olla jo 12 -vuotiaana. Luonnollisesti näiden nuorien kodit eivät ole enää mitään taviskoteja. 

Eiköhän se ole paljolti siitä kiinni missä porukoissa liikkuu. Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni pk-seudulla asunut ja en koskaan törmännyt huumeisiin. Alkoa alettiin maistelemaan joskus riparin jälkeen silloin tällöin. Mut ei sitä juurikaan tullut missään ostarilla luuhattua missä oli omat porukkansa.

Tämä riippuu luonteesta ja sattumasta, ihan kuten varmaan siellä maallakin. Itse olen kotoisin "pahamaineisesta" Itä-Helsingistä, vieläpä kaupungin vuokra-asunnoista. Muistan hyvin esimerkiksi ne vuoden 1989 lapsimurhat, olin tuolloin suunnilleen samanikäinen kuin uhrit. Samoin muistan ne kaikki skinikahinat sun muut, joita tapahtui ysärillä. Paljon on toki tullut nähtyä, mutta silti katson että lapsuuteni ja nuoruuteni oli turvallinen, koulussa minua ei kiusattu ja muutenkin Helsinki tarjosi tosi paljon. 

Eli en usko että se on paikasta kiinni. Serkkuni on Pohjois-Savosta ja hänen nuoruutensa oli ollut yhtä tappelua ja karkuunjuoksemista, kun oli kylän ainoa punkkari. Siellä heitä ei sallittu ja häntä pahonpideltiin, jahdattiin ja uhkailtiin jopa puukolla. Hän muutti sieltä kaiketi osin senkin takia läheisen kaupungin lukioon, jossa meininki parani, mutta ei kai loppunut siellä kaupungissakaan. Vasta Helsingissä hän on saanut kulkea rauhassa. Toki tästähän on jo aikaa paljon, että en tiedä nykypäivän tilannetta.

Niitä tummaihoisia oli jo ysärillä paljon. Jotkut olivat hankalia, useimmat ok. Näin omien kokemusteni perusteella. Idässä piti hyväksyä se, että ei ole olemassa mitään yhtä muottia, jokainen on omanlaisensa. Luulisin että niin se on edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossuna olen tavannut paljon nuoria ja kyllä valtaosa helsinkiläisistä nuorista elää ihan normaalia elämää, jonka keskiössä on koulu, harrastukset ja kaverit. Yhteiskunta on kuitenkinkin nykyisin hyvin polarisoitunut. Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti ja narkkari voi olla jo 12 -vuotiaana. Luonnollisesti näiden nuorien kodit eivät ole enää mitään taviskoteja. 

Samoja havaintoja opena. Polarisaatio on edennyt nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja näkyy.

Ite oon kotosin hkin keskustasta ja sain turvallisen lapsuuden. En pelännyt ja mun kaveripiiriin ei koskaan kuulunu narkkareita tai muuta. Ainahan niitä jostain löytyy, mut pk seudulla on varaa valita omat kaveripiirinsä. Monimuotoisuuteen tottu lapsesta lähtien ja siitä oon kiitollinen ja koen että oon avarakatseisenpi kun monet maalta muuttaneet, jotka suoraan sanottuna tulee tänne pk seudulle kovistelemaan ja niistä monesti huomaa et ei oo samanlaista perspektiiviä ku mulla esim monimuotosuuteen, sekä usein ennakkoluulosia ja kapeakatseisia jne.

Paljon tekemistä aina ollu, koskaan lapsen ei tarvinnu pelätä tms. Sekä opettajilla oli aina nollatoleranssi kiusaamista yms muuta kohtaan.

Tällä hetkellä opiskelen maalla, ja ihan hirvee ero - ja opetuksen tasossa, sivistyksessä, käytöstavoista ja modernissa katsomuksessa (ihmiset täällä elää ku 50lukua mun silmiin, miehiä ylistetään naisia alistetaan, kiusataan jne) toki voi olla sattumaa mut tällaset kokemukset mulla kaupunki vs maalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossuna olen tavannut paljon nuoria ja kyllä valtaosa helsinkiläisistä nuorista elää ihan normaalia elämää, jonka keskiössä on koulu, harrastukset ja kaverit. Yhteiskunta on kuitenkinkin nykyisin hyvin polarisoitunut. Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti ja narkkari voi olla jo 12 -vuotiaana. Luonnollisesti näiden nuorien kodit eivät ole enää mitään taviskoteja. 

Samoja havaintoja opena. Polarisaatio on edennyt nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja näkyy.

