Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuolemanpelko / Vakavan sairastumisen pelko
07.03.2021 |
Olen alle parikymppinen, ja minua on vaivannut jo muutaman vuoden kuoleman- ja vakavan sairastumisen pelko, mutta viime aikoina ahdistus on ollut ihan jatkuvaa.
Pelkään niin syöpää, sydänongelmia ja sitä, että jotenkin aiheutan itselleni muistisairauden kehittymisen jo aikuisiässä. Näin muutaman mainitakseni.
Jokainen lihasjumi saa minut ahdistumaan suunnattomasti, ja välillä nämä ahdistukset estävät minua keskittymästä esim. opiskeluun. Tällä hetkellä tilanne on juuri tuollainen. Tuntuu myös, että osittain kuvittelen itselleni joitakin oireita kuten jalan puutumista, jonka tietenkin ajattelen kielivän jostain kuolemaan johtavasta sairaudesta.
Vertaistukea?
Kommentit (10)
Korona-aikaan sinulla on varmaan miljoona hysteeristä kohtalotoveria, joten vertaistuesta ei luulisi olevan puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että tältä palstalta löytyisi vertaistukea paljon. Koronankin takia moni linnottautunut kotiinsa. Nämä ihmiset tuntuvat pelkäävän riskejä muutenkin.
Olen ap kohtalotoverisi. Olen kylläkin jo 40, mutta kärsinyt tuosta lapsesta asti. Pelkään juurikin erityisesti syöpää, sydäntauteja, neurologisia sairauksia yms. Sen sijaan korona ei minua pelota. Pelottaa enemmänkin sellaiset sairauden, joissa kidutaan ja raihnaistutaan pitkään.
Kuolemanpelosta kärsivät ihmiset eivät ole sisäistäneet ajatusta, että kuolevat joskus ja kuolema tekee tyhjäksi kaikki suunnitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap kohtalotoverisi. Olen kylläkin jo 40, mutta kärsinyt tuosta lapsesta asti. Pelkään juurikin erityisesti syöpää, sydäntauteja, neurologisia sairauksia yms. Sen sijaan korona ei minua pelota. Pelottaa enemmänkin sellaiset sairauden, joissa kidutaan ja raihnaistutaan pitkään.
Jep, kuulostaa tutulta. Toisaalta pelottaa myös, että saan tietää sairastuneeni niin, että elinaikaa on enää viikkoja jäljellä. Tsemppiä sinulle (ja myös muille)!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohtalontoverisi tässä inhottavassa pelossa.:-(
Itse aloin potea kuolemanpelkoa tai vakavan sairauden pelkoa noin 18-vuotiaana. Nyt ikää on lähemmäs 30. Minulla oireilu alkoi niihin aikoihin kun itsenäistyi. Oli tosi voimakasta pelkoa enkä meinannut uskaltaa nukkua uudessa asunnossani yksin. Välillä googlettelin kaiket yöt oireita ja kehittelin päässä kaikenlaisia pelkoja, jolloin ne pääsivät myös kasvamaan kohtuuttoman suuriksi. Mulla auttoi opiskeluterveydenhuollon tuki ja myöhemmin elämässä kuntoutuspsykoterapia.
Nykyisin tuota pelkoa on lähinnä elämän muutostilanteissa tai kun on paljon stressiä. Minusta oireilu helpottaa, kun alkaa kertyä kokemuksia siitä, että voi sairastua mutta selvitä siitä ilman suurempia ongelmia. Esim.itse sairastuin astmaan ja olen muutaman kerran joutunut migreenin takia sairaalaan tarkkailuun. Ei mitään maailman kamalimpia tauteja mutta kuitenkin tuovat kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohtalontoverisi tässä inhottavassa pelossa.:-(
Itse aloin potea kuolemanpelkoa tai vakavan sairauden pelkoa noin 18-vuotiaana. Nyt ikää on lähemmäs 30. Minulla oireilu alkoi niihin aikoihin kun itsenäistyi. Oli tosi voimakasta pelkoa enkä meinannut uskaltaa nukkua uudessa asunnossani yksin. Välillä googlettelin kaiket yöt oireita ja kehittelin päässä kaikenlaisia pelkoja, jolloin ne pääsivät myös kasvamaan kohtuuttoman suuriksi. Mulla auttoi opiskeluterveydenhuollon tuki ja myöhemmin elämässä kuntoutuspsykoterapia.
Nykyisin tuota pelkoa on lähinnä elämän muutostilanteissa tai kun on paljon stressiä. Minusta oireilu helpottaa, kun alkaa kertyä kokemuksia siitä, että voi sairastua mutta selvitä siitä ilman suurempia ongelmia. Esim.itse sairastuin astmaan ja olen muutaman kerran joutunut migreenin takia sairaalaan tarkkailuun. Ei mitään maailman kamalimpia tauteja mutta kuitenkin tuovat kokemusta.
Kuulostaa kauhealta. Kuinka uskalsit hakea apua terveydenhuollosta? Olen kyllä miettinyt sitä, jotain psykoterapiaa tai mitä näitä nyt on, tähän ja muihin ahdistuksiin, mutta ahdistaa, että siellä kaivellaan jokainen luuranko kaapista. Ajatus siitä, että kertoisin jokaisen pikku yksityiskohdan elämästäni jollekin tuntemattomalle (tai tutulle...) tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vaikka taas toisaalta sitähän mä haluaisin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala kutomaan tai virkkaamaan. Se rauhoittaa ihan valtavasti. Kun mulla on ollut oikein rankkaa, niin käsillä tekeminen helpottaa.
Ja jos olet uskovainen, niin rukous.
Vierailija kirjoitti:
Ala kutomaan tai virkkaamaan. Se rauhoittaa ihan valtavasti. Kun mulla on ollut oikein rankkaa, niin käsillä tekeminen helpottaa.
Ja jos olet uskovainen, niin rukous.
:) Ei huono idea kokeilla, olen välillä haaveillutkin, että osaisin tehdä käsitöitä!
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tuttua. Kärsin tästä nuorempana paljonkin. Minulla vanheneminen on auttanut. Se ja lääkitys. Hae apua. Ei kannata kärsiä turhaan.