Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä solmua saisi avattua? Mies ei tykkääkään(?) lapsiperhe-elämästä
19.03.2021 |
Me molemmat haluttiin perhe, mies ehkä jopa enemmän kuin minä. Ja saatiin yhdessä toivottu ja suunniteltu lapsi. Ennen raskautta mies ääneen haaveili miten viettäisi lapsen kanssa paljon aikaa, mitä kaikkea tekisivät (jo vauva-aikana) jne. Ja viihtyi hyvin ystäväperheidemme pienten lasten kanssa. Hän teki paljon kotitöitä eikä muutenkaan ollut mitenkään menevä esim. baareissa juokseva mies. Joten luulin, että hänestä tulisi ns. hyvä isä.
No kun lapsemme syntyi, niin alusta asti kävi selväksi, että mies ei kestäkään yhtään eikä koskaan mitään meteliä, ei kestä sitä että vauva sitoo tiettyihin aikatauluihin, sotkua, sitä että minä en ehdi tekemään samoja asioita kuin ennen lasta (koska jompi kumpi meistä oli tietenkin koko ajan sidottu vauvaan eli jos vaikka imetin niin en voinut olla samaan aikaan keittiössä tekemässä ruokaa). Ei kestä sitä, että vauva herättää öisin eikä sitä että minä olen väsynyt niiden yöherätysten takia. Oltiin tietenkin etukäteen puhuttu, että tällaista vauva-arki on, mutta silloin ei mitenkään tullut ilmi että asiassa voisi olla ongelma.
Lapsi on jo neljä. Ja samat ongelmat jatkuu. Mies ei edelleenkään kestä mitään meteliä tai sitä että lapsen takia on tiettyjä aikatauluja eikä mitään sotkua. Hän välttelee kotona olemista siksi. Suostuu viettämään aikaa lapsen kanssa vain pakotettuna ja silloinkin vaatii, että mahdollisimman lyhyen ajan (koska ei kuulemma kestä pidempään).
Alan olla aivan loppu. Olen kuin yksihuoltaja parisuhteessa. Tai kuin äiti kahdelle lapselle. Hän kyllä edelleen tekee puolet kotitöistä kuten ennenkin lasta eikä edelleenkään juokse baareissa tms, eli monen meidän kaverin mielestä hän on täydellinen isä. Vielä mitä. Ihan kuin ei olisi mikään isä ollenkaan vaan kuin minun joku uusiokumppani, joka koko ajan ärsyyntyisi edellisestä suhteestani olevan lapsen melusta ja läsnäolosta ja siitä että lapsi vie aikaani ja huomiotani. Eikä haluaisi sitoutua sen lapsen hoitamiseen yhtään. Olen lapsen takia yrittänyt sietää tilannetta, koska olen useammalta taholta saanut neuvon, että odota ja tilanne kyllä muuttuu paremmaksi. Ollaan käyty juttelemassa asioista ammattilaisen luona, mutta minun mielestä siinä ei ole mitään järkeä, koska mies ei siellä myönnä mitään näistä asioista ja esittää täydellistä ja osallistuvaa isää. Ja antaa vaikka mitä lupauksia olla lapsen kanssa jotta minä vaikka pääsisin säännölliseen harrastukseeni, mutta kotona mikään ei toteudu.
Joten miten tätä solmua lähtisi avaamaan?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mieheni kyllä tajuaa että asiat on pielessä. Hän myöntää ihan suoraan, että arki ja meidän elämä on hänen mielestä kamalaa, sanoo suoraan että ei kestä olla lapsen kanssa koska se on niin stressaavaa ja sanoo suoraan että sen takia välttelee kotonaoloa eikä halua yhdessä tehdä mitään perheenä koska lapsen tietyt rytmit tekee siitä tekemisestä niin rasittavaa hänen mielestä. Kun kysyn syytä niin sanoo, että ei ole sellainen ihminen joka tykkäisi melusta tai tiukoista arkirytmeistä. Ap
Mieskö ei siis kuitenkaan ole myöntänyt tätä silloin, kun olette käyneet juttelemassa ammattilaisten kanssa?
Niinhän ne narskut toimii. Pääasia heille on, miltä näyttää ulkopuolisten silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei tuossa varmaan auta kuin erota. Suostuuko mies pariterapiaan? Ihan vaan eroa helpottamaan, ettei tulisi kauheaa sotkua, kolmannen osapuolen kanssa juttelu voisi vähän auttaa. Lapsen tasolle jäänyt minäminä-mies voi aiheuttaa hankaluuksia, mutta varmaan tasaantuu ajan kanssa.