Näin itsekin olen arvellut. Kyllähän täältä riittää nuoria eliittikouluihin ja muihin samalla kun osa nuorista voi huonosti. Mietin vain, miten isoa osaa se polarisaatio koskettaa? Juuri kun mietin vaikka puolisoani, niin häntä ei ole auttanut hyvä perhe, harrastukset jne. vaan hän on voimakkaasti joutunut kärsimään siitä, että luokallaan on ollut noita todella ongelmaisia tapauksia. Eli onko sitä huonostivoivaa sakkia joka paikassa pk-seudulla ja näkyykö polarisaatio kaikkialla? No, varmaan kysymys johon on mahdoton vastata... Itselleni maalaisena ja suhteellisen vähän aikaa täällä asuneena pk-seutu vain näyttäytyy pääsääntöisesti noita ikäviä puolia tarjoavana, sitä tavallista elämää ja perheitä joilla menee ihan hyvin ei jotenkin samalla tavalla näe. - ap

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kotosin hkin keskustasta ja sain turvallisen lapsuuden. En pelännyt ja mun kaveripiiriin ei koskaan kuulunu narkkareita tai muuta. Ainahan niitä jostain löytyy, mut pk seudulla on varaa valita omat kaveripiirinsä. Monimuotoisuuteen tottu lapsesta lähtien ja siitä oon kiitollinen ja koen että oon avarakatseisenpi kun monet maalta muuttaneet, jotka suoraan sanottuna tulee tänne pk seudulle kovistelemaan ja niistä monesti huomaa et ei oo samanlaista perspektiiviä ku mulla esim monimuotosuuteen, sekä usein ennakkoluulosia ja kapeakatseisia jne.

Paljon tekemistä aina ollu, koskaan lapsen ei tarvinnu pelätä tms. Sekä opettajilla oli aina nollatoleranssi kiusaamista yms muuta kohtaan.

Tällä hetkellä opiskelen maalla, ja ihan hirvee ero - ja opetuksen tasossa, sivistyksessä, käytöstavoista ja modernissa katsomuksessa (ihmiset täällä elää ku 50lukua mun silmiin, miehiä ylistetään naisia alistetaan, kiusataan jne) toki voi olla sattumaa mut tällaset kokemukset mulla kaupunki vs maalaiset.

Tuostahan se kertoo, että nuoret naiset muuttavat pois maalta heti kun kynnelle kykenevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossuna olen tavannut paljon nuoria ja kyllä valtaosa helsinkiläisistä nuorista elää ihan normaalia elämää, jonka keskiössä on koulu, harrastukset ja kaverit. Yhteiskunta on kuitenkinkin nykyisin hyvin polarisoitunut. Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti ja narkkari voi olla jo 12 -vuotiaana. Luonnollisesti näiden nuorien kodit eivät ole enää mitään taviskoteja. 

Samoja havaintoja opena. Polarisaatio on edennyt nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja näkyy.

Näin itsekin olen arvellut. Kyllähän täältä riittää nuoria eliittikouluihin ja muihin samalla kun osa nuorista voi huonosti. Mietin vain, miten isoa osaa se polarisaatio koskettaa? Juuri kun mietin vaikka puolisoani, niin häntä ei ole auttanut hyvä perhe, harrastukset jne. vaan hän on voimakkaasti joutunut kärsimään siitä, että luokallaan on ollut noita todella ongelmaisia tapauksia. Eli onko sitä huonostivoivaa sakkia joka paikassa pk-seudulla ja näkyykö polarisaatio kaikkialla? No, varmaan kysymys johon on mahdoton vastata... Itselleni maalaisena ja suhteellisen vähän aikaa täällä asuneena pk-seutu vain näyttäytyy pääsääntöisesti noita ikäviä puolia tarjoavana, sitä tavallista elämää ja perheitä joilla menee ihan hyvin ei jotenkin samalla tavalla näe. - ap

Kaikesta huolimatta ja keskimäärin normaalit ja tavalliset lapset saavat elää normaalin ja tavallisen lapsuuden. Huonosti voivia lapsia on ihan samalla tavalla siellä itäisessä Hgissä kuin niissä paremmin toimeentulevissa kaupunginosissa. On ongelmaperheistä tulevia, sitten on hyvin toimeentulevista, mutta tunnekylmistä perheistä tulevia. He oireilevat. Mutta eivät kaikki ongelmaperheistä tulevatkaan lapset ole automaattisesti itse ongelmaisia. Monet ovat älykkäitä, mutta lähtökohdat haastavat. Moni kuitenkin pärjää ja heistä ei näe päällepäin mitään. 

