Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä solmua saisi avattua? Mies ei tykkääkään(?) lapsiperhe-elämästä
19.03.2021 |
Me molemmat haluttiin perhe, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Ja saatiin yhdessä toivottu ja suunniteltu lapsi. Ennen raskautta mies ääneen haaveili miten viettäisi lapsen kanssa paljon aikaa, mitä kaikkea tekisivät (jo vauva-aikana) jne. Ja viihtyi hyvin ystäväperheidemme pienten lasten kanssa. Hän teki paljon kotitöitä eikä muutenkaan ollut mitenkään menevä esim. baareissa juokseva mies. Joten luulin, että hänestä tulisi ns. hyvä isä.
No kun lapsemme syntyi, niin alusta asti kävi selväksi, että mies ei kestäkään yhtään eikä koskaan mitään meteliä, ei kestä sitä että vauva sitoo tiettyihin aikatauluihin, sotkua, sitä että minä en ehdi tekemään samoja asioita kuin ennen lasta (koska jompi kumpi meistä oli tietenkin koko ajan sidottu vauvaan eli jos vaikka imetin niin en voinut olla samaan aikaan keittiössä tekemässä ruokaa). Ei kestä sitä, että vauva herättää öisin eikä sitä että minä olen väsynyt niiden yöherätysten takia. Oltiin tietenkin etukäteen puhuttu, että tällaista vauva-arki on, mutta silloin ei mitenkään tullut ilmi että asiassa voisi olla ongelma.
Lapsi on jo neljä. Ja samat ongelmat jatkuu. Mies ei edelleenkään kestä mitään meteliä tai sitä että lapsen takia on tiettyjä aikatauluja eikä mitään sotkua. Hän välttelee kotona olemista siksi. Suostuu viettämään aikaa lapsen kanssa vain pakotettuna ja silloinkin vaatii, että mahdollisimman lyhyen ajan (koska ei kuulemma kestä pidempään).
Alan olla aivan loppu. Olen kuin yksihuoltaja parisuhteessa. Tai kuin äiti kahdelle lapselle. Hän kyllä edelleen tekee puolet kotitöistä kuten ennenkin lasta eikä edelleenkään juokse baareissa tms, eli monen meidän kaverin mielestä hän on täydellinen isä. Vielä mitä. Ihan kuin ei olisi mikään isä ollenkaan vaan kuin minun joku uusiokumppani, joka koko ajan ärsyyntyisi edellisestä suhteestani olevan lapsen melusta ja läsnäolosta ja siitä että lapsi vie aikaani ja huomiotani. Eikä haluaisi sitoutua sen lapsen hoitamiseen yhtään. Olen lapsen takia yrittänyt sietää tilannetta, koska olen useammalta taholta saanut neuvon, että odota ja tilanne kyllä muuttuu paremmaksi. Ollaan käyty juttelemassa asioista ammattilaisen luona, mutta minun mielestä siinä ei ole mitään järkeä, koska mies ei siellä myönnä mitään näistä asioista ja esittää täydellistä ja osallistuvaa isää. Ja antaa vaikka mitä lupauksia olla lapsen kanssa jotta minä vaikka pääsisin säännölliseen harrastukseeni, mutta kotona mikään ei toteudu.
Joten miten tätä solmua lähtisi avaamaan?
Kommentit (186)
Jaahans. Eipä se mies siitä muuksi muutu. Jos eroatte, mies tuskin edes haluaa tavata enää lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mieheni kyllä tajuaa että asiat on pielessä. Hän myöntää ihan suoraan, että arki ja meidän elämä on hänen mielestä kamalaa, sanoo suoraan että ei kestä olla lapsen kanssa koska se on niin stressaavaa ja sanoo suoraan että sen takia välttelee kotonaoloa eikä halua yhdessä tehdä mitään perheenä koska lapsen tietyt rytmit tekee siitä tekemisestä niin rasittavaa hänen mielestä. Kun kysyn syytä niin sanoo, että ei ole sellainen ihminen joka tykkäisi melusta tai tiukoista arkirytmeistä. Ap
Jos tämä oli selvää ensimmäisen lapsen jälkeen, miten niitä on nyt sitten jo neljä?
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä oli selvää ensimmäisen lapsen jälkeen, miten niitä on nyt sitten jo neljä?
Miten niin neljä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä oli selvää ensimmäisen lapsen jälkeen, miten niitä on nyt sitten jo neljä?
