Lue keskustelun säännöt.
Masentaa, kun tuntuu että aikuistuvat lapseni
22.03.2021 |
pitävät minua rasittavana tai ärsyttävänä. Yritän kyllä antaa heille tilaa, mutta en haluaisi ihan vieraantuakaan, siksi pidän heihin yhteyttä ja kyselen kuulumisia.
Kommentit (178)
Sama täällä. Keskustelu kaksikymppisen poikani kanssa:
- haloo, mitä asiaa?
- ei mitään, soittelennvain, mitä sulle kuuluu?
- en mä jaksa nyt puhua.
Ja luuri korvaan.
En koskaan tuomitse, enkä syyllistä, ja pyrin pidättäytymään kaikista neuvoistakin, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sanotaan, että kyllä tilanne muuttuu, kun ikää 25+ mittarissa... sitä odotellessa...
Kuuluu asiaan. Nyt tarvitaan se irtiotto, usein siitä muutaman vuoden kuluttua lapset taas lähentyvät paljonkin. Hanki elämääsi kivaa sisältöä. Takertuva vanhempi on todellakin ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Keskustelu kaksikymppisen poikani kanssa:
- haloo, mitä asiaa?
- ei mitään, soittelennvain, mitä sulle kuuluu?
- en mä jaksa nyt puhua.
Ja luuri korvaan.En koskaan tuomitse, enkä syyllistä, ja pyrin pidättäytymään kaikista neuvoistakin, mutta...
Tutulta kuulostaa :D Vastaukset lähinnä yksisanaisia tai sanojen lyhennelmiä. Eivät vaan osaa jutella niitänäitä, kuten naiset. Pitää olla oikeaa asiaa ja miettiä paljon kysyttävää ja kerrottavaa etukäteen. Näin minulle lapsi on sanonut, että "pitää olla oikeasti asiaa". Tykkää kun en huvikseni soittele ja lätise tyhjänpäiväisyyksiä kuten toinen vanhempi. Annetaan tilaa vaikka pahalta tuntuukin, sitä ne haluaa, elää omaa elämää ja ärsyyntyvät kun äiti huolehtii. Kyllä ne sitten 40+ iässä taas huomaa meidät vanhatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Keskustelu kaksikymppisen poikani kanssa:
- haloo, mitä asiaa?
- ei mitään, soittelennvain, mitä sulle kuuluu?
- en mä jaksa nyt puhua.
Ja luuri korvaan.En koskaan tuomitse, enkä syyllistä, ja pyrin pidättäytymään kaikista neuvoistakin, mutta...
Tutulta kuulostaa :D Vastaukset lähinnä yksisanaisia tai sanojen lyhennelmiä. Eivät vaan osaa jutella niitänäitä, kuten naiset. Pitää olla oikeaa asiaa ja miettiä paljon kysyttävää ja kerrottavaa etukäteen. Näin minulle lapsi on sanonut, että "pitää olla oikeasti asiaa". Tykkää kun en huvikseni soittele ja lätise tyhjänpäiväisyyksiä kuten toinen vanhempi. Annetaan tilaa vaikka pahalta tuntuukin, sitä ne haluaa, elää omaa elämää ja ärsyyntyvät kun äiti huolehtii. Kyllä ne sitten 40+ iässä taas huomaa meidät vanhatkin.
Jep, niin minäkin kehitän jotain asiaa aina, en yleensä koskaan soittele kuten esimerkissäni. Opin sen tuon jälkeen.
Mutta: kyseinen poika puhuu pitkiä puheluita isoäitinsä kanssa. Eli osaa kyllä puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Saitteko näihin lapsiin jotenkin keskusteluyhteyden, kun he asuivat vielä kotona? Tuskailen samaa 17-vuotiaan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Minusta olisi ihan mukava kuulla lapsistani vähintään kahden viikon välein. Viikottain haluaisin jonkun elonmerkin tekstarin muodossa. Onko se liian usein?
Olen tuo, joka antoi esimerkkipuhelun 20 v pojan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Saitteko näihin lapsiin jotenkin keskusteluyhteyden, kun he asuivat vielä kotona? Tuskailen samaa 17-vuotiaan suhteen.
Minä aloin samaan yhteyden, kun poika täytti 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei tykkää lörpötellä puhelimessa, niin älkää soittako lörpöttelypuheluita. Keksikää vaikka sitten tikusta asiaa, jos ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään ja haluaa kuulla miten menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Minusta olisi ihan mukava kuulla lapsistani vähintään kahden viikon välein. Viikottain haluaisin jonkun elonmerkin tekstarin muodossa. Onko se liian usein?
Olen tuo, joka antoi esimerkkipuhelun 20 v pojan kanssa.