Ei ole olemassa mitään pulloa, jossa lapsia voisi pitää erillään muista "ei toivotuista" eikä se ole järkevääkään. Ei pidä liikaa pelätä, kyllä lapset pärjäävät yleensä ihan hyvin ja kaupungeissa on paljon mahdollisuuksia, mitä maalla ei ole. 

Riippuu pk-seudullakin tosi paljon asuinalueista ja myös perheen elintavasta ja jopa vnhempien koulutustasosta. Itä-Helsinki, keskusta jne. on ehkä enemmän niitä missä kuljetaan laumoina ja vanhemmat eivät huolehdi ihan niin paljon. Sitten taas joku Pakila-Paloheinä -alue on sellaista, missä lapsia kuskataan harrastuksiin, huolehditaan koulumenestyksestä eikä anneta kulkea ihan niin vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossuna olen tavannut paljon nuoria ja kyllä valtaosa helsinkiläisistä nuorista elää ihan normaalia elämää, jonka keskiössä on koulu, harrastukset ja kaverit. Yhteiskunta on kuitenkinkin nykyisin hyvin polarisoitunut. Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti ja narkkari voi olla jo 12 -vuotiaana. Luonnollisesti näiden nuorien kodit eivät ole enää mitään taviskoteja. 

Samoja havaintoja opena. Polarisaatio on edennyt nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja näkyy.

Näin itsekin olen arvellut. Kyllähän täältä riittää nuoria eliittikouluihin ja muihin samalla kun osa nuorista voi huonosti. Mietin vain, miten isoa osaa se polarisaatio koskettaa? Juuri kun mietin vaikka puolisoani, niin häntä ei ole auttanut hyvä perhe, harrastukset jne. vaan hän on voimakkaasti joutunut kärsimään siitä, että luokallaan on ollut noita todella ongelmaisia tapauksia. Eli onko sitä huonostivoivaa sakkia joka paikassa pk-seudulla ja näkyykö polarisaatio kaikkialla? No, varmaan kysymys johon on mahdoton vastata... Itselleni maalaisena ja suhteellisen vähän aikaa täällä asuneena pk-seutu vain näyttäytyy pääsääntöisesti noita ikäviä puolia tarjoavana, sitä tavallista elämää ja perheitä joilla menee ihan hyvin ei jotenkin samalla tavalla näe. - ap

Pääkaupunkiseudulla ei ole tilannetta, että koko ikäluokka olisi samassa. Hyvinvoivat perheet navigoivat nuorensa väljemmille vesille. On hyvin yleistä, että juuri, jotta päästään ongelmanuorista eroon tehdään kouluvalintoja, linjavalintoja, harrastusvalintoja. Luonnollisesti myös asuinpaikka vaikuttaa. Kontulassa on vaikeampi löytää ekologista lokeroa hyvinvoivan perheen nuorelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossuna olen tavannut paljon nuoria ja kyllä valtaosa helsinkiläisistä nuorista elää ihan normaalia elämää, jonka keskiössä on koulu, harrastukset ja kaverit. Yhteiskunta on kuitenkinkin nykyisin hyvin polarisoitunut. Niillä, joilla menee huonosti, menee todella huonosti ja narkkari voi olla jo 12 -vuotiaana. Luonnollisesti näiden nuorien kodit eivät ole enää mitään taviskoteja. 

Samoja havaintoja opena. Polarisaatio on edennyt nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja näkyy.

Näin itsekin olen arvellut. Kyllähän täältä riittää nuoria eliittikouluihin ja muihin samalla kun osa nuorista voi huonosti. Mietin vain, miten isoa osaa se polarisaatio koskettaa? Juuri kun mietin vaikka puolisoani, niin häntä ei ole auttanut hyvä perhe, harrastukset jne. vaan hän on voimakkaasti joutunut kärsimään siitä, että luokallaan on ollut noita todella ongelmaisia tapauksia. Eli onko sitä huonostivoivaa sakkia joka paikassa pk-seudulla ja näkyykö polarisaatio kaikkialla? No, varmaan kysymys johon on mahdoton vastata... Itselleni maalaisena ja suhteellisen vähän aikaa täällä asuneena pk-seutu vain näyttäytyy pääsääntöisesti noita ikäviä puolia tarjoavana, sitä tavallista elämää ja perheitä joilla menee ihan hyvin ei jotenkin samalla tavalla näe. - ap

