Lue keskustelun säännöt.
Mitä neuvoisitte minua tekemään? Pääsin opiskelemaan unelma-alaani, mutta terveys ei oikein kestä eikä opiskelu ole mitä odotin
13.03.2021 |
Taustaa sen verran, että olen ollut pitkään pois työelämästä erilaisten terveysongelmien takia. Sekä somaattisten että psyykkisten. Minulla on haettu työkyvyttömyyseläkettäkin muutamaan otteeseen, mutta kun se aina evättiin, en jaksanut enää sitä taistelua vaan olen nyt työmarkkinatuella. Lähdin opiskelemaan nuoruuteni unelma-alaa lähinnä siinä mielessä että ajattelin opiskelun olevan minulle hyvää kuntoutusta. Työkkäri oli samaa mieltä.
Nyt tässä on yli puoli vuotta opiskeltu ja alan huomata, että terveyteni ei oikein kestä. Tietysti iso osa koulutuksista on Teamsissä, ja se on okei, mutta lähipäivinä joudun usein lähtemään kesken pois ja ylipäänsä huomaan että jaksan vain murto-osan siitä, mitä muut. Jos sinnittelen koko päivän, saan joko migreenin tai olen niin uupunut että oksentelen sitten muuten vaan sen illan tms. Opiskeluista selviytyisin kyllä, mutta koulutukseen kuuluu myös paljon harjoittelua, eikä minulla ole mitään toivoa selvitä sellaisesta.
Tuli kyllä aikamoisena yllätyksenä, että toimintakykyni on näin heikko ja se vaan heikkenee koko ajan, vaikka luulin että opiskelujen edetessä se paranisi kun kuntoutuisin.
Tämä jaksaminen on siis se ongelma, mihin kysyn neuvoa. Tahtoisin kyllä opiskella, vaikka koulutus onkin vähän toista kuin mitä olen ajatellut. Koska mikä hyvänsä aktivaatio on parempaa kuin ei -mitään. Paitsi kuntouttava työtoiminta, olen sellaisessakin ollut ja se oli kauheaa kun ei tehty mitään järjellistä.
Kommentit (24)
Kiitos. Huomaan, että jätin aloituksesta tosi paljon oleellista pois. Minä olen siis ollut tämän jaksamisen takia tutkittavana reilu vuosi sitten, ja silloin tuli fibromyalgiadiagnoosi. Mutta korona tuli siihen samaan syssyyn, joten koko homma meni vähän hätiköiden ja hoitokontakti katkesi. Tällä hetkellä meidän tk:ssa on sellainen tilanne, että eivät kuulemma pysty edes vastaaman saman päivän aikana jos jättää takaisinsoittopyynnön.
Minun siis varmaan pitäisi kysyä, että kannattaako tässä tilanteessa vaan kaivaa kuvetta ja mennä yksityiselle? Vakuutusta minulla ei ole. Ja jos menen yksityiselle, minkä sortin lääkäri olisi se oikea, jos minua vaivaa joku fibromyalgian tapainen? Reumalääkäri vai neurologi?
Koulua tosiaan haluaisin jaksaa, koska ala sinänsä kiinnostaa minua. Tai ainakin sitten kiinnostaa, kun valitaan suuntautumisvaihtoehdot eikä ole enää tätä yleisjuttua.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsisitkö opiskelijaterveydenhuollon kautta jotenkin hoidettavaksi? Sitä kautta sujuu yleensä asiat nopeammin, kuin julkisen kautta.
Tee opinnot hitaammin omien voimavarojen mukaan.
Yksi asia vielä. Minua pelottaa mennä lääkäriin, koska joka paikassa toitotetaan miten tärkeää liikunta on fibromyalgian hoidossa. Edellinen lääkäri ei edes kysynyt, minkä verran liikun, selitti vaan miten tärkeää olisi pikkuhiljaa alkaa kävellä niin että kävelee lopulta 20 min päivässä.
Minä kävelen niin vähän vain sairaana, koska minulla on koira. Lisäksi autoa ei ole, joten hoidan kaikki kauppa-asiat ym. jalkaisin. Lisäksi jumppailen kotona jaksamiseni mukaan. Anyway tuntuu henkisesti tosi raskaalta ajatella, että menisin taas kerran hakemaan apua ja sitten minun käskettäisiin taas kerran tehdä jotain mitä teen jo, enkä saisikaan apua.