Jos se on poikasi mielestä liian usein niin sitten se on liian usein. Oma mieheni ottaa vanhempiinsa yhteyttä kerran kuussa ja tuntuu pitävän sitä paljona. Minulle äiti taas soittaa joka aamu sekä ilta tunnin mittaisen puhelun ja tunkee joka toinen viikko yli sadan kilometrin päähän käymään. Vähän toivoisin tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Minusta olisi ihan mukava kuulla lapsistani vähintään kahden viikon välein. Viikottain haluaisin jonkun elonmerkin tekstarin muodossa. Onko se liian usein?
Olen tuo, joka antoi esimerkkipuhelun 20 v pojan kanssa.
Jos se on poikasi mielestä liian usein niin sitten se on liian usein. Oma mieheni ottaa vanhempiinsa yhteyttä kerran kuussa ja tuntuu pitävän sitä paljona. Minulle äiti taas soittaa joka aamu sekä ilta tunnin mittaisen puhelun ja tunkee joka toinen viikko yli sadan kilometrin päähän käymään. Vähän toivoisin tilaa.
Huh, mikä äiti sinulla on.
En tykännyt jutella äidin kanssa kun ei hän kumminkaan kuunnellut avoimesti juttujani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Minusta olisi ihan mukava kuulla lapsistani vähintään kahden viikon välein. Viikottain haluaisin jonkun elonmerkin tekstarin muodossa. Onko se liian usein?
Olen tuo, joka antoi esimerkkipuhelun 20 v pojan kanssa.
Minäkin tykkäisin kuulla vähintään kerran viikossa tai kahdessa mutta on tyytyminen siihen että jos kerran kuukaudessa tai kahdessa näkee/kuulee, niin se hänelle riittää. Pakolla ei voi vaikka kuinka olis ikävä. Surullista kyllä kun napanuora venyy ja venyy ohuemmaksi, ei kuitenkaan pidä katkaista ihan kokonaan. Lapsesta on niin tuskallista päästää kokonaan irti. Joskus jo huomaa että kaikkeen tottuu ja jos kerran 6 kk aikana nähdään niin ilo on ylimmillään, odottaa kuin lapsi joulupukkia käymään.
Tietenkään kukaan "ei jaksa nyt" jutustella, jos vaikka sattuu olemaan seurustelukumppanin kanssa vähissä vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Saitteko näihin lapsiin jotenkin keskusteluyhteyden, kun he asuivat vielä kotona? Tuskailen samaa 17-vuotiaan suhteen.
Meillä onnistui tuossa iässä vain kun tehtiin yhdessä jotain eli kokkailtiin, maalailtiin, siivoiltiin varastoa, vaihdettiin autonrenkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Minusta olisi ihan mukava kuulla lapsistani vähintään kahden viikon välein. Viikottain haluaisin jonkun elonmerkin tekstarin muodossa. Onko se liian usein?
Olen tuo, joka antoi esimerkkipuhelun 20 v pojan kanssa.
kuinka usein olet yhteyksissä omien vanhempiesi kanssa? Oikeasti viikottain?
On tässä luopumista pitänyt opetella, me oltiin ennen niin tiivis porukka, ja nykyään lapset eivät soita mulle koskaan. Itsekin vältän nykyään soittamista, viestejä korkeintaan. Olen kateellinen heille, jotka ovat yhteyksissä usein.
Mutta näin se meillä menee, kivaa on kuitenkin aina silloin, kun sit nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 25-vuotias ja äitini soittelee mielestäni liian usein sekä käy kylässä. Haluaisin että hän etsisi elämäänsä muutakin sisältöä kuin me lapset. Hankkisi ystäviä tai aloittaisi vaikka jonkin harrastuksen. Tekisi hänellekin hyvää ja antaisi meille mahdollisuuden rakentaa omaa elämäämme ja identiteettiämme.
Minusta olisi ihan mukava kuulla lapsistani vähintään kahden viikon välein. Viikottain haluaisin jonkun elonmerkin tekstarin muodossa. Onko se liian usein?
Olen tuo, joka antoi esimerkkipuhelun 20 v pojan kanssa.
kuinka usein olet yhteyksissä omien vanhempiesi kanssa? Oikeasti viikottain?
Äitini kanssa 1-2 krt viikossa sen jälkeen, kun isäni,kuoli. Äiti on 82 v.
Nuorena en kestänyt sitä, kun appivanhemmat änkesivät meille viikottain. Ymmärrän oikein hyvin, jos poikani ei halua nähdä minua, enkä sitä pyydäköän. Ihan tekstaripäivitys riittää, että on hengissä.
Kuuluu itsenäistymiseen. Silti olet heille tärkeä, älä lopeta yhteyden pitoa. Kyllä välit taas lähenee kun aikuistuvat oikeasti.