Mitä neuvoisitte minua tekemään? Pääsin opiskelemaan unelma-alaani, mutta terveys ei oikein kestä eikä opiskelu ole mitä odotin
Taustaa sen verran, että olen ollut pitkään pois työelämästä erilaisten terveysongelmien takia. Sekä somaattisten että psyykkisten. Minulla on haettu työkyvyttömyyseläkettäkin muutamaan otteeseen, mutta kun se aina evättiin, en jaksanut enää sitä taistelua vaan olen nyt työmarkkinatuella. Lähdin opiskelemaan nuoruuteni unelma-alaa lähinnä siinä mielessä että ajattelin opiskelun olevan minulle hyvää kuntoutusta. Työkkäri oli samaa mieltä.
Nyt tässä on yli puoli vuotta opiskeltu ja alan huomata, että terveyteni ei oikein kestä. Tietysti iso osa koulutuksista on Teamsissä, ja se on okei, mutta lähipäivinä joudun usein lähtemään kesken pois ja ylipäänsä huomaan että jaksan vain murto-osan siitä, mitä muut. Jos sinnittelen koko päivän, saan joko migreenin tai olen niin uupunut että oksentelen sitten muuten vaan sen illan tms. Opiskeluista selviytyisin kyllä, mutta koulutukseen kuuluu myös paljon harjoittelua, eikä minulla ole mitään toivoa selvitä sellaisesta.
Tuli kyllä aikamoisena yllätyksenä, että toimintakykyni on näin heikko ja se vaan heikkenee koko ajan, vaikka luulin että opiskelujen edetessä se paranisi kun kuntoutuisin.
Tämä jaksaminen on siis se ongelma, mihin kysyn neuvoa. Tahtoisin kyllä opiskella, vaikka koulutus onkin vähän toista kuin mitä olen ajatellut. Koska mikä hyvänsä aktivaatio on parempaa kuin ei -mitään. Paitsi kuntouttava työtoiminta, olen sellaisessakin ollut ja se oli kauheaa kun ei tehty mitään järjellistä.
Kommentit (24)
No niin, laitoin psykologille viestiä. Ainakin olen tehnyt jotain.
Väliin oli tullut ikävä trolliviesti. Ilmoitin asiattomaksi. Joku muu avuntarpeessa oleva voi joskus lukea tätä muuten hyvin rakentavana ja kannustavana pysynyttä ketjua, enkä tahdo kenenkään muun joutuvan näkemään sellaista.
-ap-
Ap, kuntotusraha ei ole kuntoutustuki, vaan vajaakuntoisen opiskeluun tarkoitettu tuki.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia vielä. Minua pelottaa mennä lääkäriin, koska joka paikassa toitotetaan miten tärkeää liikunta on fibromyalgian hoidossa. Edellinen lääkäri ei edes kysynyt, minkä verran liikun, selitti vaan miten tärkeää olisi pikkuhiljaa alkaa kävellä niin että kävelee lopulta 20 min päivässä.
Minä kävelen niin vähän vain sairaana, koska minulla on koira. Lisäksi autoa ei ole, joten hoidan kaikki kauppa-asiat ym. jalkaisin. Lisäksi jumppailen kotona jaksamiseni mukaan. Anyway tuntuu henkisesti tosi raskaalta ajatella, että menisin taas kerran hakemaan apua ja sitten minun käskettäisiin taas kerran tehdä jotain mitä teen jo, enkä saisikaan apua.
-ap-
Et selvästikään ole löytänyt "oikeaa" lääkäriä. Käy naturopaatilla.
Miten opiskelet sellaista alaa, jossa et "jaksa" edes lähipäiviä. Miten jaksaisit töissä? Kuulostat työtävieroksuvalta laiskalta.