Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Ja uskallan sanoa tämän siksi, että en puhu teoriassa vaan ihan käytännössä uskottomuuden kokeneena ja sen systeemistäni 100% ulos käsitelleenä. Tavallaan olen kiitollinen tuosta prosessista, koska en esim. enää pelkää uskottomuutta ollenkaan.
Keskeisin syy omalle anteeksiantamiselle oli juuri syvä ymmärrys siitä, miten paljon hyviä asioita vaimo on minulle elämämme aikana tehnyt.
No mitä ikinä asiasta tunnetkaan se on ihan oikein, eihän tuosta nyt ole kahta sanaa. Itse varmaan reagoisin hyvin samalla tavalla, tosin en kyllä käsitä, miksi asiasta piti edes puhua, jos kyseessä oli yksi kerta? itse en varmana olisi halunnut edes tietää. Omalla kohdalla miehen pettäminen oli jatkuvaa (ja saman henkilön kanssa) ja siinä oli jo tunteitakin mukana, joten sitä on ollut mahdoton antaa anteeksi. Tai ymmärtää.
Minusta mielipiteesi ja ajattelutapasi on kypsä. Ihmiset tekee virheitä, eikä sen välttämättä tarvitse kaikkea tuhota.
Aisuroi toki jatkossakin. Lupa vieraisiin on nyt annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että tuo riippuu täysin siitä, millainen suhde on muuten ollut. Jos on kyseessä pitkä suhde, jossa on molemmin puolin koettu aitoa rakkautta, ei tuota nyt yksi virhe tietenkään muuta kovinkaan paljon.
Itse en tiedä, että mieheni olisi ollut uskoton, mutta jos tämä selviäisi niin en kyllä todellakaan vain tämän takia haluaisi erota.
Kiva, kun mammat hyväksyvät aina pettämisen, jos pettäjänä on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, otsikon luettuani olin semivarma että löysit uusia puolia itsestäsi, eli siis c#####ld fetissin. Se on muuten tutkitusti yleisintä konservatiivisten miesten keskuudessa.
Itse siis kuulun tähän joukkoon, joka saa suurta nautintoa siitä, että nauttii kun toinen nauttii.
Minä olen pettänyt miestäni ja mieheltäni saamani aidon anteeksiannon koen ylivoimaisesti suurimpana rakkauden tekona koskaan. Tiedän myös, että en tule koskaan uudelleen pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun mammat hyväksyvät aina pettämisen, jos pettäjänä on nainen.
oon vastaaja neljä. En hyväksy vaimon tekemisiä, vaan tuon miehen tekemiset, ajatukset ja tunteet. Ja niistä tässä käsitykseni mukaan keskusteltiin. Ei vaimosta. Vaimo teki mielestäni hyvin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aisuroi toki jatkossakin. Lupa vieraisiin on nyt annettu.
Ap voi myös olla äijä ja lähteä itse vieraisiin.
Vaimosi teki oikein kun tunnusti suoraselkäisesti pettämisen. Varmaan myös katui sitä? Se vahvistaa luottamusta.
Jotkut pettäjät ovat ihan erilaisia. He salailevat, jatkaa salasuhdetta selän takana ja elävät kaksoiselämää. Suhde paljastuu vahingossa ja petturi vierittää syyn kumppanin niskaan eikä ota vastuuta teoistaan. Silloin pettäminen tekee pahaa tuhoa suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sanaakaan, mutta toivon kyllä että maailma olisi iloisempi ja vapaamielisempi paikka.
Jep. Ylipäänsä en ymmärrä miksi pettämistä pidetään niin järkyttävän lopullisena tekona. Parisuhteessa voi mokata ja kumppania loukata todella monella tavalla, eikä kertaluontoinen pettäminen ole minusta pahimmasta päästä. Pahempana pitäisin esim sitä että mies vaikkapa huutaisi ja haukkuisi minua. Ja monessa parisuhteessa sellainenkin käytös on hyväksyttävää.
Jokainen katsoo maailmaa omien kokemusten värittämillä laseilla. Toiset tuomitsisi kerrasta täysin, toiset kuten ap antaisi anteeksi. Pettämisen seuraukset selviää vasta jälkeenpäin, joillekin se repii syvän juovan pariskunnan välille, toisille se ei tee mitään ja toisia jopa vahvistaa. Näemmä pystytte elämään edelleen aidosti yhdessä, joten ei mitään hätää. Ja vaimosikin on vain ihminen, ihanatkin tekee virheitä. Ja suhteenne taso on todella luja, ole onnellinen siitä. Ja olet jotain itsekin tehnyt oikein, kun vaimosi palasi luoksesi, uskalsi kertoa. Hän arvostaa sinua eikä halua pimittää mitään.
Olet kypsä ihminen. Kunpa olisi enemmän kaltaisiasi, joilla on vähemmän jyrkkä ja mustavalkoinen käsitys maailmasta.
Minä ajattelin uskottomuudesta jokseenkin mustavalkoisesti aina siihen asti, kun vaimoni sairastui ja lopulta kuoli. Jos olisin saanut hänet elämässäni pitää, en olisi sekuntiakaan enää murehtinut hänen kertaluontoista uskottomuuttaan, joka sairastumiseen asti minua aika paljonkin vaivasi.
Tällä elämänkokemuksella olen sitä mieltä, että nämä "kerrasta poikki" -ihmiset ovat kovin lapsellista väkeä ja luultavasti vielä hekin elämässään joutuvat arvonsa uudelleen puntaroimaan.
Avioliitossa on sinun mielestä kaikki hyvin , vaimosi on eri mieltä. Kyllä pettämiseen on AINA syy. Voit toki itsellesi selitellä pettämisasiaa miten tahdot , sitä sanotaan asian kieltämiseksi.
Mielestäni olet oikeassa.