Lue keskustelun säännöt.
Masentunut läheinen on liian raskasta seuraa
09.03.2021 |
Läheiseni on siis masentunut. Hän on hyvin toimintakykyinen, eli työpaikka on säilynyt, ystäviäkin on ja harrastuksia. Moni asia on toki tauolla koronan takia, mikä on varmaan huonontanut hänen oloaan.
Minä tekisin mitä vain jotta hän parantuisi eikä näkisi elämäänsä jatkuvasti niin synkeänä, mutta mikään ei auta. Ja pahinta on, että hän kohtelee meitä ihmisiä ympärillään huonosti. Ikään kuin meillä kaikilla olisi velvollisuus kestää mitä vain. Jatkuvaa huonoa tuulta, vihamielistä suhtautumista kuulumisten kyselyihin, jatkuvaa kieltäytymistä erilaisista ehdotuksista (ulkoilusta, yökyläilyistä, leffailloista...), ja ylipäätään sellaista itsekeskeisyyttä missä ei välttämättä vuosiin kysytä muiden kuulumisia eikä olla niistä kiinnostuneita, mutta muiden pitäisi kuitenkin kuunnella hänen murheitaan tuntikausia kerrallaan. Ja tilannetajun puutetta: hän saattaa soittaa vaikka kun olen kauppareissulla, ja vaikka kerron että nyt ei oikein sovi puhua pidempään, hän ei välitä siitä vaan puhuu vain. En henno lopettaa puhelua, joten hoidan sitten vaikka kassa-asiat ja pakkaamisenkin luuri korvalla.
Minusta hänen elämässään on paljon hyvääkin. Työpaikka on vakituinen ja palkka hyvä, ystäviä on, asuinpaikkana iso kaupunki jossa korona-aikanakin on erilaisia mahdollisuuksia viihtyä, hän on nuori ja elämä olisi edessä. Hän ei vain näe missään mitään hyvää, mikä on tosi surullista ja "tuhlausta", sillä monella on asiat paljon häntä huonommin ja silti ne huonommin pärjäävät voivat osata arvostaa elämää enemmän. (Tietenkin siis ymmärrän että mt-ongelmat ovat näkymätön asia, joka varjostaa kaikkea.) Jos hänelle edes yrittää mainita mikä kaikki hänellä on hyvin, hän suuttuu.
Mutta siis miten voisi pärjätä tällaisen läheisen kanssa? En halua vähentää yhteydenpitoakaan, sillä se johtaa vain tilanteen pahenemiseen sekin. Asiat pysyvät paremmin hallinnassa, kun hän saa säännöllisesti purkaa mieltään. On silti hyvin raskasta yrittää kommunikoida edes jollain lailla kannustavasti ihmisen kanssa, joka sivaltaa heti kun hänelle sanoo jotain vähänkin väärin, ja ne väärät sanomiset voivat olla ihan mitä vaan eli on vaikea välttääkään niitä tilanteita.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Miksi sun pitäisi välittää jostain masentuneesta luuserista? Sä et voi sitä auttaa.
Puhun kokemuksesta, koska olen itse vähän samanlainen kuin kaverisi. Mielestäni eutanasian voisi vapauttaa, niin että kuka tahansa voisi saada sellaisen mistä syystä tahansa. Ei kaikki vaan jaksa feikata, että omalla elämällä olisi jotain merkitystä.
Kyseessä on sukulainen, joten pitää minun hänestä välittää, eikä ihminen kyllä mt-ongelman takia ole luuseri. Mielestäni hän vaan ottaa meidät läheiset ja ystävät liiaksi itsestäänselvyytenä, sillä eihän mt-ongelma kuitenkaan oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele kuuntelemaan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos niin ettet pistä itseäsi peliin koko persoonallasi noissa vuorovaikutustilanteissa.
