Ne, joilla on rankkaa, ovat usein ystävällisiä

Yleensä ne ovat myös satutetuimpia.

Sukulaisen terveyshuolia? Ei kuulosta ihan kauhean rankalta. Eiköhän jokaisella yksi sairas sukulainen ole ainakin.

Ne joilla on rankkaa tietää empatian päälle.

Näinhän se on

Päteekö toi muka kaikkiin? Ite ainaki koen olevani rasittava. Isoveljin on ollu myös raskasta, mut he tosin ovat ystävällisii, tai ainaki miulle.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisen terveyshuolia? Ei kuulosta ihan kauhean rankalta. Eiköhän jokaisella yksi sairas sukulainen ole ainakin.

Mjaa. Ukkini kun sairastui syöpään (ja nopeasti kuolikin siihen), mullistui koko elämäni ja kaikki meni ihan ylösalaisin. Samoin kun setäni sairasti ja lopulta teki itsemurhan. Äitini syöpä vei elämästä pohjan, veljen alkoholismi vuosien henkiseen piinaan. He kaikki ovat minun sukulaisiani.

Onhan se helppoa jos sairas sukulainen on joku jota ei edes oikeastaan tunne. Usein tilanne on kuitenkin juurikin päinvastainen.

Ja silti niitä ystävällisiä satutetaan aina vaan

Voi sanoa, että rankka elämä opettaa eniten.

Jokaisen elämänpolku on erilainen. Iloineen ja suruineen.

Kiusaaminen ja halveksiminen ovat voineet

parhaillaan opettaa sitä, että tukee itse syrjittyjä tai unohdettuja ihmisiä. Haluaa olla oikeudenmukainen kaikkia ihmisiä kohtaan.

On voinut myös oppia, että kaikki hyvä palaa itselleen jotakin kautta sekä päinvastoin kaikki pahan tekeminen palaa myös itselleen jotakin kautta.

Muuten ihminen ei välttämättä opi tai ymmärrä koskaan, oman käytöksensä seurauksia.