-ap-
ota yhteys sinne työvoimatoimistoon. Sieltä voivat lähettää sinut työkykyarvioon. Sinulla on nyt siis opiskelukyky uhattuna tai alentunut ja tarvitset siihen apua, jotta opinnot eivät katkea. Selvitä, voitko jäädä vähäksi aikaa sairauslomalle opinnoista ja levätä. Onko oppilaitoksessasi jotain opintopsykologia tai opintosuunnittelijaa, jonka kanssa voit keskustella asiasta? He voivat ainakin antaa selvityksen terveydenhuollolle, mitä vaatimuksia alallasi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reumatologi on oikea lääkäri, jos tauti todella on fibromyalgia.
Mutta itse reumaatikkona sanoisin, että pitkäaikaissairauksissa yksityinen ei ole oikea osoite. Varsinkin reumasairauksien hoito on hyvää julkisella puolella ja ne sitoutuvat siihen, koska tietävät sun tulevan taas eteen viimeistään puolen vuoden päästä. Yksityinen sitoutuu siihen varttituntiin kerrallaan, josta olet maksanut, eikä ajattele hoitoa sen pidemmälle. Eli jos sulla on fibromyalgia, kannattaa ottaa yhteys joko sinne, missä tutkimuksesi tehtiin, tai jos hoitosuhde on todella katkaistu ja olet saanut loppulausunnon, omaan terveyskeskukseen, joka antaa lähetteen eteenpäin, kun esität tutkimusten paperit siellä.
Iso etähalaus ap sinulle ❤️
En ole kärsinyt vastaavasta, mutta opiskelin tutkinnon loppuun traumaperäisen stressihäiriön (väkivallan aiheuttama) kanssa ja tutkinnon loppuvaiheessa tuli loppuunpalaminen ennen opinnäytetyötä. Olin sairaslomalla ja sitten sain opinnäytetyön tehtyä.
En lopettanut, vaan sopeutin opintoja ja elämää silloiseen tilanteeseen.
Kuulostat sivistyneeltä, fiksulta ja hyvältä ihmiseltä ja toivon todella että löydät jaksamisesi mukaisen reitin unelmien ammattiin, koska varmasti olisit hyvä työssäsi ja sinunlaisia tarvitaan. Myös työelämässä voidaan hakea apua jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsisitkö opiskelijaterveydenhuollon kautta jotenkin hoidettavaksi? Sitä kautta sujuu yleensä asiat nopeammin, kuin julkisen kautta.
Tämä on yksi vaihtoehto. Ainakin koulupsykologi lähettää jatkuvasti viestejä, että häneen saa olla yhtedessä esim. uupumusoireiden takia. Luulen, että psykologin kautta pääsisin paremmin eteenpäin kuin suoraan terkkariin menemällä.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia vielä. Minua pelottaa mennä lääkäriin, koska joka paikassa toitotetaan miten tärkeää liikunta on fibromyalgian hoidossa. Edellinen lääkäri ei edes kysynyt, minkä verran liikun, selitti vaan miten tärkeää olisi pikkuhiljaa alkaa kävellä niin että kävelee lopulta 20 min päivässä.
Minä kävelen niin vähän vain sairaana, koska minulla on koira. Lisäksi autoa ei ole, joten hoidan kaikki kauppa-asiat ym. jalkaisin. Lisäksi jumppailen kotona jaksamiseni mukaan. Anyway tuntuu henkisesti tosi raskaalta ajatella, että menisin taas kerran hakemaan apua ja sitten minun käskettäisiin taas kerran tehdä jotain mitä teen jo, enkä saisikaan apua.
-ap-
Yliajattelet tätä. Ota se asenne, että avun haku terveydenhuollosta on aina vähän vttumaista ja sellaista se on kaikille. Joko nyökyttelet noiden ohjeiden läpi tai keskeytät ja sanot, että liikuntapuoli on sinulle jo tuttu ja voidaan skipata ne. Lääkäri jauhaa ne jutut joko siksi että ei tiedä, että tiedät jo, tai siksi että ajattelee, että et osaa/välitä huolehtia itsestäsi tarpeeksi ja on siksi tärkeää jankuttaa. Tämä on sinänsä sivuseikka, jos jotain muuta apua lääkäristä tarvii, niin sitä kuitenkin on tärkeä hakea. Ymmärrän kyllä hoitoväsymyksen mikä tulee, kun aina on uusia lääkäreitä ja yhteisymmärrys on usein hankala saavuttaa. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelma-ammatti ei ole aina se ammatti, mihin sovellut parhaiten. Se pitää muistaa. On ihan ok muuttaa suunnitelmia.