Ystävälläni oli samankaltainen tilanne, lapsia tosin kaksi pienellä ikäerolla. Paljon kaivattu perhe-elämä ei sitten napannutkaan miestä, ja erossa heittäytyi täysin tunnekylmäksi vaimoaan ja myös lapsia kohtaan, ei halunnut tavata olenkaan ja syytti vaimoaan elämänsä pilaamisesta. Vuoden pari kiukutteli, mutta varmaan juuri koska kulissit ei kestä imagohaittaa, joka seuraksi lasten totaalisesta hylkäämisestä, tapaa nykyään säännöllisesti. Tsemppiä!
Sano suoraan ja vidun kyllästyneenä, että ”kasva aikuiseksi! Sä et mies vaan kikkihiiri.”
Huh. Taas se sama tarinatäti vauhdissa pitkine ja keksittyineen tarinoineen.
Täyttä moskaa koko aloitus, alusta loppuun asti. Tuon provoilijan tunnistaa vaikka unissaan.
Hänellä on aina hyvin pitkä teksti monien selostusten kanssa. Ja lopuksi hän esittää jonkin kysymyksen tai pyytää vinkkejä, jotta saisi ketjun käyntiin.
Olet sairas ap. Fanaatikko tällä palstalla.
Aivan älytön juttu, minkä ihmeen takia siedät tota äijää, sehän valehteli sulle päin naamaa ja huolella ennen lasta.Keskenkasvuinen teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tuonut esille, että kyllähän se lapsi vie sinultakin paljon aikaa ja energiaa. Rusinat pullasta -ajattelu on nyt vahvana tässä. Jos mitenkään onnistuisi (ja onnistuu kyllä kun tosissaan priorisoi) teillä kannattaisi ottaa käyttöön kotiapua (lastenhoitoa, siivousta, ruokahuoltoa), jotta jaksaisitte itse paremmin ja hoidettua parisuhdettanne. Saisiko lasta välillä isovanhemmille taikka kummeille hoitoon? Lapsen kasvaessa tilanne toki helpottaa, mutta jaksatteko yhdessä sinne asti?
Tuosta oman elämäsi solmusta pääset irti heti ap, kun lopetat lapsellisten provojesi postauksen palstalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lasten kanssa sitä sotkua ja meteliä on pakko sietää jonkin verran.
Lähtisin ehkä purkamaan tuosta aikatauluasiasta, sillä se on sellainen mihin voisi ainakin osittain vaikuttaa. Mikä niissä hiertää? Säännölliset ruoka-ajat, päiväunet? Lapsi myös kasvaa koko ajan, jolloin vapautta aikatauluihin tulee lisää.
Löytyisikö isälle ja lapselle jokin yhteinen harrastus, josta molemmat nauttisivat ja joka antaisi sinulle vapaa-aikaa?
Kuulostaa minun isältäni, silloin 70- ja 80-luvulla. Kärsin vieläkin ongelmista sen jäljiltä (isän kiukkuaminen, äidin masennus). Eroa. Itsesi vuoksi, lapsen vuoksi. Kyllä lapsi tietää milloin ei ole haluttu, ja osaa huomata/pelätä kun äiti voi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. Taas se sama tarinatäti vauhdissa pitkine ja keksittyineen tarinoineen.
Täyttä moskaa koko aloitus, alusta loppuun asti. Tuon provoilijan tunnistaa vaikka unissaan.
Hänellä on aina hyvin pitkä teksti monien selostusten kanssa. Ja lopuksi hän esittää jonkin kysymyksen tai pyytää vinkkejä, jotta saisi ketjun käyntiin.
Olet sairas ap. Fanaatikko tällä palstalla.
Jaa.. Tai sitten on ihan normaalia ensin esitellä ongelma ja sitten pyytää näkemyksiä ongelmaansa. En oikein tiedä toimisiko keskustelu yhtä hyvin jos aloitus olisi "mies ei jaksa perhe-elämää, älkää kertoko näkemyksiänne". ohis
Neljävuotias on kyllä vielä aika ärsyttävässä iässä. Jotkut ihmiset ei vain siedä lapsia ja lapsuutta, se muistuttaa heitä omasta lapsuudesta ja ihmisen vajaavuudesta. Mutta tilanne helpottaa ajan kanssa, noin 10-14 vuodessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut hänelle että tunnet itsesi petetyksi kun vauvahaaveet muuttuivat niin radikaalisti? Että noin merkityksellisessä asiassa ei vain voi todeta että ei tämä isyys maistukaan. Että joka leikkiin lähtee se leikin kestäköön ja miehen olisi syytä kasvaa aikuiseksi.