Ei tullut selväksi, saako hän jotain hoitoa masennukseen? Terapiaan ehdottomasti jos ei jo käy. Rahaakin ilmeisesti on. Voit mielestäni ystävällisesti selittää, että hänen käytöksensä tuntuu välillä pahalta. Että haluat olla apuna, mutta sinunkin jaksamisella on rajansa.
Kyllä sinun pitäisi hentoa sanoa, että olen juuri kaupassa, en voi puhua, soitan kohta. Ja luuri kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaat menemästä mukaan hänen harhoihinsa. Ei mitään voivottelua, ei parannusehdotuksia elämänlaatuun, ei järjestettyä ohjelmaa. Kun henkilö sanoo ”Ei tällaisessa elämässä ole mitään mieltä”, älä kommentoi siihen mitään. Älä anna vedota tunteisiin, älä näytä heikkoa kohtaa.
Istua voi kuuntelemassa itselle sopivan ajan, jonka ennalta päättänyt. Pysyt omalla puolellasi tai sinut vedetään mukaan.
Mä lopetin yhteydenpidon siinä vaiheessa kun sain syöpädiagnoosin. Hän jatkoi omaa masentunutta paatostaan ja sen lisäksi osoitti ylitsepääsemätöntä ahdistuneisuutta mun taudista. En tässä tilanteessa kuuntele moista, hakekoon apua omiin murheisiinsa ja voi sit ottaa yhteyttä kun on paremmassa kunnossa. En jaa mitään tietoa omasta taudistani hänelle, kun en kestä kuunnella hänen hätäänsä.
Itse olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin tämä kaverini. Hänellä ulkoisesti kaikki asiat kunnossa, vika vaan päässä. Mulla p**ka tauti joka vie mut hautaan jonkun vuoden kuluessa, mutta olen hyväntuulinen ja tasapainossa asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Miksi sun pitäisi välittää jostain masentuneesta luuserista? Sä et voi sitä auttaa.
Puhun kokemuksesta, koska olen itse vähän samanlainen kuin kaverisi. Mielestäni eutanasian voisi vapauttaa, niin että kuka tahansa voisi saada sellaisen mistä syystä tahansa. Ei kaikki vaan jaksa feikata, että omalla elämällä olisi jotain merkitystä.
Kyseessä on sukulainen, joten pitää minun hänestä välittää, eikä ihminen kyllä mt-ongelman takia ole luuseri. Mielestäni hän vaan ottaa meidät läheiset ja ystävät liiaksi itsestäänselvyytenä, sillä eihän mt-ongelma kuitenkaan oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
ap
Kenestäkään ei ole pakko välittää. Ei edes itsestään, vaikka se ehkä kannattaakin. Jos sä et välitä itsesi hyvinvoinnista tarpeeksi, niin palat loppuun ja sitten sulla on mt-ongelmia.
Siis onko hänet ihan diagnosoitu vai "olen niin masentunut"? Jos on virallista, et voi olla virallinen kuuntelija ja terapeutti hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut selväksi, saako hän jotain hoitoa masennukseen? Terapiaan ehdottomasti jos ei jo käy. Rahaakin ilmeisesti on. Voit mielestäni ystävällisesti selittää, että hänen käytöksensä tuntuu välillä pahalta. Että haluat olla apuna, mutta sinunkin jaksamisella on rajansa.
Aina jaksetaan jankuttaa tota terapiaa. Se ei todellakaan kaikille toimi.
Ystävyyssuhde ei ole terapiasuhde.
Sinun ei tarvitse ottaa päällesi hänen huonoa oloaan, varsinkin jos hän ei koskaan kuuntele sinun murheitasi.
Ja puhelimeen ei tarvitse vastata, jos aika ei sovi.
Itse laitan puhelimen äänettömälle, jos olen vaikka kaverini kanssa kävelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut selväksi, saako hän jotain hoitoa masennukseen? Terapiaan ehdottomasti jos ei jo käy. Rahaakin ilmeisesti on. Voit mielestäni ystävällisesti selittää, että hänen käytöksensä tuntuu välillä pahalta. Että haluat olla apuna, mutta sinunkin jaksamisella on rajansa.