Kuulostaisi kyllä siltä, että voimavarasi ovat vähän heikoilla juuri nyt, vaikka ala olisikin oikea. Pystyisikö opintoja laittamaan hetkeksi tauolle ja mietintään esim. sairasloman kautta? Joissain paikoissa opintoja voi lykätä pitkäänkin, mutta tietty työkkärin kanssa pitää sopia se tarkkaan. Ite siirryin seuraavan syksyn ryhmään kesken opintojen.
Hienoa että olet saanut opiskelupaikan ja viihdyt siellä. Sinuna pitäisin siitä kiinni. Opiskelujen tahtia voi yleensä hidastaa ja opiskelua räätälöidä tarpeen mukaan. Tämä tulee itsellekin aika yllätyksenä, että miten joustavaa se opiskelu onkaan. Työkkärissä ja varsinkin lääkärissä tottuu kovaan ja vaativaan asenteeseen, mutta koulussa saakin ns liekaa ja ymmärrystä. Ne haluavat koulussa pitää opiskelijan kai rahallistenkin asioiden takia (keskeyttäjät huonompi juttu kuin hitaasti suorittaneet). Ja varmaan oikeestkin välittävät ja haluavat kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kovasti kaikille kauniista ja viisaista viesteistä.
Minulla on ihan hirveä kynnys tuohon avun hakemiseen. On aina ollut, vaikka olen sitä paljon joutunut tekemään. Se on kummallinen yhdistelmä sellaista ajattelua, että "ei sovi mennä tuhlaamaan resursseja kun on enemmän tarvitseviakin" vs. "ei ne auta kumminkaan" vs. "olet vaan niin laiska, jos vaan ottaisit itseäsi niskasta kiinni..."
Sitten tässä on sekin, että tähän kouluun pääseminen oli minulla todella pitkäaikainen haave. Ajattelin muiden vaivojeni kanssa, että sitten kun pääsen opiskelemaan, olen jo tosi pitkällä ja paranen oikein jättiharppauksin kun saan tehdä jotain mielekästä.
On hyvin vaikea hyväksyä, että joo, ala kiinnostaa minua, mutta en saa tästä opiskelusta ja tekmisestä mitenkään mystisesti voimaa ja jaksamista, vaan opiskelukin vaan vie vähiä resurssejani. Fiksumpi ihminen tässä kohtaa varmaan ymmärtäisi olevansa oikeasti sairas, mutta minua kaihertaa aina vaan se tunne, että jos vaan yrittäisin enemmän tai keksisin vielä jonkun poppakonstin ja joka tapauksessa tämä on omaa vikaani...
-ap-
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta luin sattumalta pari viikkoa sitten jostain jenkkinaisesta, joka oli sairastanut fibromyalgiaa parikymmentä vuotta. Tämän naisen oireet katosivat lähes kokonaan siinä kohtaa, kun hän lopetti keinotekoisten makeutusaineiden käytön muutaman viikon ajaksi. Voipi olla, että tämä on ihan hörhöjuttu, mutta ehkä kannattaa kokeilla, voisiko tuollaisella olla jotain vaikutusta oireisiin, kun kokeilu ei edes maksa mitään.
Itse aiheeseen liittyen: Olisiko mitään sellaista alaa, joka kiinnostaa edes etäisesti ja jota voisit opiskella etänä - ja ehkä jopa työskennellä etänä sen parissa? Ehkä esim. ohjelmointi, UX-designerhommat, tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kovasti kaikille kauniista ja viisaista viesteistä.
Minulla on ihan hirveä kynnys tuohon avun hakemiseen. On aina ollut, vaikka olen sitä paljon joutunut tekemään. Se on kummallinen yhdistelmä sellaista ajattelua, että "ei sovi mennä tuhlaamaan resursseja kun on enemmän tarvitseviakin" vs. "ei ne auta kumminkaan" vs. "olet vaan niin laiska, jos vaan ottaisit itseäsi niskasta kiinni..."
Sitten tässä on sekin, että tähän kouluun pääseminen oli minulla todella pitkäaikainen haave. Ajattelin muiden vaivojeni kanssa, että sitten kun pääsen opiskelemaan, olen jo tosi pitkällä ja paranen oikein jättiharppauksin kun saan tehdä jotain mielekästä.
