Miten kovettaa itsensä?

Olet säälittävä. 

Tulet katumaan, jos jäät säälistä suhteeseen.

Kuinka vanhoja olette?

Kauanko te olette olleet yhdessä?

Tosi tyypillistä, että nainen on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ja mies taas on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.

Yli 5-kymppisiä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yli 5-kymppisiä

Ap

Kauan olette olleet yhdessä? Onko lapsia?

Ei kannata jatkaa.

Sitten eroat, annat luvan itselle. Mitä aiemmin, parempi, kun toinenkin löytää uuden elämän sitten vielä. Eikä siirrä sitä asiaa. Et voi olla vain toisen vuoksi tai alkaa itse kärsiä siinä. Mutta pitäisi katsoa valmiiksi mihin muutat vai toinenko lähtee, ettei kiusallisesti eron jälkeen jäädä samaan. Mistä siis se käytännön järjestely, tee valmiiksi jotain. Ei tarvitse kovettaa itseä, toteaa asiat ja harmittelee, mutta tekee eron. Olen nuorena itse roikkunut liian pitkään, kun en uskaltanut erota kamalasta miehestä ja kamalaa se olikin. Älä tee samaa virhettä.

Antakaa minulle neuvoja miten selitän ja järkeistän tunnepuoleni myös että on hyvä erota! Järki kyllä sanoo että joo, ero on hyvä, mutta sitten tunnepuoli vie aina voiton...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Antakaa minulle neuvoja miten selitän ja järkeistän tunnepuoleni myös että on hyvä erota! Järki kyllä sanoo että joo, ero on hyvä, mutta sitten tunnepuoli vie aina voiton...

Ap

Onko niitälapsia vai ei?

Olet oppinut selviytymään miellyttämällä ja laittamalla omat tarpeesi syrjään. Sinut on opetettu miellyttämään ja vähättelemään omien halujesi merkitystä ja tärkeyttä. Et pidä itseäsi arvossa ja halujasi jonain millä olisi arvoa sekä lupa olla ja toteutua. Haet itsellesi merkityksen ja elämäsi syyn muiden kautta. Et pidä itseäsi minään tai tarpeeksi arvokkaana elämään jollet ensisijaisesti ole muita varten, toteuta heidän halujaan ja tee heitä onnelliseksi. Lisäksi koet, että toisen tunteet ovat sinun velvollisuutesi ja sinun taakkasi ratkaista. Et näe tunteita erillisenä koettavana asiana, jotka eivät riko ihmisiä ja ovat vain kokemus muiden joukossa.

Katsot muiden tunnereaktiota asiana, joka sitouttaa sinua ja joihin vastaamista pidät itsestäänselvänä. Joku reagoi ja sinä tulet paikalle kuin käskyn sisäistänyt koira. Joku reagoi ja pelkkä reaktio on maailmassasi syy sinun tehdä jotakin halusit tai et. Et kyseenalaista tuota tai näe sitä tosiasiaa, että itse asiassa mikään ei pakota sinua reagoimaan kun joku muu reagoi. Mikään ei pakota sinua reagoimaan ja toimimaan, vaikka joku reagoisi negatiivisesti sinuun. Se on vain tunne. Kokijalle suuri tietenkin, mutta ei se sinua kokijasta ulkopuolisena henkilönä siltikään mitenkään sido ja velvoita. Se on hänen tunteensa, ei sinun.  

Sinulle ei ole tullut mieleen ettei sinua kohti suunnattu tunnereaktio ole sinua sitova kutsu reagoida välittömästi selkärangasta. Mitä sitten jos joku tuntee jotakin? Ei se sinua sido. Antaa heidän tuntea. He eivät siihen kuole ja tapa miten he suhtautuvat omiin reaktioihinsa ei ole sinun vastuusi. Et ole olemassa sitä varten, että olet rauhoittavana tuttina ja curling-vanhempana muille. Olet täällä elämässä omaa elämääsi ja tulemaan parhaimpasi mukaan onnelliseksi ja kokemaan aitoa täyttymystä, jonka voit löytää vain elämällä itsesi takia ja itsesi kautta, toisten kanssa tasaveroisessa terveeseen tasapainoon ja rajoihin perustuvassa suhteessa. 