Valitettavasti hän lakkasi käymästä terapiassakin, kun tunsi senkin olevan turhaa, ja terapeuttikin kai yritti liikaa saada näkemään niitä hyviä puolia elämässä, joita muka ei ole (kyllä todellakin on, hän ei vaan jostain syystä anna niille mitään arvoa).
Joskus tuntuu että hän vain haluaa kiukutella. Ei se varmaan niin ole, mutta siltä minusta tuntuu. Lisäksi hän toivoisi omaa perhettä ja parisuhdetta, mutta miten sellaista voisi koskaan saada jos asenne elämään on tuollainen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut selväksi, saako hän jotain hoitoa masennukseen? Terapiaan ehdottomasti jos ei jo käy. Rahaakin ilmeisesti on. Voit mielestäni ystävällisesti selittää, että hänen käytöksensä tuntuu välillä pahalta. Että haluat olla apuna, mutta sinunkin jaksamisella on rajansa.
Valitettavasti hän lakkasi käymästä terapiassakin, kun tunsi senkin olevan turhaa, ja terapeuttikin kai yritti liikaa saada näkemään niitä hyviä puolia elämässä, joita muka ei ole (kyllä todellakin on, hän ei vaan jostain syystä anna niille mitään arvoa).
Joskus tuntuu että hän vain haluaa kiukutella. Ei se varmaan niin ole, mutta siltä minusta tuntuu. Lisäksi hän toivoisi omaa perhettä ja parisuhdetta, mutta miten sellaista voisi koskaan saada jos asenne elämään on tuollainen?
ap
No tietyissä tapauksissa terapia on turhaa. Mä näen maailman ja ihmiselämän täysin turhana. Miksi kärsiä maailmassa, kun aikanaan kuolen ja todennäköisesti tietoisuuteni sammuu siinä. Ei mua kiinnosta, mitä hyvää tai pahaa jätän jälkeeni, kun mulla ei ole mitään tietoa siitä. Käytännössä on ihan sama kuolenko nyt vai 50 vuoden kuluttua, jos elämä päättyy kuolemaan. Ainoa, mistä kannattaa välittää, on oma nautinto ja jos sitä joutuu tekemään jotain surkeita töitä elääkseen jollain paskalla palkalla, niin missä se nautinto on.
Miten se terapia auttaisi tuollaiseen maailmankatsomukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on oikeasti sinulla. Sinun tulee osata asettaa rajat ja seistä niiden takana, aina. Olin samassa tilanteessa kymmeniä vuosia ja pilasin sillä vain oman elämäni. Tiedän huonon omantunnon ja kaiken mitä tämä mukanaan tuo. Päätöksiä voit tehdä vain oman elämäsi osalta.
"Soitellaan toiste mulla on nyt kiire. Heippa." Ihan helppoa muutaman kerran jälkeen ja alkaa mennä toisellekin ns jakeluun jossain vaiheessa.
Masentuneelle on aika ikäviä tuollaiset neuvot, että sullahan on kaikki hyvin jne. Ehkä empaattisempi lähestyminen olisi paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on oikeasti sinulla. Sinun tulee osata asettaa rajat ja seistä niiden takana, aina. Olin samassa tilanteessa kymmeniä vuosia ja pilasin sillä vain oman elämäni. Tiedän huonon omantunnon ja kaiken mitä tämä mukanaan tuo. Päätöksiä voit tehdä vain oman elämäsi osalta.
"Soitellaan toiste mulla on nyt kiire. Heippa." Ihan helppoa muutaman kerran jälkeen ja alkaa mennä toisellekin ns jakeluun jossain vaiheessa.
Tämä! Elämä helpottuu kun oppii asettamaan rajansa. Voihan olla, että hän on juuri niitä ihmisiä, jotka ikäänkuin jää kyydistä siinä vaiheessa. Osa ihmisista ei hyväksy, jos ennen niin kuunteleva ja empaattinen ihminen muuttuu omat rajansa tuntevaksi ja pitäväksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle on aika ikäviä tuollaiset neuvot, että sullahan on kaikki hyvin jne. Ehkä empaattisempi lähestyminen olisi paikallaan.
