Olin kaveriporukasta ainoana se jota ei kutsuttu polttareihin - tarinoita dissaamisesta ja muista pettymyksistä

Luulin että minut kutsuttiin ex-kaveriporukan mukaan mökille pitämään hauskaa yhdessä. Tajusin että minut oli nakitettu ainoastaan lapsenvahdiksi. Muu porukka ui, saunoi ja grillasi. Minä nökötin sisällä kahden taaperon ja vauvan hoitajana.

Mulla on vaikka kuinka paljon tuollaisia tarinoita. Lapsuuden ja nuoruuden kaverit oli yksinkertaisesti huonoja. Ihan avoimesti haukuttiin minua, muut sai isoja synttäriyllätyksiä paitsi minä, yms. Vain yksi tuosta porukasta on yrittänyt pitää vähän yhteyksiä lähtöni jälkeen. Hänestä ei ole pahaa sanottavaa, en vain halua enää nähdä noita ihmisiä niin siinä oli paras katkaista välit kaikkiin. 

Ja nyt voin todella hyvin muuten!

Nuoret osaavat olla todella julmia ja ajattelemattomia. Toki osa tekee sitä ihan tarkoituksella, mutta usein se on niin, että se tylsin tyyppi vaan "unohtuu" ilman sen kummempia dissauksia. Se on ihan hirveän alentavaa siitä unohdetusta, mutta aika moni, kuten itsekin, nuolee vain haavansa hiljaisuudessa ja jatkaa porukassa roikkumista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän sitä enää jaksaa ja sitten lopulta jättäytyy pois. Katkerat ja itsetuntoa nakertavat muistot sitten jäävät.

Olin 18-vuotias abi. Ystäväni kävi lukion neljään vuoteen ja tanssi vanhojentanssit vuoden myöhemmin kuin minä. Olimme sopineet, että tanssien jälkeen lähden hänen kyydillään juhliin, jotka tanssien jälkeen pidettäisiin muualla. Odottelin kotona valmistautuen lähtöön kunnes kaveri soittaa, että kaveriporukan neljä tyyppiä pyytää häneltä kyytiä myös juhliin ja voisinko mitenkään jäädä kyydistä pois, jotta nämä kaikki neljä pääsevät mukaan. Enpä tuntenut enää itseäni kovin tervetulleeksi joten jäin sitten pois.

Tyyppi ei ole varsinaisesti paha, mutta niin selkärangaton, ettei uskalla pitää kaverin puolia ja painostuksen alaisena taipuu. Lopetin vähitellen yhteydenpidon, koska en halunnut enää hänen kaverinsa olla.

Vierailija kirjoitti:

Olin 18-vuotias abi. Ystäväni kävi lukion neljään vuoteen ja tanssi vanhojentanssit vuoden myöhemmin kuin minä. Olimme sopineet, että tanssien jälkeen lähden hänen kyydillään juhliin, jotka tanssien jälkeen pidettäisiin muualla. Odottelin kotona valmistautuen lähtöön kunnes kaveri soittaa, että kaveriporukan neljä tyyppiä pyytää häneltä kyytiä myös juhliin ja voisinko mitenkään jäädä kyydistä pois, jotta nämä kaikki neljä pääsevät mukaan. Enpä tuntenut enää itseäni kovin tervetulleeksi joten jäin sitten pois.

Tyyppi ei ole varsinaisesti paha, mutta niin selkärangaton, ettei uskalla pitää kaverin puolia ja painostuksen alaisena taipuu. Lopetin vähitellen yhteydenpidon, koska en halunnut enää hänen kaverinsa olla.

Ihan tyypillistä nuorten ajattelemattomuutta. Niin kuin sanoit, että ei ilkeyttä, vaan juurikin selkärangattomuutta ja porukan ehdoilla menemistä. Loukkaa todella pahasti, mutta mitään ei voi.

Itsestäkin kyllä tuntuu että edes se yksi porukasta joka suhtautui minuun kivemmin, niin eihän sekään kyllä koskaan puolustanut minua. Joten antaa mennä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 18-vuotias abi. Ystäväni kävi lukion neljään vuoteen ja tanssi vanhojentanssit vuoden myöhemmin kuin minä. Olimme sopineet, että tanssien jälkeen lähden hänen kyydillään juhliin, jotka tanssien jälkeen pidettäisiin muualla. Odottelin kotona valmistautuen lähtöön kunnes kaveri soittaa, että kaveriporukan neljä tyyppiä pyytää häneltä kyytiä myös juhliin ja voisinko mitenkään jäädä kyydistä pois, jotta nämä kaikki neljä pääsevät mukaan. Enpä tuntenut enää itseäni kovin tervetulleeksi joten jäin sitten pois.