Kaikesta huolimatta ja keskimäärin normaalit ja tavalliset lapset saavat elää normaalin ja tavallisen lapsuuden. Huonosti voivia lapsia on ihan samalla tavalla siellä itäisessä Hgissä kuin niissä paremmin toimeentulevissa kaupunginosissa. On ongelmaperheistä tulevia, sitten on hyvin toimeentulevista, mutta tunnekylmistä perheistä tulevia. He oireilevat. Mutta eivät kaikki ongelmaperheistä tulevatkaan lapset ole automaattisesti itse ongelmaisia. Monet ovat älykkäitä, mutta lähtökohdat haastavat. Moni kuitenkin pärjää ja heistä ei näe päällepäin mitään. 

Ei ole olemassa mitään pulloa, jossa lapsia voisi pitää erillään muista "ei toivotuista" eikä se ole järkevääkään. Ei pidä liikaa pelätä, kyllä lapset pärjäävät yleensä ihan hyvin ja kaupungeissa on paljon mahdollisuuksia, mitä maalla ei ole. 

Maalla on myös iso ongelma vaihtoehtojen puuttuminen. Jos kylän ainoassa koulussa on vaikeaa nuorisoa, ei se oikein luokkaa vaihtamalla parane tai edeskoulua vaihtamalla. 

Onneks vaan osa on näitä lapsia joiden kotiolot ovat sen verran huonot että lapsen tekemisiä ei seurata.

Oikeasti hommatkaa kehittäviä harrastuksia lapsille, jos koulun jälkeen ei ole mitään tekemistä, niin helposti ajautuu kaupungille notkumaan...

Asuinalue ja sen vuosikerran "sato", varsinkin HEKA painotteisissa alueissa ihan arpapeliä minkälainen on se sun lapsen vuosikerta.

Voi olla että luokkakavereista 90 % on perus perheistä, missä käydään töissä ja rakastetaan lapsia.

Tai toisinpäit...

Itse 92 syntyneenä, ja Heka länsi-herttoniemessä varttuneena, muistelen että meidän vuosikerta oli kohtuu huono-osaista, omista luokkatovereista oli n. 22/26 YH-paskaduuniperheessä, jossa äidin voimavarat ei riittänyt kuriin ja rajojen asettamiseen.

Alko ja huumet oli vahvasti läsnä koko teiniajan, ja erittäin suuri osa tästä nuoruuden kaveripiiristä on tähän päivään asti ollut työttömiä päihdeongelmallisia peruskoulun käyneitä.

Oli myös tuttuja kulosaaresta, ja hiukan samaa probleemaa niissäkin piireissä, mutta rahalla saa terapiat, preppikurssit, ja mieltä avaavat ulkomaanmatkat, joilla nostetaan lapsi suosta pois.

Nyt asustelen mellunkylän suunnalla, ja kyllähän täällä paikallinen touhu on aika surullista, segregaatio tuntuu vain kiihtyvän vuosivuodelta...

Varmasti riippuu monesta asiasta. Olen itse ysärin alussa syntynyt ja Helsingissä asunut koko lapsuuden ja nuoruuden. Väkivaltaa en ole kohdannut koskaan, eikä kukaan läheinen kaverikaan. Myöskään huumeita ei käyttänyt kukaan kaveri eikä tuttu, ainakaan niin että olisin tiennyt. Röökiä toki poltti yksi jos toinenkin, mutta sitä uskon olleen/olevan kaikkialla. Eikä kavereista käytä huumeita kukaan nytkään, mutta yläasteelta tiedän ainakin yhden henkilön, josta tuli narkki. Yläasteen jälkeen koulun lopettaneita, teiniäitejä, jne oli joitakin meidän koulusta, mutta ei mitenkään pilvin pimein. Omista läheisistä kavereista lähes kaikki kävi lukion, sekin yksi joka ei, kävi amiksen ja on jatkanut opiskeluja sen jälkeen, kuten myös kaikki lukion käyneet. Kiusaamista oli jonkun verran, mutta ei ainakaan mun tietoon ikinä tullut, että olisi mitään kovin vakavaa. Sitä nyt varmaan on lähes kaikkialla ja aina, vaikka toisin pitäisi olla.

