Helvetillisen paskapäivä ollut.

Näitä on nykyisin useammin kuin ennen, tosin raskasta paskaahan tämä eloni on "normaalistikin" ja ollut jo vuosia, mutta niiden vähän helpompien päivien/jaksojen avulla tässä kai elossa ja työkunnossa, jotenkuten ainakin, ollaan.
Mutta siis tämäkin päivä oikein tyyppiesimerkki siitä, etten jaksaisi. Töissä tsemppasin itseäni toistuvasti "ääneen", esitin muuta kuin miltä tuntuu eli siltä, että raahaan täysperävaunurekkaa perässäni ja hartioilla sementtisäkkejä aika monta ja sydän sekä sielu murskana surusta ja väsymyksestä.
Nyt vaan on lisääntynyt sekin tunne etten jaksaisi töihin mennä ja siellä olla, ristiriitaista, koska työpaikassa ei vikaa, en vain jaksaisi.
Kotiin kun tulin niin itkua nielin ja meni kauan, että olo hieman helpottui, mutta vain hitusen.
Pahinta on se etten lääkäriin kykene menemään, työpaikka katkolla, jos jäisin sairauslomalle.
Jaksaa jaksaa pakko jaksaa suomalaisella sisulla jaksaa ja painaa vaan eteenpäin.