Tyyppi ei ole varsinaisesti paha, mutta niin selkärangaton, ettei uskalla pitää kaverin puolia ja painostuksen alaisena taipuu. Lopetin vähitellen yhteydenpidon, koska en halunnut enää hänen kaverinsa olla.

Ihan tyypillistä nuorten ajattelemattomuutta. Niin kuin sanoit, että ei ilkeyttä, vaan juurikin selkärangattomuutta ja porukan ehdoilla menemistä. Loukkaa todella pahasti, mutta mitään ei voi.

Onko tuo joku puolustuspuhe? Mitäpä jos nuorille opetettaisiin ettei ketään jätetä kelkasta ja muita pitää kohdella reilusti. Täällä Suomessa ei ainakaan ole mitään tuollaista ajattelua, joten ei ihme että on kauheasti kiusattuja, yksinäisiä jne. Kylmä yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 18-vuotias abi. Ystäväni kävi lukion neljään vuoteen ja tanssi vanhojentanssit vuoden myöhemmin kuin minä. Olimme sopineet, että tanssien jälkeen lähden hänen kyydillään juhliin, jotka tanssien jälkeen pidettäisiin muualla. Odottelin kotona valmistautuen lähtöön kunnes kaveri soittaa, että kaveriporukan neljä tyyppiä pyytää häneltä kyytiä myös juhliin ja voisinko mitenkään jäädä kyydistä pois, jotta nämä kaikki neljä pääsevät mukaan. Enpä tuntenut enää itseäni kovin tervetulleeksi joten jäin sitten pois.

Tyyppi ei ole varsinaisesti paha, mutta niin selkärangaton, ettei uskalla pitää kaverin puolia ja painostuksen alaisena taipuu. Lopetin vähitellen yhteydenpidon, koska en halunnut enää hänen kaverinsa olla.

Ihan tyypillistä nuorten ajattelemattomuutta. Niin kuin sanoit, että ei ilkeyttä, vaan juurikin selkärangattomuutta ja porukan ehdoilla menemistä. Loukkaa todella pahasti, mutta mitään ei voi.

Onko tuo joku puolustuspuhe? Mitäpä jos nuorille opetettaisiin ettei ketään jätetä kelkasta ja muita pitää kohdella reilusti. Täällä Suomessa ei ainakaan ole mitään tuollaista ajattelua, joten ei ihme että on kauheasti kiusattuja, yksinäisiä jne. Kylmä yhteiskunta.

Ei se ollut mikään puolustuspuhe, vaan kylmä toteamus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 18-vuotias abi. Ystäväni kävi lukion neljään vuoteen ja tanssi vanhojentanssit vuoden myöhemmin kuin minä. Olimme sopineet, että tanssien jälkeen lähden hänen kyydillään juhliin, jotka tanssien jälkeen pidettäisiin muualla. Odottelin kotona valmistautuen lähtöön kunnes kaveri soittaa, että kaveriporukan neljä tyyppiä pyytää häneltä kyytiä myös juhliin ja voisinko mitenkään jäädä kyydistä pois, jotta nämä kaikki neljä pääsevät mukaan. Enpä tuntenut enää itseäni kovin tervetulleeksi joten jäin sitten pois.

Tyyppi ei ole varsinaisesti paha, mutta niin selkärangaton, ettei uskalla pitää kaverin puolia ja painostuksen alaisena taipuu. Lopetin vähitellen yhteydenpidon, koska en halunnut enää hänen kaverinsa olla.

Ihan tyypillistä nuorten ajattelemattomuutta. Niin kuin sanoit, että ei ilkeyttä, vaan juurikin selkärangattomuutta ja porukan ehdoilla menemistä. Loukkaa todella pahasti, mutta mitään ei voi.

Oli tuo siinä mielessä ihan tarkoituksellista, että muu kaveriporukka oli päättänyt, että minut heitetään kaveriporukasta ulos. Tiedän tämän, koska eräs heistä myönsi, että olivat dissanneet minua jo pidemmän aikaa ihan tarkoituksella. Syytä tähän en tiedä. Tämä yksi tyyppi halusi edelleen olla kaverini, mutta ei hän tehnyt elettäkään minua puolustaakseen. Hän siis oli se joka taipuu muiden alla, koska on niin lapanen.