On hyvin vaikea hyväksyä, että joo, ala kiinnostaa minua, mutta en saa tästä opiskelusta ja tekmisestä mitenkään mystisesti voimaa ja jaksamista, vaan opiskelukin vaan vie vähiä resurssejani. Fiksumpi ihminen tässä kohtaa varmaan ymmärtäisi olevansa oikeasti sairas, mutta minua kaihertaa aina vaan se tunne, että jos vaan yrittäisin enemmän tai keksisin vielä jonkun poppakonstin ja joka tapauksessa tämä on omaa vikaani...
-ap-
Olet päässyt jo pitkälle sekä hoidon että opiskelupaikan saannin osalta. Hae kaikki tuki mitä on saatavilla, ja suhtaudu itseesi lempeästi! Nyt on kyseessä sinun ainutkertainen elämäsi. Voit saada paljon hyvää aikaan sen aikana itsellesi ja muille, mutta vain jos maltat toimia voimavarojesi mukaan.
Täällä moni kamppailee hiljaa terveyden ja jaksamisen kanssa ja avun hakeminen ja saaminen tekee hyvää sekä itselle että kaikille niille ihmisille joihin voi vaikuttaa positiivisesti kun pääsee hiljalleen elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kovasti kaikille kauniista ja viisaista viesteistä.
Minulla on ihan hirveä kynnys tuohon avun hakemiseen. On aina ollut, vaikka olen sitä paljon joutunut tekemään. Se on kummallinen yhdistelmä sellaista ajattelua, että "ei sovi mennä tuhlaamaan resursseja kun on enemmän tarvitseviakin" vs. "ei ne auta kumminkaan" vs. "olet vaan niin laiska, jos vaan ottaisit itseäsi niskasta kiinni..."
Sitten tässä on sekin, että tähän kouluun pääseminen oli minulla todella pitkäaikainen haave. Ajattelin muiden vaivojeni kanssa, että sitten kun pääsen opiskelemaan, olen jo tosi pitkällä ja paranen oikein jättiharppauksin kun saan tehdä jotain mielekästä.
On hyvin vaikea hyväksyä, että joo, ala kiinnostaa minua, mutta en saa tästä opiskelusta ja tekmisestä mitenkään mystisesti voimaa ja jaksamista, vaan opiskelukin vaan vie vähiä resurssejani. Fiksumpi ihminen tässä kohtaa varmaan ymmärtäisi olevansa oikeasti sairas, mutta minua kaihertaa aina vaan se tunne, että jos vaan yrittäisin enemmän tai keksisin vielä jonkun poppakonstin ja joka tapauksessa tämä on omaa vikaani...
-ap-
Tuo on kyllä ihan tuttu tunne. Mieti, että useimmat ihmiset joutuu käymään lääkärissä ehkä pari kertaa vuodessa. Jos on paljon ongelmia niin onhan se inhottavaa ja kuormittavaa joutua usein siellä käymään. Aina välillä lääkärit tuntuu epäilevän oireita ja aina välillä tuntuu että syytetään, että tulee liian herkästä, mutta toisaalta jos ignooraa/yrittää itse hoitaa liian pitkään jotain niin siitä saattaa tulla palautetta, että näihin olisi tärkeä nopeammin reagoida... Ei ole helppoa olla ei kovin terve ihminen. Mielestäni kuulostaa, että handlaat ihan hyvin, älä ole turhaan ankara itsellesi. - 10
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta luin sattumalta pari viikkoa sitten jostain jenkkinaisesta, joka oli sairastanut fibromyalgiaa parikymmentä vuotta. Tämän naisen oireet katosivat lähes kokonaan siinä kohtaa, kun hän lopetti keinotekoisten makeutusaineiden käytön muutaman viikon ajaksi. Voipi olla, että tämä on ihan hörhöjuttu, mutta ehkä kannattaa kokeilla, voisiko tuollaisella olla jotain vaikutusta oireisiin, kun kokeilu ei edes maksa mitään.
Itse aiheeseen liittyen: Olisiko mitään sellaista alaa, joka kiinnostaa edes etäisesti ja jota voisit opiskella etänä - ja ehkä jopa työskennellä etänä sen parissa? Ehkä esim. ohjelmointi, UX-designerhommat, tms.?
Minä en käytä makeutusaineita ja sokeriakin aika vähän. Olen ylipäänsä aika terveystietoinen, jopa siinä määrin että se aiheuttaa minulle stressiä.