Olen myös kuullut juttua etenkin opiskeluaikaan kavereilta, jotka tulivat lähinnä uudeltamaalta, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, ja kyllä siellä tuntuu olleen railakkaampi meininki kuin meillä Helsingissä. Tai sitten en vaan kuullut niistä jutuista, kun en kuullut niihin rymyporukoihin, mutta jos niitä juttuja olisi koulussa tehty, niin kyllä ne sitten olisi kuuluneet omankin kaveripiirin korviin. Mutta muualta kuullut juttua teinien tekemistä tuhopoltoista, varkauksista, viinasta koulussa, jne. Ja näitä tehneistä siis osa tyypeistä sellaisia, jotka on myöhemmin elämässään menestyneet hyvinkin ja osa hoitaneet homman ihan by the book: lukio -> korkeakoulututkinto -> hyvä työ.

Että varmasti paljon riippuu siitä, missä tarkalleen asuu ja millaisissa piireissä pyörii. Toki kiusaamista ei voi välttämättä sillä estää, mutta esimerkiksi myös meidän koulussa (ala-asteella) oli kaksi älykästä poikaa, jotka pelasivat shakkia. En koe, että heitä olisi kiusattu, mutta varmasti kuulivat kuittailua koulumenestyksestään. Esim. fyysistä kiusaamista en mitenkään usko olleen. He viettivät enimmän ajan keskenään, mutta olivat kuitenkin myös kavereita luokan muiden poikien kanssa. Meidän luokalla tosin oli useita fiksuja poikia ja uskon sen olevan isona syynä siihen, ettei siellä juuri kiusattu tällaisia aika perinteisiä kiusaamisen kohteeksi joutuvia. Ja siis myöskään tyttöjen puolella ei kiusaamista ollut. Oltiin ala-asteella huomattavan sopuisa luokka.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu pk-seudullakin tosi paljon asuinalueista ja myös perheen elintavasta ja jopa vnhempien koulutustasosta. Itä-Helsinki, keskusta jne. on ehkä enemmän niitä missä kuljetaan laumoina ja vanhemmat eivät huolehdi ihan niin paljon. Sitten taas joku Pakila-Paloheinä -alue on sellaista, missä lapsia kuskataan harrastuksiin, huolehditaan koulumenestyksestä eikä anneta kulkea ihan niin vapaasti.

Ehkä meille olisi vaihtoehto laskeskella millaiseen asuinalueeseen rahat riittää, ja jos ei riitä, niin muuttaa vain suosiolla pois Uudeltamaalta. Mitä muita rauhallisia, kivoja asuinalueita Helsingissä/pk-seudulla on?

Ja toiselle kommentoijalle... Ei toki ole mahdollista tai järkevää laittaa lapsia pulloon, mutta kyllä se vain menee niin, että kun siellä koulussa vietetään huomattavan iso osa hereilläoloajasta, sillä on väliä, millainen ilmapiiri siellä on ja millaisten ihmisten ympäröimänä on. Kuten jo kirjoitin, esimerkiksi puolisoani ei pelastanut hyvä, rakastava perhe eikä hyvät harrastukset kun luokan väkivaltaiset narkkariongelmikot päättivät ottaa hänet kohteekseen, ja sillä on kauaskantoiset vaikutukset. Vähän sama ilmiö oli jo meillä maalla. Omalle lapselle haluaa parasta ja tietysti sitä haluaa yrittää laskelmoida siten, että lasta ei ehdoin tahdoin laittaisi ympäristöön jossa hänen ominaisuutensa ja vaikka harrastukset olisivat outoja, halveksittuja ja kiusaamiseen johtavia. - ap

En tunnistanut oman lapseni , syntynyt 80-luvun lopulla elämää HS:n jutusta.

Tietenkään äidille ei kaikkea kerrota enkä varustanut lasta haalarikameralla.

Johtunee mm.että elimme ja elämme aika kuplassa mitä tulee liikkumiseen asuinalueen ulkopuolella , voisi verrata vanhaan helsinkiläiseen määritelmään Pitkänsillan ylittämisestä. Lapsella todella oli kavereita, jotka eivät olleet ikinä ennen kuin pääsivät baariin sitä tehneet.

HS:n jutussa minusta korostui ketä nämä notkujat pääsääntöisesti olivat. Tämä ihan vain toteamuksena.

Oma nuoruuteni 70-luvulla ( eri kaupungin osa ) oli paljon hurjempi kuin lapseni, tietty väestön osa puuttui , mutta mm.viinanostajiin ja myyjiin törmäsin päivittäin. Kaverit lukiossa kävi ruokatunnilla polttelemassa pilveä.

Aika paljon vaikuttanee lapsen luonne ja "järjen määrä" sekä jos on ne pari hyvää samanhenkistä kaveria niin muut voi jättää huomiotta.