Olin todella pettynyt tuon porukan käytökseen. Muun muassa yksi heistä oli läheinen yläastelainen kaverini. Mutta tämäpä myönsi suoraan siten myöhemmin, että on valmis kiusaamaan minua jotta pääsee porukkaan.

Joo yhdelle kaverille olen ilmeisesti joku täyteystävä, jonka kanssa olla yhteyksissä kun muut ei pääse tai kun hän on pulassa. Viimeisin loukkaus oli se kun hän teki synttärikakun ja sanoi, että voit tulla syömään jos sitä jää jäljelle. Häihin ei tullut kutsua, laittoi kuvan häistä ja sanoi, että oli kivaa. Olen monesti miettinyt miksi noin tekee ja mikä minussa on vikana. Olenko vain pelastaja ja ihminen joka jaksaa nöyrästi aina vain kuunnella, mutta hauskanpitoon liian tylsä?

Hän ei onneksi ole ainoa ystäväni, muuten harmittaisi ja itsetunto olisi alhaalla. Enkä välejäkään tämän takia ole laittamassa poikki. Ehkä kaikki ihmiset ei vain kuulu siihen ydinporukkaan ja bestiksiin, vaikka itse niin haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Joo yhdelle kaverille olen ilmeisesti joku täyteystävä, jonka kanssa olla yhteyksissä kun muut ei pääse tai kun hän on pulassa. Viimeisin loukkaus oli se kun hän teki synttärikakun ja sanoi, että voit tulla syömään jos sitä jää jäljelle. Häihin ei tullut kutsua, laittoi kuvan häistä ja sanoi, että oli kivaa. Olen monesti miettinyt miksi noin tekee ja mikä minussa on vikana. Olenko vain pelastaja ja ihminen joka jaksaa nöyrästi aina vain kuunnella, mutta hauskanpitoon liian tylsä?

Hän ei onneksi ole ainoa ystäväni, muuten harmittaisi ja itsetunto olisi alhaalla. Enkä välejäkään tämän takia ole laittamassa poikki. Ehkä kaikki ihmiset ei vain kuulu siihen ydinporukkaan ja bestiksiin, vaikka itse niin haluaisikin.

No mutta miksi ET laittaisi välejä poikki? Ihan oikeasti. Tuollaisesta saa vain pahan mielen. Minulla on nyt paljon vähemmän kavereita kuin ennen, mutta kukaan ei enää kohtele minua noin ja olen paljon onnellisempi. En kadu ollenkaan että poistin elämästä tuollaiset ”kaverit”. Jooko, arvosta itseäsi.

Huomasin omasta kaveripiiristäni jossain vaiheessa, että olin se joka järjesti,auttoi ja teki. Olin kaasona häissä. Autoin ristiäisvalmisteluissa, olin tukena vaikeissa elämäntilanteissa. Kutsuin syömään. Mutta kun muilla oli hauskoja illanviettoja, keikoille ja tapahtumiin menoja. Olin se, jota ei pyydetty mukaan. Näin sitte sosiaalisesta mediasta nämä tapahtumat. Tajusin että mukaan pyytämiseen liittyi joku homma, tai tarve apukäsille, tai olin itse joka kutsui.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin omasta kaveripiiristäni jossain vaiheessa, että olin se joka järjesti,auttoi ja teki. Olin kaasona häissä. Autoin ristiäisvalmisteluissa, olin tukena vaikeissa elämäntilanteissa. Kutsuin syömään. Mutta kun muilla oli hauskoja illanviettoja, keikoille ja tapahtumiin menoja. Olin se, jota ei pyydetty mukaan. Näin sitte sosiaalisesta mediasta nämä tapahtumat. Tajusin että mukaan pyytämiseen liittyi joku homma, tai tarve apukäsille, tai olin itse joka kutsui.

Sinut on varmaan roolitettu ja mielletty palvelijaksi, jolla on sen roolin mukaiset tehtävät. Muut on sitten niitä, jotka hoitavat varsinaisen hauskanpidon. Palvelijoiden tehtävänähän on pitää juhlien puitteet kunnossa, mutta heitä ei suvaita juomalasi kädessä seurustelemassa, vaan tekemässä töitä taustalla. Tämä on nyt raaka kärjistys, mutta itselläni on ollut tuo palvelijan rooli, joka istui niin tiukassa että meni lopulta henkisen väkivallan puolelle, toisen osapuolen ilmeisesti sitä edes käsittämättä. Kun se oli niin selvää että minä olen vain minä, sitten on ne muut jännittävät ja trendikkäät kaverit. 

