Naapurin vanhus löytyi tajuttomana ja jouduin soittamaan ambulanssin, nyt pari tuntia tapahtuneesta itkettää koko ajan, normaalia?
Olen juuri vähän aikaa sitten muuttanut omilleni, 17-vuotiaana. En ole koskaan ennen joutunut soittamaan ambulanssia. Naapurin pappa makasi tajuttomana alarapun tasanteella, takaraivo veressä. Oli kaiketi lyönyt päänsä kiviportaikossa.
Itse tilanteessa toimin yllättävänkin järkevästi ottaen huomioon että olen todella herkkä. Soitin ambulanssin ja kerroin selkeästi tilanteen. Odotin paikan päällä ja viitoin ambulanssin perille. Nyt kun pari tuntia on kulunut, minua itkettää ja tärisen. Onko tämä ihan normaalia? En edes tuntenut tätä ihmistä, ehkä viisi kertaa tervehtinyt lyhyesti rapussa.
Kommentit (29)
Ihan normaali reaktio. Voi pappa parkaa :(
Hyvin toimit!
Joo tottakai, olet shokissa. Onko sinulla ketään läheistä jonka kanssa voisit keskustella asiasta?
Tietenkin on järkyttävää.
Olisi epänormaalia, jos et reagoisi.
Onko sinulla ketään, jonka kanssa voisit vähän jutella ja purkaa tapahtunutta?
On normaalia. Monilla ihmisillä stressi ja jännitys purkautuu jälkeenpäin itkuna, se on erityisesti herkille ihmisille tyypillistä. Toimit juuri niin kuin pitääkin ja uskon, että moni muukin olisi järkyttynyt tilanteesta. Tarvittaessa voit vaikka soittaa mt-kriisipuhelimeen tai jutella chat-päivystäjän kanssa kokemastasi, jos asia jää pyörimään mieleesi jatkuvalla syötöllä.
Toimit hienosti tilanteessa vaikka olit järkyttynyt, pisteet siitä!
Reaktiosi on ihan normaali, mutta nyt kannattaisi puhua asiasta jonkun kanssa. Jos läheisissä tai ystävissä ei ole sopivaa juttukaveria, niin kokeile vaikka nuortennetin puhelinta tai chat -palvelua. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet toiminut hienosti. Sinulla järkijärkytys mikä itkettää mutta itke vaan niin helpottaa pian. Soita jollekin läheisellesi.
On normaalia. Jos ei mene ohi, voit halutessasi soittaa myös johonkin kriisipuhelimeen.
Olet toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja on tuo ihan normaalia. Jos yhtään lohduttaa, niin ise toimin samalla tavalla, kun olin 19-vuotiaana autolla liikkeellä, ja joku ns. ajoi perseeseen. Kävin juttelemassa toisen kuskin kanssa, soitin poliisit, odotin niitä, toimin ohjeiden mukaan (ajettiin kaikki vähän sivummalle yhden bensa-aseman parkkipaikalle), selvitin oman näkemykseni tapahtumista. Ja sitten, kun pääsin omaan autoon takaisin, ja muut ajoivat paikalta pois, purskahdin hillittömään itkuun. Tosin sitä kesti vain ehkä 5-10 minuuttia, mutta minun tilanteessani kukaan ei ollut loukkaantunut ollenkaan. Säikähdys ja koko tilanne vain purkautuivat siinä, vähän jälkeen päin.
Teit oikein ja reaktio on normaali. Älä välitä näistä arvostelijoista, he ovat sitä porukkaa joka ei osaa toimia tuollaisessa tilanteessa millään tavalla, vaan jää täysin avuttomiksi. Olet heitä parempi.
Olisiko mahdollista, että saisit jonkun läheisen (sukulainen tai ystävä) kaveriksesi täksi päiväksi? Tai voisitko mennä jonkun luokse?
Yksin oleminen voi olla paha, varsinkin, jos et pääse puhumaan kenellekään.
Hyvin toimittu
Menossa vaan pieni shokki joka kyllä menee ohi
Uskooko joku oikeasti että täällä joku teinityttö kertoilee mammoille kuinka teki tällaisen urotyön? Te elätte kyllä jossain niin omassa todellisuudessanne 😄
Ei ole normaalia. Olet saattanut siinä pappaa auttaessasi saada jonkinlaisen vamman itsekin.
Ehkä olet järkevä, koska olet herkkä. Herkkyyteen liittyy myös herkkyys havainnoida. Osaat suojella muita, suojele myös itseäsi.
Järkytys menee ajan myötä ohi.
Minä menetin tajuntani ja kaaduin. Kuulemma kaksi teinityttöä oli minut huomannut soittaneet ambulanssin minulle. Sain takaraivon murtuman ja syynä oli sydämen äkillinen toiminta häiriö. Kiitos tytöille!
T: Mies 43 vuotta
Täysin normaalia, epänormaalia olisi jos ei yhtään itkettäisi.
Kiitos, kun autoit häntä ja olit hänen seuranaan. :) Sinä olet kiltti ihminen.
Ymmärrän, että sinua itkettää, koska kokemus oli ikävä ja surullinen. Itse kävisin varmaan suihkussa tai kylvyssä, pukeutuisin lämpimästi ja joisin jotain lämmintä tai söisin kuumaa keittoa.
Jos saisit jonkun läheisen seuraksesi ja vaikka halaamaan sinua, niin olosi varmaan parantuisi. Käyttäisin maskeja tilanteessa, vaikka moni niille irvaileekin. Olen ollu pari kertaa kuolemassa mm. syöpään, joten haluan turvata itseni koronalta, koska vastustuskykyni on huono.
Olen sua melkein 20 vuotta vanhempi ja reagoin vastaavissa tilanteissa samalla tavalla. En tiedä, mikä siinä on, varmaan järkyttää nähdä toinen niin avuttomassa tilassa, ja yhtäkkiä kokee olevansa siitä toisesta vastuussa. Stressaa, osaako toimia oikein ja saako apua ajoissa paikalle. Sanoisin siis, että ihan normaalia meille herkkiksille :) itke ja tärise, kunnes se menee ohi. Hienosti toimit tilanteessa!
Ei ole normaalia.