Kysy häneltä onko ok jos eroatte ja sinä etsit elämääsi ihmisen joka on valmis suhteeseen kanssasi ja hoitamaan isäpuolena homman paremmin? Kun oikea isä ei kestänyt arkea.
Vierailija kirjoitti:
Tää kuulostaa ehkä vähän kliseiseltä, mutta onko mahdollista, että mies toteuttaa samaa kaavaa, jolla häntä itseään on kohdeltu lapsena? Ennen raskautta oli siis unelmat siitä, kuinka oman lapsen kanssa osaisi olla toisin. Lapsen syntymän jälkeen omat kipupisteet aktivoituvat ja opitut käyttäymismallit tulevat niin automaattisina selkärangasta, että mies ei osaa nyt estää sitä. Jos on kyse tästä, asiaan ei auta, että mies käsittelee suhdetta omaan lapseensa. Ratkaisu on silloin siinä, että mies käsittelee suhdettaan omaan lapsuuteensa (muistelee totuudenmukaisesti millaista se oli, suree menetyksiään, lohduttaa itseään/sisäistä lastaan jne.). Sitten kun mies on käsitellyt nämä, hän pystyy kohtaamaan oman lapsensa ilman, että lapsi muistuttaa kipeästi omista vaillejäämisistä.
Tulipahan vaan mieleen. Voi olla toki kyse jostain muustakin. Joka tapauksessa kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta ap:lle. Voimia siis ap:lle, miten ikinä lähdetkin tätä asiaa käsittelemään!
Vielä täytyy jatkaa, että jos kyse tästä, niin miehen pitäisi sitoutua hoitamaan asiaa, esim. mennä terapiaan jne. Ihan vaan lapsen takia asiaa ei saa jättää roikkumaan, vaan miehen tulisi tehdä asian työstämisestä prioriteetti. Lapsi ei voi odottaa, hänen lapsuutensa on tässä ja nyt, ja isän suhtauminen vaikuttaa häneen erittäin voimakkaasti ja pitkäkestoisesti. Siis vaikka kyse olisi tällaisesta herkästä kipukohdasta miehen omassa menneisyydessä, lapsen takia ap:n on hyvä olla miestä kohtaan jämäkkä ja vaatia näkyvää yritystä/muutosta.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tunnistan isän käytöksestä myös vähän omia ajatuksiani, tosin minulla niihin vaikuttaa masennus. Välillä lapsiperhearki tuntuu toivottomalta, kun siitä ei ole ulospääsyä ja päivät toistavat itseään. Tulee tunne, että tätäkö minun koko elämäni nyt on. Uupuneena myös aistit ovat ylikierroksilla ja ylimääräinen meteli ärsyttää helposti.
Silti miehesi käytös ei ole oikein. Varmasti lapsikin jo aistii, ettei isä tykkää olla hänen kanssaan. Yrittäisin siellä ammattiavun piirissä nostaa esille eronkin mahdollisuuden, jotta mieskin tajuaa tilanteen vakavuuden.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan miehelle mahdollisuutta polyamoriseen suhteeseen.
Jos hänellä olisi useampi vaimo, hän voisi rentoutua parikymppisen lapsettoman vaimonsa luona osan ajasta ja pystyisi palaamaan luoksesi muutaman päivän kuluttua rentoutuneena ja täynnä virtaa imurointiin ja pyykin pesemiseen.
Miehesi jaksaisi muistojensa voimalla kuunnella lapsen rääkymistä hymyhuulin esim. viikonlopun ajan, kun hän tietäisi viimeistään sunnuntai-iltana palaavansa toiseen kotiinsa punaviinin ja "harrastuksensa" pariin.