Katkeraa, myönnän. Ei kai kukaan halua tulla kohdelluksi roskana, varsinkin kun siihen ei ole mitään syytä. Mutta nuorilla ja vähän vanhemmillakin on tietyt roolit, joiden mukaan pelataan. Surkeinta on se, että monesti nämä jotka joutuvat narrin rooliin, alkavat toteuttaa sitä myös itse ja se vahvistaa kuvaa entisestään. Ymmärrän kyllä, että ei parikymppinen ole välttämättä riittävän vahva jättääkseen tällaista porukkaa, kun vaihtoehtona on hirvittävä yksinäisyys. Lisäksi tosiasioita on vaikea myöntää. Tämä onnistuu usein vasta kolmikymppisenä, kun elämänkokemusta on tullut, osalle sitten perhettäkin.

Sen sanon vielä, että kauhean usein varsinkin nuorten käytös laitetaan ajattelemattomuuden piikkiin. Mielestäni tämä on yksi syy miksi koulukiusausta ei saada kitkettyä pois. Aikuiset eivät millään haluaisi uskoa, että lapset ja nuoret voivat kiusata ihan tarkoituksella ja myös pahuuttaan.

Nuoret ovat toisiaan kohtaan todella ilkeitä ja tämä todellakin tapahtuu ihan tarkoituksella. Toiset kiusaavat, koska saavat siitä nautintoa ja samalla pönkittävät omaa asemaansa. Toiset kiusaavat, koska pitävät sillä huolen, että saa itse olla kaveriporukassa. Kaikilla ei ole kyse mistään pahasta olosta, joka puretaan muihin vaan kyseessä on nuorten tapa kisata nokkimisjärjestyksestä. Ja sillä, että joku ajetaan pohjalle, muut pitävät huolen siitä, etteivät itse ole alimpana hierarkiassa.

Vierailija kirjoitti:

Sen sanon vielä, että kauhean usein varsinkin nuorten käytös laitetaan ajattelemattomuuden piikkiin. Mielestäni tämä on yksi syy miksi koulukiusausta ei saada kitkettyä pois. Aikuiset eivät millään haluaisi uskoa, että lapset ja nuoret voivat kiusata ihan tarkoituksella ja myös pahuuttaan.

Nuoret ovat toisiaan kohtaan todella ilkeitä ja tämä todellakin tapahtuu ihan tarkoituksella. Toiset kiusaavat, koska saavat siitä nautintoa ja samalla pönkittävät omaa asemaansa. Toiset kiusaavat, koska pitävät sillä huolen, että saa itse olla kaveriporukassa. Kaikilla ei ole kyse mistään pahasta olosta, joka puretaan muihin vaan kyseessä on nuorten tapa kisata nokkimisjärjestyksestä. Ja sillä, että joku ajetaan pohjalle, muut pitävät huolen siitä, etteivät itse ole alimpana hierarkiassa.

Voi olla, mutta esimerkiksi omassa kaveriporukassani siinä 20-30 vuoden välillä ei ollut ketään tietoisesti ilkeää tyyppiä, oli vaan näitä trendikkäiden tyyppien perässä juoksijoita. Ja kun itse olin tällainen harmaa ja epäkiinnostava hiirulainen, sain aina jäädä taustalle huomiotta. En mieltänyt sitä minään valtapelinä, enemmän sellaisena että porukka halusi seurata näitä kiinnostavia tyyppejä enemmän kuin minua.

Merkille pantavaa muuten on, että nyt kun olen jo yli nelikymppinen, monet näistä tyypeistä ovat aktivoituneet suuntaani ja kyselleet kuulumisiani ja pyytäneet ulos ym. Oletan että se johtuu lapsiperhearjesta, enää niillä cooleilla tyypeillä ei ole kysyntää ja tällaiset perusjärkevät, tasaiset ja luotettavat tyypit ovat enemmän huudossa. Mutta kun siinä on käynyt niin, että nykyään minua ei kiinnosta yhtään. Ei siksi että aikoinaan sain jäädä paitsioon, vaan siksi että olen vaan jo kasvanut omaan suuntaani eikä minua kiinnosta kuunnella kenenkään ulkopuolisen asioita. Minulla ei ole lapsia, minulla on hyvä työ ja mukava toimeentulo. Olen ihan tyytyväinen näinkin enkä tunne kiinnostusta noihin entisiin tyyppeihin.

