Miksi te ihmiset puhutte lemmikeistä sanalla ”hän”?

Lemmikit ansaitsee sen. Sinä olet se, kissani ovat hän.

Huviksemme.

Tulee varmaan englannin kielestä.

Ihmiset on niin mulkkuja, että on kyseenalaista ansaitseeko ne olla edes Se. Tietysti kaikki elämäni rakkaudet on hän. 

Koiran tms hänhättelu on ainakin minulle erittäin selkeä dealbreaker. 

M

Mene töihin, saat muuta mietittävää.

Hän on kuningas ja mä olen kissani hovipalvelija.

"Se" on eläin, "hän" on yksilö, jolla on oma persoona.

Kröhöm... Teidän korkeutenne on oikea muoto meidän kuningattarelle :)

Koska hän on hän. Oma persoonansa. Tärkeä hän on.

Pakko kutsua häneksi, koska ei ole vielä kirjoittanut twitter bioonsa liitettä millä kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Koiran tms hänhättelu on ainakin minulle erittäin selkeä dealbreaker. 

M

Kiinnostaa kiveekin sun dealbreakerit.

En tiedä, mutta sitä aina ihmettelen, miksi niin moni närkästyy siitä, jos joku arvostaa lemmikkiään puheissaan tai toiminnassaan korkeammalle kuin mikä pahastujan mielestä olisi perusteltua.

Käytän "hän" sanaa puhuessani toiselle ihmiselle hänen lemmikistään. Tapa tuntuu kohteliaammalta. Ihmiset ovat aika herkkiä lemmikkiensä suhteen.

Vierailija kirjoitti:

"Se" on eläin, "hän" on yksilö, jolla on oma persoona.

Lemmikeillä on kullakin oma persoona. Vaikka olisi yhden rodun kasvattaja, niin kaikki koirayksilöt ovat luonteeltaan erilaisia. Yksi tekee jäyniä, toinen on ylikiltti, kolmas seuraa kuin hai laivaa, neljäs lukee ajatukset, viides on itsepäinen, kuudes "kuuro" jne.

Laulaako J. Karjalainen kissasta biisissään "Hän"?

Et oo tosissas… :D Iha oikeesti triggeröidyt, jos joku käyttää lemmikistään hän-sanaa? :D Tän täytyy olla trolli.

Kaikesta sitä voikin mielensä pahoittaa.

Siksi, muuten vain. Monille lemmikit ovat perheenjäseniä, joten mielestäni se on kiva tapa. Ei kai sillä niin väliä.

Ap, lemmikki on perheenjäsen. Lemmikki ei koskaan petä, ei juonittele, ei kanna kaunaa. Eläin on parempi monessa suhteessa kuin ihminen. 

IHmettelen samaa itsekin, kun suomen kieli on täynnä niin paljon muitakin mahdollisuuksia puhua lemmikistään. JOs ei tykkää sanasta se voi myös puhua lemmikin nimellä tai meidän perheen karvanaamasta/söpöliinistä/pikku tipusesta/ kiemurtelijasta jne. 

Inhoan myös, miten jotkut ovat lemmikkiensä vanhempia mamma tai pappa tai äiti tai isi yms. Näen silloin  silmissäni, miten puhuja synnyttää kissaa tai koiraa tai hämähäkkiä tai heinäsirkkaa tai akvaariokaloja ja yököttää. Mitä sillä vanhemmuuden roolilla  haetaan?