Lapsi on jo neljä = Lapsi on 4-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen koe-eroa. Vuokratkaa asunto vanhempien vuoroviikkoiseen asumiseen. Toinen siis asuu aina lapsen kanssa ”kotona”. Kaikki lapsen- ja talouden hoitoon liittyvät asiat hoitaa kotona asuva puoliso. Näette mitä mahdollinen ero todella tarkoittaa. Mies joutuu ottamaan vastuun lapsen hoidosta, kuten joutuisi mahdollisessa erossakin. Tietenkin voitte halutessanne viettää aikaa myös yhdessä, mutta ei niin, että hoidat kaikki asiat kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoista se on kun uskoo narsistin lupauksia, olit sinisilmäinen. Joskus mies tai nainen kyllä puhuu ja haaveilee ja vakuuttaa, muttei olekaan tarkoittanut mitään mitä sanoo. Pitää aina pitää silmät auki. Ei se muutu, mutta raivostuu kyllä jos otat eron. Tsemppiä paljon tulevaan sulle ja lapselle!
Vika ei ole siinä, ettei mies oikeasti "kestäisi". Mies vain haluaa jatkaa entistä mukavaa elämäänsä ja ulospäin esittää "vastuullista perheenisää".
Rusinat pullasta ja sitä rataa. Mies ei myöskään oikeasti rakasta sinua, koska aina menee oma etu edellä, nyt kun olet "nalkissa".
Nyt sinun pitää vain erota, sillä et tule ikinä enää näkemään miestä hyvänä kumppanina ja vain katkeroidut, jos jäät suhteeseen.
Mies saattaa heittäytyä erossa äärettömän hankalaksi ja uhkailla "lapsen viemisellä". Ei kannata miehen toimien antaa kuitenkaan vaikuttaa.
Todennäköisesti miehen ja lapsen suhde lähenee eron jälkeen, sillä mies haluaa pitää yllä vastuullisen isän imagoa ja se onnistuu vain olemalla aktiivisesti mukana lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mieheni kyllä tajuaa että asiat on pielessä. Hän myöntää ihan suoraan, että arki ja meidän elämä on hänen mielestä kamalaa, sanoo suoraan että ei kestä olla lapsen kanssa koska se on niin stressaavaa ja sanoo suoraan että sen takia välttelee kotonaoloa eikä halua yhdessä tehdä mitään perheenä koska lapsen tietyt rytmit tekee siitä tekemisestä niin rasittavaa hänen mielestä. Kun kysyn syytä niin sanoo, että ei ole sellainen ihminen joka tykkäisi melusta tai tiukoista arkirytmeistä. Ap
Jos miettii tätä puhtaasti lapsen kannalta, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin erota? Kyllähän lapsikin jo aistii sen, että isä inhoaa olla kotona ja inhoaa kaikkea mitä lapsi tekee. Lapsella pitää olla turvallinen kotiympäristö. Sellainen jossa uskaltaa olla oma itsensä, eikä tarvi pelätä sitä, että isä ahdistuu tai hermostuu lapsen tekemisistä.
Onko lapsi päivähoidossa? Mies töissä? Eihän omaa lastaan näe työpivän jälkeen kuin muutaman tunnin, kun lapsi jo menee nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen koe-eroa. Vuokratkaa asunto vanhempien vuoroviikkoiseen asumiseen. Toinen siis asuu aina lapsen kanssa ”kotona”. Kaikki lapsen- ja talouden hoitoon liittyvät asiat hoitaa kotona asuva puoliso. Näette mitä mahdollinen ero todella tarkoittaa. Mies joutuu ottamaan vastuun lapsen hoidosta, kuten joutuisi mahdollisessa erossakin. Tietenkin voitte halutessanne viettää aikaa myös yhdessä, mutta ei niin, että hoidat kaikki asiat kuten ennenkin.
Periaatteessa ihan hyvä idea. Meillä ei valitettavasti ole sellaiseen rahaa. Asutaan omistusasunnossa Helsingissä, ja kuukausittaiset lainaerät on sen verran suuria, että ei raha riitä mistään lähialueilta toisen asunnon vuokraan. Lyhennysvapaa on käytetty aiemmin eikä enää saada. Jos oikea ero tulisi niin olisi pakko heti myydä tämä asunto pois ja molempien hankkia jokin pieni ja edullinen itselleen. Ap
Hei ap.
Otat esille kipeän asian, kun perheessäsi vanhemmuus ei tunnukaan yhteiseltä ja lähentävältä vaan erottavalta asialta. Koet, että puolisosi ei ota vastuuta lapsen kanssa elämisestä vaan koet jääneesi yksin.
