Lapsi pelkää

Nyt kysyttävä kokemuksia, apuja, vinkkejä, kohtalotovereista tukea.

Ollaan mieheni kanssa nyt vuoden verran oltu suhteessa. Miehelläni on entisestä liitosta 5v tyttö, täyttää tänä vuonna 6v. Olemme tosi hyvä tiimi, tulen tytön kanssa mielettömän hyvin toimeen ja meillä on aina todella mukavaa yhdessä kahdestaan ja myös kolmestaan.

Ongelmana meille nyt tullut lapsen pelko yksinoloon. Lapsi siis ei ole ollut äitinsäkään luona yksin kuin sen verran, että käynti vessassa ovi kiinni, auto käyty laittamassa lämmitykseen jne. Tälläisiä max. 5min yksinoloja siis. Meidän luona tyttö on siis joka toinen viikonloppu. Loma-aikoina useammin.

Olen nyt ollut tytön kanssa kahden usein näin talvisaikaan kun isä on päivystyshommissa auraajana. Ja tänä talvena sitä lunta on tullut ja ollaan oltu useampi viikonloppu tytön kanssa yhdessä. Usein tytön suusta kuulen näin; Missä iskä on? -No iskä on töissä, tulee pian takaisin. 'Minä pelkään että iskä on kuollut'. Tätä kuolemanpelkoa on ollut nyt lapsella yli vuoden.

Isä oli kerran vessassa, ja lapsi sai ihan hysteerisen itkukohtauksen. Pelkäsi että iskä on kuollut vessaan. Minä itse olin tänään suihkussa ja tyttö koputteli oveen milloin tulen pois, luuli että olen kuollut.

Lapsi on kerran n. Reilu vuosi sitten kohdannut tälläisen pelon äitinsä kanssa. Lapsi oli laitettu nukkumaan ja äiti oli mennyt tupakalle ja vienyt roskat samalla. Tyttö olikin herännyt ja kun ei löytänyt äitiään, itki hysteerisesti huoneen lattialla. Äiti tuli takaisin ja löysi hysteerisen lapsen lattialta. Lohdutti ja vakuutti että ei ikinä jätä tätä yksin. Hän vaan vei roskat. Liekkö tästä tullut pelko? Tässä toinen tapaus, Isä oli lähdössä illalla töihin lapsen nukahtamisen jälkeen ja tämä keskusteltiin ja sovittiin tunteja ennen isän lähtöä töihin. (Lunta tuli niin paljon että hänen oli pakko lähteä illalla töihin jäin lapsen kanssa kotiin vahtimaan hänen unta) Isä kun tyttöä laittoi nukkumaan, alkoi itku, ja pelko siitä että isä ei tule takaisin vaan isä kuolee. Lopulta saatiin tyttö rauhoiteltua ja isä pääsi lähtemään töihin.

Raastaa isän ja minunkin sydäntä tämä lapsen ylenpalttinen pelko. Vaikka en ole hänelle mitään sukua biologisesti, niin kyllä se itsellekin pahaa tekee katsoa kun tyttö pelkää. Mitä tässä voisi tehdä? Ulkopuolisen apu? Isä ja lapsen äidillä tulehtuneet välit, sanoin kyllä miehelleni että tästä teidän on keskusteltava yhdessä onko samanlaista äidin luona. Joku ratkaisu tai apu, helpotus tähän keksittävä. Eihän se lapsellekaan ole hyvä olla jatkuvassa kuoleman pelossa ja yksinjäämisen pelossa.

Toivon asiallisia kommentteja..

-Äitipuoli-