Todellakaan ei ole kukaan sanonut hänelle tuolla tavalla, ja empatiaa on käytetty vuosien varrella niin paljon että on varmaan elinikäiset empatiavarastot pian tyhjänä! Kyse on vain siitä että kun hänellä oikeastikin menee tietyillä elämän osa-alueilla tosi hyvin, niin niitä asioita on yritetty nostaa ikään kuin voimavaraksi. Mutta se ei ole toiminut, koska hän ei ole kiitollinen mistään eikä arvosta elämässään mitään. Mikä on tosi erikoista, kun hän kuitenkin suhtautuu kunnianhimoisesti esim. uraansa. Mutta kun asiasta yrittää puhua, niin hän suuttuu ja sanoo ettei sillä ole merkitystä eikä se tuo hänelle mitään hyvää oloa. Aika vaikea on tuosta jatkaa rakentavaa keskustelua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle on aika ikäviä tuollaiset neuvot, että sullahan on kaikki hyvin jne. Ehkä empaattisempi lähestyminen olisi paikallaan.
Todellakaan ei ole kukaan sanonut hänelle tuolla tavalla, ja empatiaa on käytetty vuosien varrella niin paljon että on varmaan elinikäiset empatiavarastot pian tyhjänä! Kyse on vain siitä että kun hänellä oikeastikin menee tietyillä elämän osa-alueilla tosi hyvin, niin niitä asioita on yritetty nostaa ikään kuin voimavaraksi. Mutta se ei ole toiminut, koska hän ei ole kiitollinen mistään eikä arvosta elämässään mitään. Mikä on tosi erikoista, kun hän kuitenkin suhtautuu kunnianhimoisesti esim. uraansa. Mutta kun asiasta yrittää puhua, niin hän suuttuu ja sanoo ettei sillä ole merkitystä eikä se tuo hänelle mitään hyvää oloa. Aika vaikea on tuosta jatkaa rakentavaa keskustelua.
ap
No anna kaverin olla! Et sä oikeasti voi tehdä mitään. Sä toimit ihan samalla tavalla kuin tuo sun masentunut kaverisi. Ihmiset täällä sanoo sulle, että aseta omat rajat, koska et voi tehdä mitään, mutta et suostu näkemään tätä, vaan vänkäät omaa näkökulmaasi.
Saatan olla samantyyppinen kuin tuo ystäväsi, mutta minulla ei ole juuri ystäviä. Yksi ikäluokkaani oleva, joka viettää aikansa miehensä kanssa koska asuvat yhdessä. Minulla on kyllä vakityö ja ainakin toistaiseksi fyysinen terveys kunnossa, mutta muuta hyvää elämässäni ei olekaan. Siksi minuakin ärsyttää jos ystäväni toteaa vaikkapa "miten niin sinulla ei muka ole elämää". Ja sitten selittää miten minulla on työ. Muuta minulla ei olekaan, olen aina yksin vailla ihmiskontakteja. Minulla on muutenkin vaikeaa erään asian takia, ja nuoruudessani ja lapsuudessa oli vaikeuksia ja perheongelmia, alkoholismia vanhemmilla, menehtyminen jne. Tuntuu että ystäväni ei tajua sitä. On loukkaavaa suhtautua noin tilanteeseeni, kun ottaa huomioon realiteetit.
Jätä se sika. Miksi sun pitäisi välittää jostain masentuneesta luuserista? Sä et voi sitä auttaa.
Puhun kokemuksesta, koska olen itse vähän samanlainen kuin kaverisi. Mielestäni eutanasian voisi vapauttaa, niin että kuka tahansa voisi saada sellaisen mistä syystä tahansa. Ei kaikki vaan jaksa feikata, että omalla elämällä olisi jotain merkitystä.