Voit alkaa opetella sitä ettei sinun tarvitse itse reagoida heti kun sinulle tulee se tunne, että sinun pitäisi reagoida. Nyt reaktiosi on automaatio, salamannopea suojausmekanismi ja se on ajanut sinut elämään elämää, joka ei tunnu omalta ja jota et halua. Siitä voi kuitenkin tulla tietoinen valinta, reagoitko ja miten vai reagoitko ollenkaan, jolloin pysyt itse oman elämäsi herrana. Kun vain muistat, että mikään voimakaskaan tunne ei vielä itsessään ole kutsu toimintaan. Sinä olet isäntä ja tunteet vain renki. Vasta sinun oma aito halu toimia on kutsu toimintaan. Ei pitäisi tai hyvältä muiden silmissä näyttäminen, paine tai syyllisyys. Silloin päätyy taas elämään onnetonta elämää. 

Kirja Kiltteydestä kipeät kannattaa tsekata. Sulla on miellyttämisen haava. Epäterve pärjäämiskeino, joka on sulle joskus ollut hyödyllinen tai mikä on lapsena taannut sulle oman kokemuksesi mukaan varmempaa turvaa, rakkautta ja hyväksyntää kuin omana itsenäsi oleminen ja sun aidon minän näyttäminen. Terapiakin auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tulet katumaan, jos jäät säälistä suhteeseen.

Tämä niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Olet oppinut selviytymään miellyttämällä ja laittamalla omat tarpeesi syrjään. Sinut on opetettu miellyttämään ja vähättelemään omien halujesi merkitystä ja tärkeyttä. Et pidä itseäsi arvossa ja halujasi jonain millä olisi arvoa sekä lupa olla ja toteutua. Haet itsellesi merkityksen ja elämäsi syyn muiden kautta. Et pidä itseäsi minään tai tarpeeksi arvokkaana elämään jollet ensisijaisesti ole muita varten, toteuta heidän halujaan ja tee heitä onnelliseksi. Lisäksi koet, että toisen tunteet ovat sinun velvollisuutesi ja sinun taakkasi ratkaista. Et näe tunteita erillisenä koettavana asiana, jotka eivät riko ihmisiä ja ovat vain kokemus muiden joukossa.

Katsot muiden tunnereaktiota asiana, joka sitouttaa sinua ja joihin vastaamista pidät itsestäänselvänä. Joku reagoi ja sinä tulet paikalle kuin käskyn sisäistänyt koira. Joku reagoi ja pelkkä reaktio on maailmassasi syy sinun tehdä jotakin halusit tai et. Et kyseenalaista tuot

Hieno teksti!

Niin, tunne voittaa aina, näin sanotaan.

Et pysty järjellä eroamaan, vasta sitten, kun tuntuu myös siltä, että nyt on aika. 

Eli unohda koko homma.

Olet hyvin itsekäs ihminen. Miehesi on syytön, narsistin uhri. 

Asumusero on hyvä. Ja sitten selkeät rajat, että vaikka max 1h huomiota päivässä miehelle. Sopikaa vaikka aikataulu. Laatuaikaa. Jos miehelle ei tämä kelpaa eikä pysty sinulle edes tällaista toimittamaan niin hän on loinen. 

Ei sinun tarvitse kovettaa itseäsi vaan rakastaa itseäsi enemmän. Olla siis pehmeämpi ja rakastavampi itseäsi kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Antakaa minulle neuvoja miten selitän ja järkeistän tunnepuoleni myös että on hyvä erota! Järki kyllä sanoo että joo, ero on hyvä, mutta sitten tunnepuoli vie aina voiton...

Ap

Älä sekoita sääliä rakkauteen, näinhän se joku vanha lyriikka meni.

Se että koet myötätuntoa jotakuta kohtaan ei tarkoita sitä että sinun pitäisi pillullasi tätä henkilöä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa minulle neuvoja miten selitän ja järkeistän tunnepuoleni myös että on hyvä erota! Järki kyllä sanoo että joo, ero on hyvä, mutta sitten tunnepuoli vie aina voiton...

Ap

Alotetaas se järkeistys vaikka siitä, että se on nimenomaan se sun tunnepuoli, joka haluaa erota.

Järkipuolta ei kirjoituksistasi ole juuri havaittavissa.