Maatilan jako sisarussuhteet
Niin, miten maatilan sukupolvenvaihdoksessa nykyisin toimitaan että sisarusten ja vanhempien välit pysyisivät hyvinä? Miten olette toimineet sinun tilallasi? Oma kokemukseni on tämä: veli osti tilan ihan pilkkahintaan, sisarukset eivät saaneet mitään, en sentin senttiä. Nykyisin välit ovat kiristyneet todella äärimmileen koska sisarusten mielestä ei ole oikein että yksi saa ison talon,pellot, koneet, ison metsän äärettömän halvalla, kun sisarukset ovat joutuneet pankin kanssa naimisiin kun ovat asumuksiansa rakentaneet jne. Tällainen sukupolvenvaihdos ei ole mielestäni toimiva, se tuhoaa sisarusten välit! Ennen oli kait olemassa sisarosuudet? Eikö niitä ole enää? Miksi?
Kommentit (150)
jos veljesi hoitaa ns. toimivaa maatilaa muutakin kuin pelkkää tukiviljan kylvöä, niin pyydä et pääset muutamaksi viikoksi tilan hommiin mukaan. voit sitten kadehtia veljeäsi jos näet sen tarpeelliseksi. ei ns. tilalle jäävä monestikkaan pysty maksamaan tilasta käypää hintaa, koska maatalous on paljon elämäntapa eikä tehtyyn työmäärään nähden kannattavaa, tulojen suhteen . jos tilasta joutuisi maksamaan ns. normaalin hinnan, monelta loppuisi tulot siihen. tietysti ns. kartanot ,suurtilat ovat erikseen.
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
Uusi omistaja ostaa tilan myyjältä käytännössä alimpaan mahdolliseen verottajan hyväksymään hintaan. Jos hinta on alhaisempi, seurauksena on lahjavero. Nykyaikana maatilan "jako" on yrityskauppa, mihin muilla kuin myyjällä ja ostajalla ei ole osuutta. Perinnöt jaetaan sitten kun perittävä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Kyllä mielestäni sisaruksillekkin kuuluu osuus tilan kauppa-hinnasta.´Näin ainakin meillä tehtiin,kun ryhdyin jatkamaan tilanpitoa.Asia täytyy osata ajatella niin,että onhan tässä kova työ ja välillä on saanut miettiä,mistä lainan lyhennykset tekisin.Mutta hengissä olen säilynyt,leipä ei ole loppunut.Nyt ollut jo helppoa ,senttiäkään ei ole velkaa.Ja nyt näille nurisijoille se tärkein pointti:Minulla on nyt OMAISUUTTA!,Niinkuin on myös teilläkin,arvoisat arvostelijat.Vai ettekö näe omaa napaanne pidemmälle,onko ahneus sokaissut teidät?Minulle se ei onneksi ole niin tehnyt.Ja mikä tärkeintä,meillä sisaruksilla on todella hyvät välit!
J.K.Minua harmittaa todella puolestasi.Olisi ollut oikeus ja kohtuus,että sinäkin olisit saanut kotoasi jotain mukaasi.Hyviä vointeja sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Uusi omistaja ostaa tilan myyjältä käytännössä alimpaan mahdolliseen verottajan hyväksymään hintaan. Jos hinta on alhaisempi, seurauksena on lahjavero. Nykyaikana maatilan "jako" on yrityskauppa, mihin muilla kuin myyjällä ja ostajalla ei ole osuutta. Perinnöt jaetaan sitten kun perittävä kuolee.
Juu mutta ei siinä muita lapsia kannata sorsia antamalla liki koko omaisuuden "yrityskauppana". Ei kaikki edes jatka tilaa vaan myyvät pois isolla voitolla.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Miksi jatkuvuus olisi tärkeämpää kuin perhesopu?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.
Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.
Näitä on nähty suvussa. Se joka tilan saa tai ottaa niin kyllä tulee koppavat jälkeläiset muun suvum kustannuksella.
Ap, sinä ja sisaruksesi ette ole naimisissa pankin kanssa loppuikäänne, todennäköisesti teillä on lainat maksettu reilusti ennen eläkeikää. Veljesi taas luultavasti pääsee pankista eroon silloin, kun myy tilan omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.
Millälailla ne välit menivät??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Kutsutaan. Isäntä on se, joka tekee tilalla pääosan töistä eli meillä on nainen isäntänä ja isännän puoliso (ei siis emäntä) on muualla töissä.
Olisi tuo että tila siirtyy jollekkin parempi kuin tila jää tyhjäksi.Meille kävi niin rakennukset yksi toisensa jälkeen mennyttä.Nyt sähkötkin pois .Maksettu turhia juttuja 38v.isän kuolemasta.Äiti muutti n.kolme v.siitä pois alaikäiset lapset mukanaan.Maksuja riittää vieläkin.Hyvä asuttava terve talo ns.homehtui,se harmittaa .Nuo jutut ei aina yksinkertaisia ole miten menee..En tiedä mikä on mikään ratkaisu ei käynyt..olisin kesäpaikankin rakentanut maille, monta vaihtoehtoo mihin,kysyin jopa minkä paikan te haluutte.Ei mitään vastausta.Olisin myynytkin ,sekään ei.Naapurin tr.olisi ostanut kyllä.Mutta siitäkin olisi ongelmaa tullut.Nyt on ostettu oma kesäpaikka muualta.Jarrutteita kuolinpesissä riittää.Mieheni kotitalo pilattu nuorin lapsi asui äitinsä kuolemaan saakka,nyt ei mitään korjaa,ei siivoa pilannnut talon..asuinkelvottomaksi. Kaksinkerroin ongelmaa koko suvusta..