Joo varmasti on tuotakin, että jengi juoksee niiden perässä, jotka ovat suosittuja eikä hiljaisempia huomata. Mutta itse puhuin kiusaamisesta eli siitä, kun joku aivan tietoisesti tarkoituksella eristetään porukasta tai harrastetaan muuta systemaattista kiusaamista.

Ja tosiaan valtapelillä tarkoitan peruskoulu- ja lukioikäisiä. En enää parikymppisiä.

Enää ei satu, mutta silloin nuorena kyllä, kun sattumalta kuulin erään "ystävän" pikkusiskolta (oli niin pieni ettei osannut salata), että muut olivat tapailleet kovinkin tiuhaan ja silloinkin soittaessani olivat yhdessä eräässä paikassa. Minua ei ollut kutsuttu silloinkaan! En koskaan kehdannut sanoa siitä mitään. Kyllähän se tuntui hirveän pahalta, olin luullut olevani yksi muiden joukossa mutta en sitten todellisuussa näköjään jotenkin kelvannut sakkiin.

Yksi noista vielä kirjoitteli joskus että muistatko sen ja sen kerran kun laitoimme yhdessä naposteltavaa ja oli niin hienoa ja ja ja...

Niin varmaan, mutta minuahan ei ollut sinne pyydetty, joten olin istunut yksin kotona tietämättömänä mistään "hienoudesta". Tuo kirjeen kirjoittanut ei siis edes muistanut, että minä en ollut ollut siellä mukana. Kiva.

Hämmästyttää vieläkin jotenkin se pikkumaisuus - en kai minä heiltä mitään olisi pois vienyt, jos olisin saanut olla mukana?

Ja sitten se vielä pistetään ajattelemattomuuden piikkiin. No ihan tahalliselta tuo toistuva kohtelu kyllä minusta vaikutti.

Minua ainakin ihan kunnolla kiusattiin kaveriporukassa. Ei se ollut ajattelemattomuutta.

Mua on alkanut hämmentää ja ärsyttää, miten aiemmin hyvä ystäväni on alkanut käyttää minua ajantäyttökaverinaan. Olimme sopineet hyvissä ajoin tapaamisen keskustaan, ja kun tulen paikalle, ystäväni tokaisee, että hänellä on nyt vajaa tunti aikaa ennen kuin hän lähtee tapaamaan toista ystäväänsä. Seuraavalla kerralla sain viestin: olen paikassa se ja se, voitko tulla tapaamaan, mulla on tässä vielä aikaa ennen kuin menen kampaajalle. Tuolloin vastasin, etten lähde lyhyellä varoitusajalla hetken viihdykkeeksi. Luulin, että vihje meni perille, kunnes taas tuli viestiä, jossa mua yritettiin tilata jonnekin paikkaan häntä tapaamaan, ennen kuin hän lähtee jonkin toisen kaverinsa luokse.

Välit ovat viilenneet ja mua tympii koko ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mua on alkanut hämmentää ja ärsyttää, miten aiemmin hyvä ystäväni on alkanut käyttää minua ajantäyttökaverinaan. Olimme sopineet hyvissä ajoin tapaamisen keskustaan, ja kun tulen paikalle, ystäväni tokaisee, että hänellä on nyt vajaa tunti aikaa ennen kuin hän lähtee tapaamaan toista ystäväänsä. Seuraavalla kerralla sain viestin: olen paikassa se ja se, voitko tulla tapaamaan, mulla on tässä vielä aikaa ennen kuin menen kampaajalle. Tuolloin vastasin, etten lähde lyhyellä varoitusajalla hetken viihdykkeeksi. Luulin, että vihje meni perille, kunnes taas tuli viestiä, jossa mua yritettiin tilata jonnekin paikkaan häntä tapaamaan, ennen kuin hän lähtee jonkin toisen kaverinsa luokse.

Välit ovat viilenneet ja mua tympii koko ihminen.

 

Itseä alkoi tympiä kaveri jonka kanssa sovittiin joku meno hyvissä ajoin, ja viime tingassa hän peruu sen koska haluaakin nähdä jotain muuta kaveria. Liekö ajattelemattomuutta sitten, ainakaan en mikään tärkeä ystävä ilmeisesti ole.