Ja jos vaimolla olisi useampi mies, niin hän saisi aikuisen ihmisen jakamaan lapsiarkea kanssaan ja jaksaisi taas paremmin lapsimiestään, kun tämä hiippailisi kotiin harrastustensa parista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mieheni kyllä tajuaa että asiat on pielessä. Hän myöntää ihan suoraan, että arki ja meidän elämä on hänen mielestä kamalaa, sanoo suoraan että ei kestä olla lapsen kanssa koska se on niin stressaavaa ja sanoo suoraan että sen takia välttelee kotonaoloa eikä halua yhdessä tehdä mitään perheenä koska lapsen tietyt rytmit tekee siitä tekemisestä niin rasittavaa hänen mielestä. Kun kysyn syytä niin sanoo, että ei ole sellainen ihminen joka tykkäisi melusta tai tiukoista arkirytmeistä. Ap
Miksi ei myönnä ammattilaisen luona noita asioita, kun kuitenkin olette jostakin syystä ammattilaisen puoleensa kääntyneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mieheni kyllä tajuaa että asiat on pielessä. Hän myöntää ihan suoraan, että arki ja meidän elämä on hänen mielestä kamalaa, sanoo suoraan että ei kestä olla lapsen kanssa koska se on niin stressaavaa ja sanoo suoraan että sen takia välttelee kotonaoloa eikä halua yhdessä tehdä mitään perheenä koska lapsen tietyt rytmit tekee siitä tekemisestä niin rasittavaa hänen mielestä. Kun kysyn syytä niin sanoo, että ei ole sellainen ihminen joka tykkäisi melusta tai tiukoista arkirytmeistä. Ap
Hän näkee ongelmia muualla paitsi itsessään. Hänen asenteensa ja lusmuilunsa tekee elämästä stressaavaa. Oikeasti nyt pää pois perseestä.
Minä en moista sietäisi. Tekisin selkeät omaa aikaa -aikataulut ja ilmottaisin, että jos ei pysty noudattamaan ja jos asenne ei muutu on eron paikka. Ymmärrätkö kuinka paljon energiaa miehen perseily vie sinulta. Olisit voinut jo pari vuotta elää ihanaa elämää ja ehkä jakaa sen jonkun mukavan ihmisen kanssa, joka jakaa elämän eikä vain vingu ettei saa elää vapaasti vaan joutuu ottamaan huomioon muutkin perheenjäsenet.
Vierailija kirjoitti:
Koska noi äm mät käsittää että perhe ei ole miestenjuttu.Se rajoittaa kaikkea mahdollista kivaa. Pi ll un saamiseksi ei saisi laittaa perhelisää ei ainakaan muksuja. Ennen pitkää se äijä lähtee kuiteski menee koska perheettömiäkin pi ll uja onneks vielä on.
Heti kun ne miehet lakkavat väittämästä, että perhe on heidän juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että se tuosta muuksi muuttuisi. Mies haluaa vain rusinat pullasta. Aika perinteinen kuvio, jossa mies ei vain tajua missään olevan vikaa, tai jos on, niin se on muualla kuin hänessä itsessään.
Mies voi olla erityisherkkä tms. Ei sille voi mitään, jos normaali lapsiperhe-elämä menee yli sietokyvyn. Toki voi ja kannattaa yrittää siedättämistä.
Minäkään en aluksi ollut äitinä kummoinen, mutta kun oli pakko vaan jaksaa ja kestää, totuin siihen. En kylä koskaan palannut enää omaksi itsekseni, vaikka lapsi on jo aikuinen. Oli se niin rankkaa.
Mikä on erityisherkkä? Olen googlannut, olen yrittänyt ymmärtää, mutta en vain tajua tätä määritelmää. Ihmistyyppi, joka ahdistuu jostain (melusta, ihmisistä, stressistä, mistä?) ja jonka tarpeet pitää ottaa huomioon. Jota pitää ymmärtää. Ihan sama, vaikka itseäkin ottaa joku tilanne päähän, ei jaksaisi, väsyttää, mutta erityisherkkä ei nyt vaan voi itselleen mitään. Ihan vain tiedoksi, monilla ihmisillä on rankkaa eikä se auta, että osa ihmisistä kaataa kaiken vastuun toisen päälle ja kuormittaa muita vielä enemmän.
Ei tämä mies ole erityisherkkä, vaan itsekeskeinen ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästä. Ja ap mahdollistaa tämän tekemällä kaiken, viemällä miestä terapiaan ja yrittämällä ymmärtää. Aikuinen ihminen, joka on halunnut lapsen, niin ei siinä mitään ymmärtämistä ole. Ei sitä omaa ahdistusta voi jättää vain toisen ihmisen harteille ja paeta itse töihin. Kyllä se lapsi siitä kasvaa, kymmenen vuoden päästä tilanne on ihan eri ja sitten helpottaa.
Näytä sille 'How to DAD' -kanava YouTubesta. Iha loistava ja huumoripitoinen perhekanava ja isän elämää.
Siitä mallia.