No meillä veli sai kanssa tilan halvalla. Lisäksi vanhemmat on hoitaneet heidän lapset kun lähellä asuvat. Eli koskaan ei tarvinut viedä lapsia vieraalle hoitoon tai maksaa hoidosta. Ja hoitoa sai sekä työn takia että iltaisin jos halusivat käydä joskus kaksin jossain. Tila niin kannattava että välillä veli ja vaimonsa maakuntalehtien isoimmat verotettavat listoilla.
Välit sisarusten kanssa ihan hyvät. Vanhemmat lahjoittivat myöhemmin kaikille lapsille isohkot summat rahaa (myös tälle veljelle joka sai halvalla tilan sitä hieman ihmettelin).
Toisaalta veli on hoitanut korona aikana vanhempien kaupassa käynnit. Ikinä ei ole tarvinut huolehtia täältä kaukaa saako vanhemmat tehtyä lumityöt, kuljetuksen lääkäriin ym. Eli veli vaimoineen hoitaa ja huolehtii vanhemmistamme. Olen olettanut että tulevaisuudessa jos vanhemmat tarvii paljon apua niin veli perheineen huolehtii päivittäisistä asioista kun asuvat naapurissa. Minä voin käydä pari kertaa kuukaudessa auttamassa isommissa siivouksissa, vaateostoksissa ym.
Eli mielestäni veli on saanut eniten rahaa ja apua vanhemmiltamme mutta myös antaa eniten apua heille. Eli sopii minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi omistaja ostaa tilan myyjältä käytännössä alimpaan mahdolliseen verottajan hyväksymään hintaan. Jos hinta on alhaisempi, seurauksena on lahjavero. Nykyaikana maatilan "jako" on yrityskauppa, mihin muilla kuin myyjällä ja ostajalla ei ole osuutta. Perinnöt jaetaan sitten kun perittävä kuolee.
Juu mutta ei siinä muita lapsia kannata sorsia antamalla liki koko omaisuuden "yrityskauppana". Ei kaikki edes jatka tilaa vaan myyvät pois isolla voitolla.
Miten niin sorsia? Muilta lapsilta unohtuu tuossa vaiheessa näppärästi, mitä kaikkea heille on kustannettu ja tilan jatkajalle ei.
Meillä meni samalla tyylillä eli veli osti erittäin halvalla tilan. Vanhemmat vielä salasivat kaupan. Lopulta perustelivat, että kyse on samasta kuin mikä tahansa yrityskauppa. Todellisuudessa kukaan ei myisi elämäntyötänsö täysin vieraalle pilkkahintaan vaan käypään hintaan. Lisäksi päälle mökin käyttöoikeudet, mikä alentaa myyntihintaa vielä. Minusta viljely pitäisi lopettaa jos työ ei kannata muuten kuin naurettavilla isältä pojalle lahjoituksena.
Meillä minä jäin jatkamaan kotitilaa eli ostin työpaikan itselleni. Lainaa sain ottaa siihen ison summan.
Veli sai tontin, mökkitontin ja vielä rahaakin.
Sisko joka asuu ulkomailla sai rahaa.
Sisaruksillehan ei olisi ollut pakko antaa rahaa, mutta vanhempamme olivat reiluja ja maksoivat heillekkin.
Välit sisaruksiin ovat hyvät.
Meillä tila siirtyi minulle käytännössä ilmaiseksi (110 metsää ja 35 peltoa). Tämän takia olenkin´pystynyt investoimaan niin, että nyt saattaa olla mahdollisuudet selvitä jopa EU:ssa.
Kahdelle sisarukselle on kotoa annettu koulutus ja mökkitontti. Luulen isän myös antaneen noin 30 000 mk kun siskot rakensivat taloa. Meillä välit on erinomaisen hyvät, sillä siskotkin haluavat kotipaikan säilyvän, eivätkä halua rahastaa sitä tyhjäksi. Nuorempi tuumasikin aikanaa, että ei sillä ksukaan kuitenkaan elä vaikka kuinka perisi, jos ei itse mitään tee.
Meillä sisarusten kanssa on sellainen käsitys, että ei maatilaa kukaan omista. Jokaisesta sukupolvesta yksi hallitsee sitä oman aikansa ja saa siitä elantonsa. Sitten aikanaan sen hallinta siirretään taas seuraavalle. Näin meillä on mennyt jo kymmenen sukupolven ajan. Onneksi välissä ei ole ollut niitä ahneita, jotka ovat mielessään kaiken muuttaneet rahaksi ja siten katkaisseet 1700-luvulta alkaneen ketjun.