Kerrot myös, että olette käyneet ammattimaisessa keskusteluavussa, mutta ilmaiset pettymystä siihen. Jatkuuko kuitenkin käyntinne siellä edelleen? Voitko seuraavalla kerralla ottaa puheeksi sen, että koet terapiakäyntien ja käytännön arjen välillä suuren eron? Jos tapaamisenne ovat jostain syystä jo päättyneet, voitko varata uusia aikoja. Mielestäni esille ottamasi asia on suuri ja on epätodennäköistä, että se korjautuisi itsestään, kun tilanne on jatkunut samankaltaisena jo vuosia. Muutos on yleensä vaikeaa, koska ihminen luonnostaan liukuu totuttuihin malleihin ja siksi muutokseen täytyy molempien sitoutua
Joudut varmaan myös kiperästi kysymään itseltäsi, miten toimit, jos tarvitsemaasi muutosta ei tapahdukaan. Jos ja kun osoittautuu, että oinen osapuoli ei sitoudu samaan vanhemmuuteen ja perhe-elämän arvoihin kuin sinä, mitä siitä seuraa?
Toivon,että saatte keskusteluavussa vielä uusia näkökulmia ja tapoja löytää muutos. Voimia ja viisautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mies voi olla erityisherkkä tms. Ei sille voi mitään, jos normaali lapsiperhe-elämä menee yli sietokyvyn. Toki voi ja kannattaa yrittää siedättämistä.
Minäkään en aluksi ollut äitinä kummoinen, mutta kun oli pakko vaan jaksaa ja kestää, totuin siihen. En kylä koskaan palannut enää omaksi itsekseni, vaikka lapsi on jo aikuinen. Oli se niin rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan miehelle mahdollisuutta polyamoriseen suhteeseen.
Jos hänellä olisi useampi vaimo, hän voisi rentoutua parikymppisen lapsettoman vaimonsa luona osan ajasta ja pystyisi palaamaan luoksesi muutaman päivän kuluttua rentoutuneena ja täynnä virtaa imurointiin ja pyykin pesemiseen.
Miehesi jaksaisi muistojensa voimalla kuunnella lapsen rääkymistä hymyhuulin esim. viikonlopun ajan, kun hän tietäisi viimeistään sunnuntai-iltana palaavansa toiseen kotiinsa punaviinin ja "harrastuksensa" pariin.
Aika tasavertainen suhde. Mies siis leikkisi sinkkua ja rusinat-pullasta-iskää ja ap leikkisi yh:ta ja piikaa. Just noinhan polyamoriset suhteet toimii, eiku?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi päivähoidossa? Mies töissä? Eihän omaa lastaan näe työpivän jälkeen kuin muutaman tunnin, kun lapsi jo menee nukkumaan.
Olemme molemmat arkipäivät töissä, lapsi päiväkodissa. Ei meistä kumpikaan näe arkena lasta koko päivää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä oli selvää ensimmäisen lapsen jälkeen, miten niitä on nyt sitten jo neljä?
Lapsi on jo neljä = Lapsi on 4-vuotias.
Minäkin itse asiassa luin että lapsiA on jo neljä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mieheni kyllä tajuaa että asiat on pielessä. Hän myöntää ihan suoraan, että arki ja meidän elämä on hänen mielestä kamalaa, sanoo suoraan että ei kestä olla lapsen kanssa koska se on niin stressaavaa ja sanoo suoraan että sen takia välttelee kotonaoloa eikä halua yhdessä tehdä mitään perheenä koska lapsen tietyt rytmit tekee siitä tekemisestä niin rasittavaa hänen mielestä. Kun kysyn syytä niin sanoo, että ei ole sellainen ihminen joka tykkäisi melusta tai tiukoista arkirytmeistä. Ap
Mieskö ei siis kuitenkaan ole myöntänyt tätä silloin, kun olette käyneet juttelemassa ammattilaisten kanssa?
Tää kuulostaa ehkä vähän kliseiseltä, mutta onko mahdollista, että mies toteuttaa samaa kaavaa, jolla häntä itseään on kohdeltu lapsena? Ennen raskautta oli siis unelmat siitä, kuinka oman lapsen kanssa osaisi olla toisin. Lapsen syntymän jälkeen omat kipupisteet aktivoituvat ja opitut käyttäymismallit tulevat niin automaattisina selkärangasta, että mies ei osaa nyt estää sitä. Jos on kyse tästä, asiaan ei auta, että mies käsittelee suhdetta omaan lapseensa. Ratkaisu on silloin siinä, että mies käsittelee suhdettaan omaan lapsuuteensa (muistelee totuudenmukaisesti millaista se oli, suree menetyksiään, lohduttaa itseään/sisäistä lastaan jne.). Sitten kun mies on käsitellyt nämä, hän pystyy kohtaamaan oman lapsensa ilman, että lapsi muistuttaa kipeästi omista vaillejäämisistä.
Tulipahan vaan mieleen. Voi olla toki kyse jostain muustakin. Joka tapauksessa kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta ap:lle. Voimia siis ap:lle, miten ikinä lähdetkin tätä asiaa käsittelemään!
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.