Tämänhetkisessäkin opiskelussa on suurin osa etänä, ja vaan välillä lähipäiviä. Koska käytännön juttuja ei voi oppia etänä. Selviän kyllä enimmäkseen noista vähistä lähipäivistä. Lähestyvä harjoittelu on se, mikä minua huolettaa, ja se että toisena vuotena on kovempi opiskelutahti.
Mutta sen verran tämä ketju on selkiyttänyt ajatuksian, että kyllä minun on vaan pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hakea apua tavalla tai toisella. Voihan paska.
-ap-
Hae nyt hyvä ihminen opiskelijaksi kuntoutusrahalla, sulla olisi kaikki edellytykset siihen. Silloin ei haittaa, vaikka välilä joutuisit pitämään sairauslomaa ja saat opiskella omaan tahtiin sen mukaan, mitä koulutus antaa periksi, toki siinäkin oppilaitoksen rajat tulee vastaan. Tarvitset vain lääkärinlausunnon. Läheinen ainakin sain ammattikorkeaan helposti kuntoutusrahan, fyysisen sairauden perusteella, vaikka aloitti normaalina opiskelijana, eli sai sen jo opintojen alettua. Kuusi vuotta meni, siitä oli sairaslomia osa. Nyt on tosin työtön, sai osa-aikatyön, mihin pystyisi, mutta korona vei työt toistaiseksi.
Ap
Älä luovuta nyt. Haaveilemasi ammatti on vielä jonkin matkan päässä, mutta mitä sitten! Olkoon!
Ota sellainen asenne, että nyt mennään hitaammin ja matalalla profiililla ja joskus myöhemmin tyyliin high way, kunnes saat opinnot loppuun. Olet jo päässyt opiskelemaan, se on mahtava juttu!
Suosittelen psykologilla käyntiä esim. opiskeluterv. hoito tai työkkärin ammatinvalintapsykolologin luona. Tuonne työkkäriin voi varata ajan ja käydä keskustelemassa tilanteesta. Tuota ammatinvalinta- sanaa ei pidä säikähtää, psykologi voi kartoittaa muita sun jaksamiseen ym. liittyviä asioita.
Sitten, keskustele opinto-ohjaajan kanssa siitä, millä aikataululla sun olis hyvä tehdä opintoja, että terveys kestää ja opiskelu tuntuu mielekkäältä. Jokaisella on omat rajoitteensa ja kynnyksensä elämässä, mutta niistä päästään yli.
Tsemppiä ja rohkeutta!🌸
Terveisin, eräs jo 6 vuotta unelma-ammatistaan haaveillut ja asian eteen yhä ponnisteleva.
Vierailija kirjoitti:
Hae nyt hyvä ihminen opiskelijaksi kuntoutusrahalla, sulla olisi kaikki edellytykset siihen. Silloin ei haittaa, vaikka välilä joutuisit pitämään sairauslomaa ja saat opiskella omaan tahtiin sen mukaan, mitä koulutus antaa periksi, toki siinäkin oppilaitoksen rajat tulee vastaan. Tarvitset vain lääkärinlausunnon. Läheinen ainakin sain ammattikorkeaan helposti kuntoutusrahan, fyysisen sairauden perusteella, vaikka aloitti normaalina opiskelijana, eli sai sen jo opintojen alettua. Kuusi vuotta meni, siitä oli sairaslomia osa. Nyt on tosin työtön, sai osa-aikatyön, mihin pystyisi, mutta korona vei työt toistaiseksi.
Ei se ole kuule niin helppoa, että "haet vaan lääkärinlausunnon". Minulta on mm. evätty pari vuotta sitten kuntoutustuki (eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke), vaikka Kelan ammatillisen kuntoutusselvityksen moniammatillinen työryhmä totesi että olen niin huonossa kunnossa, että kuntoutus ei ole ajankohtaista, vaan hoidon tehostaminen. Silti sekä vakuutusyhtiö että Kela päättivät minun olevan täysin työkykyinen.
Siksi opiskelen työmarkkinatuella.
Siksi uskoni avun saamiseen on melko vähäinen.
-ap-
Onneksi olkoon opiskelupaikan johdosta.
Olisiko sinulla mahdollisuutta saada terveydenhuollon puolelta neuvoja jaksamiseen? Nuo oireet kuulostaa kurjalta, mutta toisaalta jotenkin sinun tekstistä silti saa sellaisen kuvan että opiskelu on sinulle tärkeää.