Tavallisen nuoren korona-ahdistus

Alkaako etäkoulu ja korona käymään jo muissakin ns. ”tavallisissa perheissä” nuorillenne raskaaksi?

Meillä vahvasti lukiossa pärjännyt nuori alkaa jo lievästi masentua, puhuu onneksi tunteitaan ulos, mutta ei meinaisi enää jaksaa. Harrastusten sulku, vanhojen tanssien siirto, 18-vuotisjuhlien typistyminen, kesätöiden peruuntuminen (firmassa mihin oli menossa tuli yt:t päälle, kesätyöt peruttiin), nyt ekojen äänioikeusvaalien siirto... alkavat kuitenkin jo rassata. Jatko-opintojen osalta alkanut epäröidä jo selkeitä valintojaan, ei olekaan varma, onko yhteiskunnallinen ala enää mielekäs koska valtio vain velkaantuu... työllistymisen osalta on epävarma, nähnyt nyt mm. koronalomautuksia lähellä.

Rokotteetkin kun tuntuvat olevan näille nuorille vielä valovuosien päässä ja netin otsikot kirkuu mitä epätoivoa milloinkin, jos ei koronakuolemaa niin sitten maailman happivajetta miljardin vuoden päähän. Tee siinä sitten tulevaisuudensuunnitelmia ja koe elämän mielekkyyttä.

Yritämme kuunnella, kannustaa ja kertoa, että tämä on vain väliaikaista, tästä selvitään, tunteet tulevat ja menevät.... mutta harmitus tuntuu kasvavan päivä päivältä. Koronarajoituksista haluamme perheenä kuitenkin pitää kiinni, kantaa siltä osin yhteistä vastuuta, mutta ymmärrän kyllä, että etenkin nuorilla usko koko järjestelmään voi horjua, kun se sitä tekee meillä vanhemmillakin.

Miten teidän nuorenne jaksavat ja millaisista asioista heille on ollut apua korona-arjessa jaksamisessa?

Melkoinen sukupolvikokemushan tästä on heille nyt jäämässä :(