Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana

Mitä apua ei voi ostaa palveluna? 

Sitten kuollaan pois jos kukaan ei auta eikä apua saa ostettua. Niin kai se menee.

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua ei voi ostaa palveluna? 

Mistä ostaisit esim avun, jos on hölmöyttään tilannut puhelinmyyjältä ET-lehden, muttei haluakaan sitä, eikä osaa netissä sitä perua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua ei voi ostaa palveluna? 

Mistä ostaisit esim avun, jos on hölmöyttään tilannut puhelinmyyjältä ET-lehden, muttei haluakaan sitä, eikä osaa netissä sitä perua?

No kyllä joku naapuruston teineistä pikku korvausta vastaan varmaan tuollaisen asian hoitaisi. Tai sitten vaan antaisin sen lehden tulla ja peruisin vaikka käsin kirjoittamallani kirjeellä, jonka lähettäisin lehden päätoimittajalle.

Ette varmaan ihan tajunneet pointtia mutta kun niitä pikkujuttuja riittää joka viikoksi. Seuraavaksi pitää varata aika koronarokukseen netin kautta, soitot ei mene läpi. Toiksekseen ei tykkää hoitaa virallisia asoita puhelimessa, koska kuulo huonontunut. Lisäksi, se että käyn vähintään kerran viikossa, näen koko ajan onko kaikki ok. Tai jos äitini ei vastaa puhelimeen, olen vartissa siellä katsomassa onko joku hätänä.

Onneksi sentään tajusi luopua omakotitalosta, siinä tavaroiden läpikäymisessä meni vuosi, ei ikinä olis tullut valmista ilman mun apua.

Ap

Minulla ei ole lapsia eikä sukulaisia, joten kova kohtalo odottaa vanhana. Eläke tulee olemaan hyvin pieni, joten palveluiden ostoon tuskin on varaa.

Minulla ei ole lapsia, ja nyt vanhemmillani on alkanut tulla terveysongelmia, mm. muistisairaus. Varasin heille koronarokotusajan ja muutenkin olen hoitanut nettiä vaativia asioita. Toki ei ole taattua, että omat lapset aina auttavat iäkkäitä vanhempiaan, mutta varsinkin nyt muistisairauden myötä olen alkanut miettiä omaa vanhuutta. Pelottava ajatus, että muistisairaana joutuisi vieraan edunvalvojan armoille, sen verran on ollut juttuja mediassakin väärinkäytöksistä. Muuten kyllä voi vanhuuteen varautua säästämällä rahaa, jotta voisi ostaa palveluja, mutta jos muisti menee, on täysin viranomaisten armoilla. Pelottaa se, että vieraat ihmiset määräävät rahan käytöstä ja omaisuuden hoidosta.

Kaupungeissa on erilaisia 'aviomiespalveluja', jotka käyvät vaihtamassa lamput, hakemassa ostokset, yms. Sellaiselle palvelulle olisi varmasti kysyntää monella paikkakunnalla, koska vanhemmiten tulee kaikenlaisia tarpeita, joita ei nuorena edes tajua olevan. Vanhalle voi olla vaikeita monet helpotkin asiat.

Ap luulen, että pystyt kyllä itse hoitamaan asiasi vanhanakin kun nytkin niitä hoitelet toisenkin puolesta. Avuttomia vanhuksia ovat yleensä ne, joilla aina puoliso tai aikuiset lapset ovat hoitaneet kaikki asiat eikä ole itse tarvinnut opetella tai vaivautua.

Tilanne on tietysti eri jos tulee esim. muistisairaus. Silloin ei jossain kohtaa pysty enää asumaan yksin ja hoitamaan asioitaan. Palvelutaloon sitten siinä vaiheessa.

Minustakin tulee se mummo joka nakittaa naapurin teinin nostamaan painavan laatikon ylähyllyltä, hakemaan kadonneet tv-kanavat paikoilleen, vaihtamaan patterin palohälyttimeen ja konttaamaan sohvan taa tippuneen kaukosäätimen, kun ei ole omia lapsia, jotka kävis edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua ei voi ostaa palveluna? 

Mistä ostaisit esim avun, jos on hölmöyttään tilannut puhelinmyyjältä ET-lehden, muttei haluakaan sitä, eikä osaa netissä sitä perua?

Kysyinkin asiaa sen vuoksi, että tulevaisuudessa täytyy ihan takuulla kehittää erilaisia palveluita. Varsinkin sellaisia, joita nyt ei vielä ole. Tarvittaisiin siis ainakin jonkinlainen virallista edunvalvojaa lievempi asioidenhoitajapalvelu. 

Pitää hommata selvästi nuorempi mies.

T. Katri-Heluna

Ota Siiri Rantasesta mallia.

Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.

Tekniikka muuttuu kokoajan, ja oppimiskyky heikkenee. Samoin fyysiset voimat.

Yksinelävät kestävät paremmin jos kumppani kuolee, eivät ole olleet toisesta riippuvaisia. Jos vakavasti sairastuu niin kyllä hoitoa saa, eihän terve ihminen mitään suurempaa hoitoa tarvitse, taloustöihin saa apua kohtuuhintaan.

Terveellisiä elämäntapoja on syytä noudattaa niin pystyy vanhanakin elämään mukavaa elämää.

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

Niin, toivottavasti tulevaisuudessa voi ostaa sellaista pienten asioitten apua. Joku joka käy 1-2h joka viikko ja auttaa etsimään kadonneet sakset, vaihtaa jouluverhot jne.

Nykyiset vanhukset ei palveluista suostu maksamaan, tulevaisuudessa ehkä toisin.

Minä ainakin lähden siitä että jos sorrun lopulta niin avuttomaksi että en pärjää enää omin voimin, niin kotikunta on velvollinen auttamaan. Toivon tietysti että näin ei ikinä käy ja koska olen tällainen sinnittelijätyyppi niin olen varma että tuo ajanjakso jää ainakin hyvin hyvin lyhyeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita siksi, että olisi joku joka auttaa kun on itse vanha. Lapset saattavat muuttaa työn perässä ulkomaille, lapsi voi kuolla ennen vanhempiaan, välit voivat mennä jostain syystä poikki jne., ja muutenkaan lapsilla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan, he voivat elää ihan omaa elämäänsä.

Itse aion hankkia kaikki mahdolliset ostopalvelut, ja jos en pärjää, niin eihän sille sitten mitään voi.

En lapsia vanhuuden turvaksi hankkinutkaan, vaan tajusin asian vasta nyt kun itse autan äitiäni enenevässä määrin.

Ap